Karu haahuili - haistoi heti kentälle tullessa jotain kiinnostavaa, ja sinkaisi jäljestämään hajua kentän laidalle heti kun ensimmäisestä palkkauksesta sinnepäin sattui juoksemaan. Karkasi kentältä vielä myöhemminkin pari kertaa. Kerran kävin hakemassa, yhdesti uskoi öppiä ja palasi takaisin, kolmannella kerralla totteli yllätyksekseni hienosti TULE! -rääkäisyä. Saatiin noottia siitä, että koiran voisi kunnolla kurmoottaa, kun se lähtee huitelemaan. Pohdittiin asiaa kotimatkalla - meidän positiivisen koulutuksen metodeista ei löydy kunnolla kurmoottamista - päätettiin, että lisätään valikoimaan.
Kontakti meni keskinkertaisesti, eli ei läheskään niin kuin Karu osaa ja malttaa, mutta olosuhteisiin nähden hyvin sentään aina välillä katsoi. Istumisissa ei löytynyt oikein kunnollisia onnistumisia, lopuksi muutama imutusseuraamisesta askelhidastus - käsky ja apu - eteen kääntyminen taktiikalla.
Loppuun yksi eteen lähetys siten, että Riikka vei hetsatun patukan ja päästin koiran patukalle. Vähän kiersi ja tappoloikki, muuten ok. Eteen lähetyksen opetus teoriassa:
- Koko ajan paljon palkalle lähettämisiä (osaavallekin koiralle noin 8/10 treenistä)
- Maahan menon opetus kaukokäskynä koira apuohjaajalla tai puussa, matkaa pidentäen
- Kun osaa sekä eteenlähtökäskyn että maahan menon kentän toisella laidalla, kokeillaan liikkeestä maahan
- Jos ei toimi (kuumuu palkalle, ei kuuntele käskyä), kuivaharjoitellaan maahanmenoja kaukokäskynä niin, että apuohjaaja nostaa koiran viettiä ja palataan liikkeeseen kun maahanmeno onnistuu kuumuneenakin
Viimeiseksi kahden pallon leikkiä, jossa ohjaaja paikallaan, palloa palauttavalle koiralle irrotuskäsky lennosta ja toinen pallo lentää saman tien ohjaajasta pois päin, meni ihan jees.
Kotimatkalla poikettiin vielä testaamassa läheisen koulun kenttä, siellä palloleikkiä, kontaktitreeniä ja yksi vastaava eteen lähetys, oli parempi joskin tosi lötkö. Kotonakin vain pötköttää sisällä.
