Vasemmalle vippaava kuono

Lumen pöllytessä lukkiuduimme taas Telkkiselle - suunnitelmissa kurkata vähän seuraamista ja toistaa onnistuneita paikkamakuita. Paikkamakuissa teinkin yhden hyvän kolmen minuutin pätkän kaukaa, yhdellä välikehulla ja yhdellä äkäisellä öpityksellä kun kuono meinasi loppumetreillä painua mattoa haistelemaan. Uskoi, korjasi hyvin ja teki hyvin loppuun. Toinen makuutus meni vähän plörinäksi kun olin jättämässä koiraa hallin oven eteen kun seuraavat treenaajat jo kurvasivat paikalle, ja Kartsa tietysti keskittyi vain kuuntelemaan ääniä ja vinkumaan. Kielsin, keskeytin, vein häkkiin ja sieltä hetken tauon jälkeen uusi helppo lyhyt makuu hallin toisessa päässä, meni ok.

Seuraamista ei olla ajatuksella tehty aikoihin. Joskus marraskuussa piiitkän tahmomisen jälkeen yhtäkkiä huomasin, että sehän osaa seurata, ja siirryttiin hyvillä mielin tekemään jotain muutakin kuin ainaista perusasentotreeniä. Nyt keväällä täytyisi sitten yrittää tehdä seuraamisesta hyvää ja harjoitella käännökset, temponvaihtelut jne.

Tänään otin videolle pätkiä suoraan edestä ja takaa nähdäkseni, miten menee. Edelleen lähtee aukeamaan (kauemmas minusta) välillä, ja osaa korjata sen hyvin uusintakäskyllä. Tulee myös helposti liian eteen ja seilaa paikka muutenkin. Näyttää minusta suoralta.



Treenailtiin myös takaosan käyttöä, peruutusta namilla, pientä ympyrää vasemmalle ja vasempia käännöksiä. Vasemmalle kääntymisissä olen nyt tajunnut sen minkä Pirjo sanoi yli kuukausi sitten, eli kääntyessä "heittää yli" ts. kuono vippaa vasemmalle ja kontakti häviää. Olen yrittänyt korjata sitä ihan pitämällä nakkia edessäni, pyytämällä koiraa katsomaan sitä ja kääntymään vasemmalle, mutta eihän se oikeesti onnistu. Sitkeästi yrittää, sitten äkkiä vippaa käännöksen ja palaa kontaktiin. Hassua.

Tänään tuli taas sellainen olo, että aika hakoteillä näitä yksin hinkatessaan on. Liian pitkä tauko siitä, kun on viimeksi ollut joku ohjaajana.

Tokoleikit

Torstai-iltana Ponderan tokokurssilla oli vuorossa leikinomainen harjoittelu. Tällä kertaa ei ollut paikkamakuuta tai muuta tylsää. Ensimmäisenä oli vetoleikki jossa Pirjo ensin piti koiraa paikallaan kun juoksin kauemmas. Pirjo laski koiran irti ja tämä juoksi minun luokse leikkimään kunnon vetoleikkiä. Virettä nostavasti välillä vedin koiran kaulapannasta koiraa yhteen suuntaan ja lelupallosysteemiä toiseen. Ja sitten taas leikittiin. Karu tykkäsi kovasti ja olin hieman yllättynyt miten se heti laski irti kun käskin Kiitos! Tätä tietysti seurasi heti Yes! ja uusi leikki.

Sitten oli oman lelun tunnistusnouto. Eli lelu koulutusohjaajalle joka vei sen kasaan eri leluja. Koira perään ja haisteluahan siinä riitti. Karu ei lähtenyt tässä tuomaan lelua kovin helposti minulle vaan enemmänkin halusi lähteä muualle haistelemaan. Pirjo kävi potkimassa meidän pallon liikkeelle jotta mielenkiinto saatiin takaisin siihen. Mutta tämä osuus ei siis mennyt meiltä täysin käsikirjoituksen mukaan.

Viimeisenä oli sitten monimutkaisempi temppusarja ilman sen kummempaa harjoittelua. Ensin vietiin 10 metriä esteen taakse  narupallo niin, että koira sen selkeäsi huomasi. Sitten käveltiin esteen eteen ja jätettiin koira paikalleen koiranohjaajan siirtyessä esteen toiselle puolelle ja sivulle. Hyppy! ja koira yli, jota seurasi samantien Kierrä! ja lähellä olevan tuolin ympäri.  Tämän jälkeen Maa! Palkkatemppu. Lopuksi Hyppy! uudelleen esteen yli, koira näkee pallon ja juokseen sen luo ja tuo sen kannustettuna kohti koiranohjaajaa ja uusi Hyppy! esteen yli ja loppuleikki. Hyvin meni. Se mitä Karu ei osannut oli kiertäminen jota on selkeästi harjoiteltu liian vähän. Maahanmenon jälkeen minun olisi pitänyt vapauttaa koira ennen palkkatemppua - nyt ei meinannut ymmärtää sitä vaan katsoi hetken ihmeissään. Muut jutut meni hienosti.

Nyt oli taas kivaa!

Ponderan toinen tunti aloitettiin ryhmäpaikkamakuulla, sitten näytettiin nopeasti Pirjolle oma palkkatemppu ja yksilösuorituksina vapaavalintainen (ongelma)aihe. Yhden suorittaessa muut saivat jäädä kentälle tekemään häiriöharjoituksia.

Paikkamakuu meni paremmin kuin vastaavasa tilanteessa aikoihin. Karu pysyi ihan varman oloisesti häiriöistä huolimatta ja oli lähes koko pätkän hiljaa ja keskittynyt. Kävin välipalkkailemassa kun oli hienosti. Puolivälissä vähän kitisi, komensin äkäisesti TYST, odotin hiljaisen pätkän ja palkkasin sitten. Kiva.

Palkkatemppuna näytettiin viikon aikana vähän harjoiteltu kuonolla kämmeneen tökkäys. Homma menee niin, että ohjaajalla on namit taskussa ja naksutin oikeassa kädessä. Koira ottaa kontaktin, josta seurauksena ohjaaja nostaa vasemman käden eteensä kämmen koiraa kohti. Koira tökkää kuonolla kämmeneen - naks - namu. Menee jo ihan mukavasti ja osaa vähän hypätäkin ylempänä kämmen alaspäin olevaan käteen. Tarkoitus on siis rakentaa tästä tökkäyksestä ja siihen liittyvästä pikku hypystä sellainen NIIIIIIN KIVA JUTTU, että tökkääminen itsessään on koiralle palkkio. Silloin tätä tökkäystä voidaan käyttää esim. kilpailukehässä liikkeiden välissä palkkaamaan koiraa.

Omalla vuorolla näytettiin - yllätys yllätys - perusasentoon tuloa. Siinä on viikon aikana lähinnä Ollin toimesta päästy hurjasti eteenpäin eli Karulla on into ja idea. Paikka ei ihan aina osu oikeaan, ei nytkään, mutta ainakin tarjoaa hyvin. Vinkkinä palkan sijoittaminen rinnalta (magneettipallo ollut siinä) kainaloon, jotta palkka ei tuo koiroa eteen. Tässä vaiheessa saa olla yli-innokas ja "hypähtää" paikalleen.

Toisena juttuna extempore näytettiin hyppy, johon kaipasin ohjetta pysähtymisen opettamiseen. Karu loikkasi taas hienosti. Kaksi kertaa, kun lähetin vinosti hyppäämään, lähtikin esteen sijasta kauempana edessä olleen ruudun luo. Jännä miten se sinne osasi loikottaa, vaikkei ruutua ole montaa kertaa tehty. Hypyt itsessään menivät hienosti, hyppäsi lelu suussa takaisinkin.

Pysähtymiseen tehdään nyt pallon heittoa niin, että ensin käsky Stop! ja samantien pallo, pikkuhiljaa pidennetään käskyn ja pallon väliä niin että koira alkaa pysähtyä odottamaan palloa. Käskyksi tähän päätettiin stop entisen hitaamman ja kaukokäskynä hyvin toimivan seison sijasta. Stoppia käytetään sitten jatkossa myös liikkeestä seisomiseen.

Tämän teenikerran ihan parasta antia oli tosi vaikeisa häiriöissä hallissa hienosti käyttäytynyt koiro, jonka kanssa oli ilo tehdä. Ja kitisikin vain vähän. Käsittämätöntä miten tuulella käyvä on joko koira tai ohjaaja tai molemmat, edellispäivän ankeuteen verrattuna nyt oli suorastaan fantsua.