Vilskettä vapaavuorolla

Hallilla vapaavuorolla, vaihteeksi paljon porukkaa. Tehtiin alkuun ja loppuun edelleen samaa noudon nosto harjoitusta, nyt tuli vain yksi rumasti meno. Muutama kapula suuhun ja luoksetulo -loppuosa myös. Ja muutama luoksetulon pysäytys kanssa.

Porukan seassa harrastettiin häiriökontaktia. Yritystä oli hyvin. Yhteisiä paikkamakuita kaksi peräkkäin rivin reunimmaisena, molemmat pienesti piippaavaisia, muuten ok. Toisen aikana kävin piilossa hetken. Pois lähtiessä, kun muut olivat jo menneet, Karu teki paikallaan istumista sen aikaa kun pakkasin. Kerran meinasi ruveta haistelemaan, josta lähdin reippaasti kieltämään -> nousi. Uusiksi vaan ja hyvästä pätkästä palkka.

Tänään oli levoton ja äänekäs koira, volisi häkissä ja kentälläkin.

Uusia kenttiä

Tänään käytiin excursio Riistavedellä kahdella eri kentällä. Ensimmäisenä piipahdettiin isolla hienolla nurmikentällä. Palkkasin koiraa autosta ottamisen jälkeen kontaktista, viritin Tottista + leikki ennen aloitusta, sitten siirtyminen "aloituspaikkaan" ja pitkähkö seuraamislompsiminen. Pudotti pari kertaa kontaktia - olisi kovasti halunnut katsella maisemia - mutta korjasi hyvin kun huomautin ja pääsin kehumaan. Toinen seuraamisen aloitus perään ja palkka parista askeleesta.

Sitten tehtiin alokasjäävät ja luoksetulo sillä ajatuksella, että Olli katsoo ja kommentoi. Maahanmeno on hidas ja asteittainen, seisominen hidas ja tepsutteleva, luoksetulossa törmäsi kunnolla. Korjasin uusintaoton luoksetuloon lyhemmällä matkalla, se oli ok. Jäävät on aina olleet hurjan varmat siinä suhteessa, että en muista milloin olisi ottanut väärää asentoa. Nopeutta pitää kyllä edes vähän saada lisää.

Vaihdoin luoksetuloliikkeessä koiran jättösanaksi Istu. Aiemmin käytin Paikka -sanaa, joka vaihtui keväällä epävirallisempaan Odota -sanaan, mutta Istu taitaa olla parempi tähän.

Loppuun paikkamakuu niin, että kunnon aloitus rauhottelulla, hihna irti, Maa - Paikka ja kävin lompsimassa satametrisen kentän toiseen päähän ja takaisin. Hyviä pikkulintuhäiriöitä oli, vähän Karu niitä katseli. Kotipihassa olisi antanut kyytiä.

Ajeltiin toiselle kentälle, jossa oli enemmän elämää. Minä unohdin kaikki hyvät aloitusjutut ja hömpöttelin vaan jotain ilman että koira oli ollenkaan kunnolla kuulolla. Pari parempaa luoksetuloa ja lyhyt paikkamakuu noin minuutin piilossakäynnillä täällä.

Harjoitus oli huono siinä, että vaikka halusin nimenomaan treenata vieraaseen paikkaan menoa ja tekemisen aloitusta siellä, en sitten kuitenkaan harjoitellut sitä. Ekalla kentällä alussa sentään vähän. Häiriöt vaikuttivat negatiivisesti myös ohjaajan toimintaan. Vaikeaa, kun en luottanut koiraan, piti tarkkailla ympäristöä koko ajan ja pitää hihnastakin kiinni. Karu oli kuitenkin kiva.

Eteen istumista ja paikalla makuuta

Suloisen sadelauantain parasta antia - hurtan kanssa kahdestaan hallilla. Touhuiltiin paikkamakuita, luoksetuloa, vähän paikalla istumistakin sekä nättejä nostoja erilaisilla kapuloilla ja noudon loppuasentoa eli eteen istumista kapula suussa.

Paikkamakuita kolme treenipätkien välissä:

1. pitkä ja tylsä, reilu 4 minuuttia hallin eri päissä toisiamme napottaen. TOSI HYVÄ, ei kertaakaan edes korvaansa lotkauttanut, vaihtanut asentoa, kääntänyt päätä tms.
2. piilossa 2 minuuttia, kokeenomaisesti, vessassa olin ja vähän peilin kautta vakoilin. Yhtä hyvä tämäkin.
3. häiritty - leluilla härkin, lätkin ja heittelin, lihapullalla samoin (!), kävin suurieleisesti juosten hallista ulkona jne - hyvin pysyi, joskin päätä käänsi aina reilusti lihapullan perään. Viimeisenä viirauksena keksin laittaa koiran hihnaan ja nykiä siitä. Tein huonosti kun en vahvistanut että pitää pysyä, kytkin vain kiinni ja lähdin kävelemään ja koirohan lähti mukaan. Laitoin takaisin maahan, sama juttu ja taas nousi. Kerroin selkeäsanaisesti että PAIKKA SIINÄ. Tässä kohtaa Karulla meni pasmat sekaisin, oli ihan sen näköinen ettei yhtään tiedä mitä pitäisi tehdä eikä oikein uskaltaisi tehdä mitään. Nousi kuitenkin vielä kolmannen kerran varovasti, sen jälkeen ei enää vaikka nyhdin hihnasta eteen, taakse ja sivulle. Hyvä kokeilu mutta huonosti minulta tehty aloitus.

Luoksetulon loppuja, ensin lyhyemmältä matkalta ja sitten pitkältä - hienosti! Olli tosin kritisoi että pakkohan sen on jarruttaa ja pysähtyä kun minä seison ihan nurkassa =/. Mutta kyllä se minusta selvästi teki tietoisesti oikein!

Erilaisten kapuloiden nostoja Mariannen ohjeistamasti, eli kohtalaisen läheltä ja palkka JEE heti kun menee suoraan kiinni kapulaan. Nämä ok, kahdella erilaisella puisella ja metallilla, metallin nostaa paljon varovaisemmin muttei mitenkään erityisen huonosti. Kokeilin lisätä matkaa (ja vauhtia), ja samantien tuli myös niitä tassulla päälle ja yli - nostoja. Palattiin lyhyemmälle matkalle siis vielä.

Tehtiin myös vähän noudon loppuasentoa siten, että jätin koiralle kapulan suuhun, pakitin kauemmas ja kutsuin Tuo! -käskyllä ja autoin käsillä luoksetulon loppuasentoon. Vähän vaikean tuntuista, mutta parani. Toistoja vaan.

Hurjan kivat treenit.

Korjaava treeni - eteen istumisia

Maanantaina syynättiin videot läpi Ponderan viime viikon treeneistä ja tänään sitten teemana oli korjaava treeni, eli samaa asiaa mutta paremmin niillä vinkeillä, mitä videon purusta tuli.

Meidän videoitu harjoitus meni ihan ok, eli harjoiteltiin sitä mitä piti ilman mitään kummempia supermokia. Korjaavina huomioina videon purussa itse totesin että treenipätkän aloitus oli huono - jätin sen normaalin virityksen tekemättä, Pirjo antoi noottia hyppyesteellä kierrättämisestä (joooo piti laittaa joku muu tötsä mutta kun se este oli sopivasti keskellä kenttää...) ja lisäksi kommentoitiin sitä että pidin koiran narussa osan harjoitusta - näyttää etten luota siihen - juu, se on totta. En luota. Vilkkaita tilanteesta poistumisesta viime vuodelta voi ihailla täällä. Ihan aiheellinen kommentti toki sikäli, että kun tilanne on noin helppo niin pitäisi rikkoa kangistuneita tapoja ja uskaltaa pitää irti.

Tänään siis länttäsin tuolin keskelle kenttää ja tarkoituksena oli ottaa luoksetulon loppuja kiertämisen avulla ja saada vinkkiä siihen törmäämisen pois opettamiseen. Meni vähän kohellukseksi koko pätkä. Karu ei ihan hoksannut että tuoliakin voi kiertää, ja kun liitin siihen vielä erilaisen käyttäytymisen luoksetulokutsussa (Pirjo pyysi kokeilemaan koiraa vastaan kallistumista / astumista), niin koira tarjosi vaikka minkälaisia kiekuroita, loikkia ja sivulletuloja.

Vaihdettiin tekniikaksi istumaan jättäminen ja siitä kutsu, ja ennen kutsua ohjausmerkki käsillä - vahvistamaan sitä että tullaan eteen eikä sivulle. Nämä meni vaihtelevasti. Loppuun kokeiltiin vielä metrin pituisen muoviputken pitämistä käsillä poikittain edessä "jarruna" - Karu tuli iloisesti, otti putken kuin noutokapulan suuhunsa ja jäi seisomaan eteen. Minua nauratti. Ilmeisesti eteentulo on vielä(kin) niin tuore juttu, että asioiden sotkeminen sai peruskuvionkin ihan sekaisin koiron kuupassa.

Loppupointtina että ei nyt välitetä siitä törmäämisestä vaan vahvistetaan suorana eteen istumista ilman käsiapuja lyhyeltä matkalta tai hitaasta vauhdista. Mutta kun se osaa sen jo, ainakin kotona =/.

Alkuun yhteinen lyhyt paikalla istuminen ja paikkamakuu, joka meni huonosti, pää pyöri ja piippasi. Väliajat pidin seinässä kiinni, osan aikaa sylissä ja rahnuttelin, välillä syöttelin nakkeja kontaktiharjoituksina, oli näin tehden paljon rauhallisempi kuin viimeksi.

Tekeekö sinun mielesi koskaan vääntää koiraltasi kuono solmuun?

Eilen käytiin kuokkimassa seka 2 -ryhmän treeneissä ja kylläpä oli alku ankeaa. Kartsa veti halliin tullessa samanlaisen stressivaihteen päälle kuin viikko sitten Ponderan treeneissä, sisältäen silmitöntä kiskomista, hilsepöllähdyksen, jatkuvaa ääntelyä ja isompaa rääkymistä, jos yritin komentaa. Minä olen ihan kädetön tuollaisissa tilanteissa, kun en vaan saa koiraa hiljaiseksi (enkä ylipäänsä juuri mitään kontaktia siihen). Se pitäisi saada rauhoittumaan.

Yhdellä (omistajan) höyryjenpurku ja kurinpalautus -ulkonakäynnillä päästiin sellaiseen vain vähän ääntelevään tilaan, josta sitten toinnuttiin jotain treenaamaankin - tehtiin rauhallisia juttuja, paikalla käännöksiä, lyhyttä seuraamispätkää ja merkkiä. Näihin sain hyviä kommentteja, eli ihan hukkaan ei kuokinnat mennyt, vaikka aluksi tuntui siltä että missä tahansa muualla mieluummin kuin täällä tämän elukan kanssa.

Paikalla käännöksiin tärkein huomio oli varmaan se, että koiralle on vielä vaikeaa hallita kroppaa, ja tekee siksi liioitellusti ja loikkien (ja kuono vasemmalle vipaten) niitä käännöksiä - eli meidän kannattaa tehdä niitä pienempänä. Varpaat paikoillaan ja käännös vain puoli jalanleveyttä vasemmalle, ehkä ina samalla taaksepäin, niin saadaan koiralta oikeansuuntainen hallitumpi siirtymäliike.

Seuruupätkissä pientä poukkimista lukuunottamatta ihan hyviä alkuja, kun pätkä piteni liikaa väljeni helposti. Merkkitreenissä iloista oli huomata että Karu selvästi muisti jutun ja tarjosi aktiivisesti toimintaa, meni toki yli mutta yritti. Kehuja siitä ja ohjausta oikeammalle paikalle vaan. Loppuun tein lennosta vähän häiriökontaktiharjoitusta kun tuli voimakas koirahäiriö.

Loppuun tehtiin yhteinen paikalla istuminen (Karulle osa istumista ja loppu makuuta) ja paikalla makuu. Näissä olin itse narun mitan päässä, kehuin äänellä ja välipalkkasin harvakseltaan. Oli oikeastaan aika hyvin rauhallinen ja keskittyväinen olosuhteisiin ja vieraisiin koiriin nähden.

Yhteistreenien loputtua irroteltiin Kartsan kanssa hyvällä fiiliksellä yhdessä vielä vaikka mitä:

• ruutua, Pirjon ehdottamalla paikkaharjoituksella - aivan mahtava, meni monesti ihan oikein ja silloin kun meni väärin (viereen) olin hiljaa ja odotin - koira korjasi!
• maahan menoja vapaamuotoisesti liikkeestä - vähän korjaavaa harjoitusta sunnuntain kokeenomaisen menemättömyyteen, ei ongelmaa näissä paitsi normihitaita pepun osalta
• luoksetulon loppuja niin, että jätin istumaan, siirryin muutaman metrin päähän ja kutsuin, ok
• häiriöpaikkamakuuta lelua heitellen, nousi kerran kun kunnolla tönäisin
• leikkiä, hyvästä irrotuksesta palkka (lelu lentää), hyvästä taistelusta palkka (saa voittaa lelun)

Ristiriitainen treeni-ilta, alkoi huonosti ja lopuksi olin taas oikein iloinen ja onnellinen ja oli kivaa tehdä.

Luokkatreeniä - liikkeiden välejä

Tokoryhmän kevään ohjelman mukaisesti meillä on joka kuun viimeisenä kertana kokeenomainen harjoitus. Minä harjoittelin edelleen niitä välejä, suunnitelmana palkata hyvin vähän / rauhallisesti liikkeen lopussa, laittaa koira istumaan, jos tulee lätinätauko ja siirtyä hallitusti Mennään -käskyllä seuraavaan aloituspaikkaan. Ajattelin myös palkita kunnolla kesken liikkeen, jos tulee oikein hyvä pätkä, mutta ei sitten sattunut sopivia kuin yksi, seuraamispätkän juoksussa. Hypyn stoppi oli myös hyvä mutten muistanut palkata.

Tehtiin siis alokasluokan liikkeet ilman vapaana seuraamista, ja liikkeissä oli kaikissa jotain sanottavaa:

• seuraaminen taluttimessa - kivasti jaksoi pitkän pätkän, mutta hyvin epätasaista menoa
• liikkeestä maahan - ei mennyt, toistokäskyllä ja avulla meni, haisteli, huono seuraaminen
• luoksetulo - loppu edelleen karmea ohijuoksutörmäys
• liikkeestä seiso - pysähtyi ok, pieni steputus, haisteli (!), huono seuraaminen
• hyppy - varasti taas vaikka muistin ja yritin ottaa haltuun esteelle mentäessä, muuten hyvä.

Mutta ne välit, joita me harjoiteltiin, meni minusta jo paljon kivemmin. Ei harhaillut kovin kauas mennään-seuruutuksessa ja tuli kohtuullisen hyvin perusasentoihin, monesti ilman käskyäkin eli tietää jo mitä on tarkoitus tehdä. Ei tuntunut siltä, että olisi meinannut lähteä sooloilemaan.

Vieläkin oli pientä possuilua, palkan tonkimista, hyppimistä jne mutta paljon hallitumpi kokonaisuus kuin viimeksi joulukuussa. Kiva! Video alla.

Alkuun tehtiin ryhmässä paikkamakuu ja meidän ensimmäinen ryhmässä paikallaan istuminen. Paikkamakuu oli Karun normaalitasoa, oli aloittaessa levoton, piippasi ja katseli välillä. Istumaan jättämisessä tarjosi maahanmenoa, eteen istumista ja sivulletuloa, mutta kun tajusi mitä piti tehdä niin istui ihan yhtä hyvin (huonosti) kuin makasikin. Tehtiin myös myöhemmin muiden suorittaessa yksin lyhyt noin puolen minuutin paikkamakuu.

Treenien loppuun vielä pujottelukontaktiharjoitus, jossa oli tänään vähän enemmän vaikeuksia pitää kontaktia, ja pentukurssiajoilta tuttu luoksetulokuja. Luoksetuloissa olin varma että Karulla menee kuuppa taas nurin kun ihmiset juoksevat ja kutsuvat koiria - se on aina ollut tosi vaikeaa - mutta ottikin yllättävän hienosti ja rauhallisesti. Oman vuoron jälkeen vähän kuumui mutta hillitsi hyvin.

Stressinkäryiset videoinnit

Eilen onnistuin hahmottamaan illan aikataulut jotenkin päin prinkkalaa, ja tajusin kotisohvalla, sapuskat uunissa, koirokamat pakkaamatta ja työvaatteissa klo 17:45 että ainiin, klo 18 pitäisi olla 20 km päässä Kuopiossa Ponderan videotreeneissä. Lähdettiin sitten kohtalaisella haipakalla ja oltiin vain vähän myöhässä perillä.

Mutta! En tiedä johtuiko minun kohnustuksesta vai mistä mutta Karulla oli ihan kuuppa nurin hallille päästessä. Stressasi, kiskoi muiden koirien luo, murisi karvat pystyssä, vinkukiljui kun laitoin seinään kiinni pukeakseni ja rääkyi kurkku suorana, kun komensin kiljumisesta. Pukkasi myös karvanpintaan sellaisen stressihilseen mitä aiemmin ilmeni usein tuossa tilanteessa, mutta ei ole enää pitkään aikaan näkynyt.

Oma videointivuoro meni kuitenkin ihan ok. Olin suunnitellut etukäteen tekeväni videolle kiertämisellä luoksetulon loppuja muutaman, "liikkeidenväliharjoitusta" ja loppuun vielä paikkamakuupätkän, ja nämä myös tein vaikka aika vähän venähtikin.

Luoksetulon lopuissa kiertämisessä oli vähän keskittymätön ja meinasi jäädä haistelemaan matkalle, mutta tuli käskettäessä. Yritin aloittaa käsiohjausavun häivyttämisen jättämällä välillä namit pois kädestä ja palkkaamalla vasta pienen rauhan (ja namien kaivelun) jälkeen siitä, että asento pysyy.

Liikevälipätkässä olin vähän epävarma, kun en ole tällaista ennen harjoitellut. Pystyin kuitenkin hyvin palkkaamaan siitä mistä suunnittelin, eli vahvistin paikalla istumista ja siitä perusasentoon tuloa, jos paikka sattui kerralla oikeaan.

Paikkamakuupätkän tarkoitus oli päästä palkkaamaan hyvästä alusta, mutta alku meni levottomaksi ja kontakti harhaili, kerran öpitinkin haistelunsuuntaisesta päänliikkeistä - odotin 10 sekunnin pätkän hyvää kontaktia ja loppupalkkasin siitä kissanruoalla.

kuvituskuvana mussukuono vauvahauva meressä

Loppuun tehtiin jokainen kierros ruutua, joka sattui meille tosi hyvään saumaan, kun tuota paikan opettamisen alkua olen mietiskellyt tiistain treenien jälkeen. Kerroin paikka-asiasta ja Pirjo teetti meillä harjoituksen, jossa lähetetään koiro ruutuun läheltä ja Jes! + palkka lentää, kun juoksee oikeaan kohtaan. Ei siis pysäytetä tai vaadita pysähtymistä, vaan palkkasana rääkäistään merkkaamaan sitä kohtaa missä pitäisi olla, jotta palkka tulee. Tehtiin läheltä kaksi hyvää ja siirryttiin kauemmas, josta ekalla lähetyksellä Karu juoksi ruudun viereen vinosti sivuun ja pysähtyi sinne, kun ei palkkaa tullutkaan - odoteltiin pitkään toisiamme tuijottaen, josko olisi yrittänyt korjata, mutta tuli sitten lopuksi minun luo. Otettiin toinen samalta etäisyydeltä, jossa yllätykseksi korjasikin hyvin, meni suoraan ja pääsin palkkaamaan.

Vaihdettiin pari sanaa myös kosketusalusta-ajatuksesta, mutta lopputulemana taidan kokeilla tällä konstilla jonnin aikaa, jos alkaisi hahmottaa ja hakeutua / korjata itse oikeaan paikkaan. Pääsisi ainakin helpommalla, jos ei tarvitsisi ensin opettaa koiraa kosketusalustalle ja sitten häivyttää sitä alustaa ruudusta pois. Hyvin Karu tuntuu ruudun jo hahmottavan, eiköhän se paikkakin löydy kun ymmärtää mistä palkka tulee.

Muuten kiva kerta mutta aivan karmea käytös koirolla treenikentän ulkopuolella. Uh-huh. Videon purku on tulevana maanantaina ja "korjaustreeni" viikon päästä keskiviikkona.

Kuokkimassa

Tänään käytiin vapaapaikalla toisen tokoryhmän treeneissä. Alussa Karu otti jopa yllättävän isoa häiriötä uusista koirista, veti kohti jne. Aloituspaikkamakuun tein tosi helppona lähellä pysyen ja palkkaillen hyvistä pätkistä.

Meidän treenikerta oli enemmän pohdiskeleva kuin treenaava, yritin kysellä paljon kommentteja ja vinkkejä ja sainkin niitä. Tehtiin kaksi kierrosta, ekalla luoksetulon loppua ja vasemmalle käännöksiä, toisella ruudun paikan opettamisen pohdintaa ja liikkeiden välejä.

Luoksetulon lopuissa (kiertämällä) todettiin, että käsiohjauksella tulee nätisti ja törmäämättä -> toistoja käsiohjausta käyttäen ja pikkuhiljaa ohjauksen pois häivitys, niin saadaan törmäyskin pois. Vasemmalle tamppaamisissa ei oikein päätä eikä häntää.

Ruudussa pitäisi nyt päättää, miten se paikka asetellaan. Alan kallistua kosketusalustan opettamiselle ja sillä sitten merkattaisiin paikka. Loppuun kokeiltiin liikkeiden välejä, jossa ongelmana on ollut se koiran "katoaminen kontrollista" siirryttäessä uuteen aloituspaikkaan. Oli tarkoitus myös palkata suoraan hyvistä aloitusperusasennoista, mutta sellaista ei tullut.

Todettiin, että se "Mennään!" -käsky vähän hajottaa pakkaa, mutta seuruuttamalla tulee hyvin. Paikalla odottaminen lepo-käskyn alla aiheuttaa haistelua, mutta istumaan jätettäessä pitää hyvin kontaktin ja odottaa. Tuntuisi siis loogiselta odotuttaa lätinät koira istuen ja seuruuttaa se siitä aloituspaikalle - nyt vaan mietityttää, että tuleeko näille (seuraamiselle ja paikalla istumiselle) inflaatio, jos käytän niitä tässä tarkoituksessa? Kestääkö hurtalla ja ohjaajalla keskittymiskyky tiukasti kontaktissa ja käskyn alla koko koesuorituksen?

Ärsytti häkissä piippaaminen. Jaksoi kitistä tasaisesti 2,5 tuntia. Tykkäsin Karun työskentelystä, on selvää edistystä siinä ettei enää ole pitkään aikaan tullut sellaista tilannetta, jossa koira keskittyisi täysin johonkin muuhun kuin ohjaajaan ja tekemiseen.

Kotitreenailuja viikolla

Tällä viikolla, kun on ollut vähemmän yhteisiä / ohjattuja treenejä, on ehditty enemmän hinkkailemaan olohuonetokotteluja. Aiheena käännökset ja perusasennon säilyttäminen, kaukokäskyt ja niistä erityisesti seisominen sekä pitkät paikkamakuut ruokakipolle. Lisäksi olen vahvistanut luoksetulon istumaan jäämisesä pysymistä huutelemalla kaikenlaisia ja palkkaamalla rauhassa pysymisestä.

Seisomaan nouseminen maasta tai istualta onnistuu jo useimmiten pelkällä käskysanalla ilman käsiapua siten, että takajalat pysyvät paikallaan.

Piippaaminen on alkanut lisääntyä kotonakin, siitä yritetään nyt huomautella. Vaikeaa on. Komennettaessa vetää maihin ja pysyy siinä kuin käskyn alla, kunnes kyllästyy, nousee ja piippaa taas kun ei mitään palautetta tullut. Mur.

Kentällä, kotona ja kaupassa

Eilen iltakenttäiltiin lapsihäiriöiden kera. Ajattelin ottaa istumaan jättämistä (kun viimeksi siinä meni maahan), kokeilla osaanko minä tehdä sitä seuraamista ja syöttää iltaruoan paikallamakuupalkaksi.

Kaksi osaa, joista toinen liki kymmenminuuttinen (sisälsi Lepo!-tauon jonka aikana ihmeteltiin jatkosuunnitelmia) ja toinen vajaa viisiminuuttinen. Alussa ja väleissä melko pitkiä leikkipätkiä. Leikkiminen menee hyvin ja varsinkin kahden pallon peli ts. lelusta irrotus lennosta ja vaihto toiseen on nopeutunut huomattavasti. Huono juttu on uutena tullut passivoituminen pallon kanssa, eli jos ohjaaja ei tee mitään niin koirakin jää helposti vain pallo suussa odottamaan eikä vedä itse vastaan. Tähän lääkkeenä varastamisia aina jos ei pure kunnolla + kehuja ja mukana menemistä kun vetää.

Eka pätkä aloitettiin istumaan jättämisellä. Toistin pari kertaa jätön + pois kävelyn + huutelin jotain käskyjäkin kaukana seistessä, viimeisellä kerralla Tule! ja koiro jalkojen välistä pallolle. Hienosti jäi istumaan eikä välittänyt harhakäskyistä, vaikka tarkkaavaisena kuuntelikin. Poispäin kävellessäni kuikuili muualle (lapset leikkivät takana), mutta palasi kontaktiin.



Luoksetulosta siirryttiin tekemään seuraamisia. Aika haparoivaa se vielä on. Tein perusasennosta perusasentoon ja välissä 1-5 askelta. Koira seilasi välillä kauas ja välillä vinoon ja itse kävelin ihan mutkille kun piti suoraan mennä. Vasen käsi sai kuitenkin olla ihan alhaalla normipaikassa, eli ei se mitenkään kädessä kiinni ole. Tai sitten olisi mennyt paremmin käsiavun kanssa.

Toisella kiekalla otettiin Ollin tekemä luoksepäästävyys pari kertaa ja paikkamakuun aloitus käskytettynä. Luoksepäästävyys meni paremmin kuin aiemmin, palkkasin ahkerasti mutta hyvin otti kontaktin muistutuksella vaikka hiplattiin. Paikallamakuu kesti reilut kolme minuuttia, sisälsi pari välipalkkaa, häiriökävelijäihmisen ja minun ohikävelyn pitkälle taakse + takaisin. Karu oli nyt paljon parempi kuin viimeaikoina, ei piipannut eikä ollut levoton, piti kohtalaisen hyvin kontaktia eikä aikonutkaan nousta häiriöihin. Kiva!

Positiivinen keikka vaikka seuraaminen olikin vähän seilailua.

**

Kaupan pihalla ollaan käyty pyörimässä pari kertaa. Karu viihtyy hyvin autossa ja on monesti mukana kauppareissulla kontissa kökkimässä. Suunnaten ajatuksia jo pikkuhiljaa ensi vuoden tavoitteisiin listattuun BH-kokeeseen olen ottanut pedon peräkontista ihan ihmisten ilmoille ennen tai jälkeen kauppareissua. Harjoituksena kävellään nätisti kiskomatta pitkin parkkipaikkaa, pysähdytään välillä ja ollaan tekemättä mitään sekä joskus vähän tottistellaankin. Ihan jees. Toisinaan rääkyy.

**

Kotona seuraamisharjoituksia istumisesta istumiseen ja sivuaskel - jälkimmäinen vaatii vielä paljon apua, ensimmäinen menee jo kohtalaisesti. Vaikka Karu pitkässä liikkeessä aukeaa auraamaan ts. takapää lähtee vasemmalle, istuu se usein lyhyellä matkalla perusasentoon niin päin vinoon, että häntä kiertyy minun taakse eli peppu liian oikealla ja etutassut kaukana.

Lepopäivän harjoitus

Tänään illalla käytiin lähikentällä harjoittelemassa. Kaksi pätkää tehtiin.

• Ensimmäinen 

• Tottis! -> Leikki, eli on kiva olla kentällä.
• Paikka! tällä kertaa istuen. Oli aika hermona ja lähti liikkeelle ekalla yrityksellä, mutta uusinta meni paremmin. Lähellä tosin seisoin, ennen kaikkea siksi ettei ole juuri harjoiteltu istumisasennosta. Palkkana kissanruokaa.
• Perusasentoon tuloa kuten Riikka sitä ehdotti, eli käsky ja sitten imutus vasta kun koira sitä tarvitsee, palkka heti kun istuu. Tästä video alla.

• Eteenlähetys uudella pinkillä kanilla. Meni hyvin. Tykkää siitä niin kovasti, että ei ollut innostunut vaihtamaan palloon. Sain kuitenkin tuurilla katkaistua rällätyksen, kun heitin pallon sivusta kohti ja se oli ilmeisesti vieläkin parempi ja lähti sen perään.

• Toinen
• Tottis! -> Leikki.
• Luoksepäästävyys pariin kertaan. Imutuksella kiinnostus. Tehtiin koska on ollut vähän ongelmallinen Kesäkoulussa.
• Perusasentoon tuloja, kuten edellisessä harjoituksessa - koiran kiinnostus alkoi horjua.
• Luoksepäästävyys pariin kertaan uudelleen kuten edellä.
• Eteenlähetys tällä kertaa pallolle. Oli hyvä edelleenkin. Meillä oli tötsä minkä päälle laitettiin palkka ja se auttoi Karua fokusoitumaan palloon Katjan sijasta.