Parit tottikset

Tänään torstaina ja poikkeuksellisesti myös tiistaina tehtiin tottisharjoitus lähikentällä. Molemmat harjoitukset olivat hyviä, tiistai ehkä vielä hiukkasen parempi. Silloin tehtiin taas seuraamista hyvässä vireessä, muutamia käännöksiä ja nopeudenvaihtoja. Palkka satunnaisessa kohdassa (jossa koira kuitenkin teki juuri silloin hyvin) ja tällä kertaa heittämällä pallo. Eli taisteluleikin sijaan enemmän saalista. Minulle yllättäen se toimi vähintään yhtä hyvin kuin taisteluleikki. Samaa tein myös tänään. Tiistaina tehtiin myös em. jälkeen ennätyspitkä elikkäs seitsemän minuutin paikkamakuu joka meni todella hyvin. Palkkana 1/3 päiväruoasta.

Tänään samankaltainen harjoitus. Seuraamista, muutama käännös oikealle, joku nopeudenmuutos. Palkka saattaa tulla koska tahansa. Lopussa Katja oli meidän henkilöryhmämme. Ei jaksanut enää niin hyvin, mutta saatiin joku kohtalainen suoritus. Sitten paikkamakuu jotä häirittiin palloa potkimalla. Lopulta niin että osui koiraankin. Ei reagoinut siihen. Palkkana tuli lähes puolet päiväruasta.

Huonoa tänään oli perusasentoihin tulo, josta hahmoteltiin Katjan kanssa jo suunnitelmaa tuleviin harjoituksiin. Ei liity kuvaan alla.

Betonitottista ja uusi metsä

Maanantaina saatiin Karun kanssa mahdollisuus pikatottiksiin työpaikan betoniparkkipaikalla. Koira oli joutunut odottamaan autossa jo ihan jonkin aikaa ja minulla oli meetwurstia. Harjoitus oli suuri menestys. Seuraamista suoraan, käännöksiä vasemmalle ja täyskäännöksiä. Yksi paikkamakuu. Kaikki tosi mallikkaasti. Menestyksen avain oli siis paikallaan oloon kyllästynyt nälkäinen koira ja superherkku.

Tänään tiistaina oli hakutreenit uusissa maastoissa. Jotain hyvää, mutta myös huonoa. Ei ollenkaan tuulta. Ensimmäinen maalimies oli oikeassa etunurkassa. Pisto melko lailla suora ja löytyi nopeasti. Tarjosi haukkumista. Etukäteen puhuttu istualtaan haukuttaminen osoittautui liian vaikeaksi. Karun on todella vaikea pysyä istuallaan ja haukkua. Taisin juuri päättää että tästä lähtien pyydän maalimiehiä laittamaan koiran makaamaan ja palkkaamaan haukkumisesta. Kovasti nosti kierroksia se istualtaan haukkumisen yrittäminen ja tahtoi tulla siinä maalimiehen silmille. Mutta pisto ja työskentely oli hyviä.

Toinen maalimies oli vasemmassa etukulmassa jossa oli piilo. Nyt ongelmana oli pisto. Ei mennyt kuin vähän matkaa ja haisteli ja juoksi edes takaisin. Varmaan haisteli edellisiä koiria. Taisin kutsua luokse ja lähettää uudelleen. Edelleen haahuili menemään. Nyt kauempana, viheltelin ja kutsuin takaisin - mutta koira ei tullut ja löysi piilon ja maalimiehen. Alkoi haukkua, käskin palkata. En tiedä. Pitäisi olla itselleen selvempi missä olosuhteissa käsken palkkaamaan ja milloin en. Ja takaisin kutsumista/tulemista pitäisi harjoitella varmaksi.

Kolmas oli piilo oikealla. Tein virheen että lähetin koiraa kohti pusikkoa, tämä katsoi suoran linjan viistoon vasemmalle ja juoksi sinne. Sieltä sitten takaisin päin ja Paulan luo. Hyvä haukut.

Paulan kanssa keskusteltiin taaksepäin työskentelyn estämisestä. Tai oikeastaan siitä, että nyt koiralla on idea mitä pitää tehdä ja se käyttää nenäänsä - nyt pitää kouluttaa se työskentelemään oikein. Aika mielenkiintoinen kesä tulossa.

Suunnitelmat ja kaikki

Tällä kertaa tein oikein suunnitelman harjoitukseen. Raapustin ylös jotain tällaista:

Tottis:
- Paikkamakuu
- Jäävät 
- Saalisleikki 
- Seuraaminen
(- Jäävät)
- Paikkamakuu

Kaupunkiosuus:
- Kontakti
- Mennään 
- Paikkamakuu

Ensimmäinen osuus oli lähikentällä ennen kaupassa käyntiä ja jälkimmäinen sen jälkeen parkkipaikalla.

Paikkamakuut on BH-kokeeseen valmentavasti eli kentän laidalla, eri kohdissa eri kerralla, viedään koira, käsketään maahan ja jätetään siihen. Sitten ollaan poissa, selin koiraan, ei katsella (vähän kurkitaan). Kaupunkiosuuden paikkamakuu vähän helpompi, eli en itse ollut kaukana. Ensimmäisessä vähän piippasi, muuten oikein hyvät. Muutaman minuutin kestoisia - aikaa voisi välillä lisätä reilusti. Joskus katsoa mitä tapahtuu jos tekee kymmenen minuuttia.

Jäävissä entiin istumiset koohtalaisesti, mutta sitten takerroin seuraamiseen - tai oikeastaan siihen että koira jätätti. En tykännyt vaan pidin neuvonpidon Katjan kanssa. Nostettiin viettiä, eli minun suunnitelman saalisleikki osuus tuli mukaan aiemmin kuin suunnittelin ja se pelasti kyllä harjoituksen. Itse seuraamista ei tehty kylläkään kovin paljon. Siinä meillä on ongelmana käännökset joita pitäisi harjoitella toden teolla. Itse jäävät menevät hyvin ja ongelmitta.

Kaupunkiosuuden kontakti/mennään meni todella hyvin. Uskoisin että suuri merkitys oli lihapullilla jotka olivat hyvin motivoivia tässä harjoituksessa.

Haljennut hammas ja hienot treenit

Puupalla halkesi yläetuhammas toissapäivänä. Hammas on vinosti pitkittäin halki ja toinen puolisko roikkui päivän vielä kiinni, eilen putosi pois. Koirasta ei huomaa, pureskelee ja kantaa normaalisti, ei reagoi mitenkään vaikka hampaantynkää koputtelen ja ikeniä painelen. Nyt sitten ihmetellään, että pitääkö se varulta käydä ennakkoon vetämässä kokonaan pois (kun kuitenkin ytimeen asti halki) vai odotellaanko, että jos tulehtuu / kipeytyy niin sitten vasta.

Onneton alapuolisko vielä kiinni kiikkumassa

Tänään tokoryhmän treeneissä meillä olisi ollut teemana nouto, mutta hampaan takia ei tehty sitä, ja palkkausvalikoimastakin jätettiin normaalit taisteluleikit pois. Ihan kivasti toimi lentävällä pallopalkallakin, heittelin pehmeää uutta palloa. Ei niin mielekästä kuin repimisriekkuminen mutta yllättävän hyvin toimi.

Tehtiin kaksi paikkamakuuta yhdessä, ekalla Karu kiinni ovessa ja minä toisella reunalla hallia, tylsä kaksiminuuttinen. Toinen lyhyempi rivissä muiden kanssa mutta reunimmaisena ja pitkällä välillä. Molemmissa oli oikein hyvä, rauhallinen ja ihan piippaamaton.

Harjoituksina tehtiin luoksetulon loppuja (ei onnistu vielä pitkällä vauhdilla, mutta lyhyestä jarruttaa jo välillä hienosti), seuraamista ja seisomaan jäämistä takapalkkaa kokeillen ja vähän vapaamuotoisia jääviä + pari hyppyä pallostopilla.

Jäävien osalta todettiin, että kun kerran molemmat on ihan ok, niin ei nyt ehkä kannata niitä yrittää tässä vaiheessa hurjasti viilata. Seisomisesta "etutassujen asettelu" ei kuulemma näytä pahalta, ja vaikka maahanmeno on vähän hidas, se kuitenkin tapahtuu oikealla tekniikalla ja heti käskystä. Ehkäpä minä työnnän nämä nyt jonnekin jemmaan odottamaan.

Takapalkkaharjoitukset oli kivoja. Jostain syystä ei olla paljoa käytetty, mutta esim. noihin jääviin ja pitkäkestoiseen seuraamiseen kokeillaan kyllä jatkossakin.

Keskiviikon masentavan painisession jälkeen taas tosi kivat treenit. Kyllä minä vielä voitan ne Hajut. Kiitokset Riitalle ohjauksesta!

Temppurataa ja esineitä

Tänään tottikseen kuului temppurata. Ensin kierrettiin tötsiä, hypättiin pöydälle ja tehtiin kauko-ohjausta, sitten kierrettiin tuoli, mentiin agility-renkaasta läpi, merkille josta ohjattu nouto ja lopuksi pujoteltiin agilitytolppia. Toisella kierroksella vähän vaihdettiin ja tuli mm. kapulan hakeminen parhaiden lelujen keskeltä ja hyppyjä.

Eka kierros oli kontrollin puutteessa huitelevalle koiralle (ja minulle) naureskelua. Toisessa korjasin lähtökohtaisesti virheeni ja otin nahkarätin avukseni. Leikitin ennen kierrosta ja välipalkaten. Hallinta oli paljon parempi. Hauskaa oli tehdä näitä ja koirakin varmasti tykkäsi. Katsotaan jos postataan niistä videota myöhemmin.

Temppurataa vieläkin oudompana oli esineruutu sisätiloissa. Esineet piilotettuina hallista löytyvästä rekvisiitasta tehtyihin "maastonmuotoihin". Karu teki hyvin nahkarätillä, mutta ei ilmeisesti hoksannut tuntemattomia villasukkia etsimisen arvoisiksi. Kaksi muuta asiaa jäi mieleen. Ensinnäkin hallintapuoli oli hyvä. Jossain vaiheessa Karu mm. totesi ettei löydä mitä pitäisi ja juoksi eteeni ja kävi siihen maahan. Tuollainen käytös on niiiin paljon parempi kuin se, että koira olisi huidellut omilla teillään minusta välittämättä ja Tuuppa-tänneä! tottelematta. Toinen asia mikä jäi hyvin mieleen oli, että Karu haistoi ja nuoli yhdessä kohdassa jonkin pentukurssilaisen pissit.Puutuin siihen, mutta se ehti nollata aivot ja vei mielenkiinnon kaikesta muusta. Koira oli jotenkin hämillään ja villasukan kiinnostus nollassa. Jonkunlainen into nahkarättiin saatiin kuitenkin Mariannen avustuksella rakennettua.

Loppuun tein vielä kaksi paikkamakuuta. Muut koirat oli samalla kentällä ja tekivät hyvän häiriön. Ensimmäinen paikkamakuu meni hyvin pientä piippausta lukuunottamatta. Toisessa piippausta tuli enemmän. Minun olisi pitänyt pistää se poikki ja koira palkitsematta häkkiin. Odotin kuitenkin aina hyvää pätkää ja lopulta palkkasin sellaisesta. En kuitenkaan usko että koira tajusi mitä halusin.Piippaamista lukuunottamatta paikkamakuut olivat hyviä. Ei ollut yhtään sellainen tunne että koira olisi lähdössä jonnekin. Mutta tyytyväinen niihin ei tuon piipan takia voinut olla. Paljon hyvää ja paljon huonoa oli loppufiilis.

Hakua silleen oikeiden koirien malliin

KPSH:n hakuporukan kanssa tänään taas metsässä. Aiemmin olemme tehneet tuuli-ilmaisua, mutta tänään otimme seuraavan askeleen. Idea oli nyt että mennään keskilinjaa ja käytetään tuulta apuna. Kun koira haistaa maalimiehen mutta on rauhallinen Ukko! ja matkaan.

Tehtiin neljä toistoa. Ensimmäinen meni pieleen. Koira sai vainun toisesta maalimiehestä, mutta siirryttiin suoran piston päähän toisesta. Kun lähetin koiran pisto ei lähtenyt suoraan koska se kääntyi aiemman hajun perään. Seurasi rälläämistä edestakaisin ja yritin viheltää koiran luokse. Karu löysi tuurilla sen maalimiehen joka pitikin löytää. Väärää toimintaa vahvistettiin.

Seuraavassa pistossa ei ollut samaa ongelmaa. Tällä kertaa ongelmana oli se että minä luulin maalimiehen olevan merkityllä piilolla mutta siellä olikin ainoastaan sadeviitta. Lähetin koiran ja se juoksi suoraan piilolle - ja hämmästyi siitä että viitan alta ei löytynyt mitään. Uudestaan. Tällä kertaa niin että näin oikeasti maalimiehen ennen kuin lähetin koiran. Meni oikein hyvin.

Kolmas maalimies löytyi kaikkein parhaiten suoraan juosten ehkä 30-40 metriä.Neljäs ja viimeinen oli alueen nurkassa ja löytyi selvästi hajulla. Koira ei lähtenyt suoraan maalimiehelle vaikka lähetinkin sen linjan mukaan menemään vaan vähän vinoon ja juoksi alueen ulkopuolella olevalle laavulle mutta kääntyi hajun saatuaan.

Kaikissa palkkana hiukan kissanruokaa jonka sai sen jälkeen kun rauhottui maalimiehen viereen ja meni maahan. Tämän jälkeen leikki. Haluan käyttää ruokapalkkaa että  saadaan vahvistettua rauhoittumista ja hallittua käytöstä maalimiehen luona. Pelkkä leikkipalkka on luultavasti palkitsevampi mutta saattaisi nostaa koiraa liikaa tässä vaiheessa.

Kivaa oli.

Ti-tottis

Tiistaina tottisteltiin KPSH:n vuorolla Kuopiohallin kentällä. Minulla ja Karulla oli ohjelmassa saalisvietin nostoa ja leikkimisen harjoittelua - ja tietysti seuraamista. Nyt on kaksi isoa nahkasäämiskää millä leikkiä. Tosin ne eivät ole yhtä helppoja vaihtaa kuin narupallot. Mutta kyllä ne kiinnostaa.

Samanlaista intensiteettiä en kuitenkaan saanut aikaan kuin aiemmin rauhallisemmissa olosuhteissa. Treenata pitää ennen muuta kotona ja lähellä nyt.

Liikkeiden välejä ja seuraava koira

Jotenkin on tapahtunut ihan huomaamatta se, että Karu näyttäisi osaavan seurata. Ainakin toisinaan, vähän kerrallaan ja suurinpiirtein oikein. Se on tapahtunut tässä ihan viikon sisällä, ei se oppiminen, vaan se että minäkin alan uskoa siihen. Ompa mukavaa.

KPSH:n tokoryhmän treenissä tänään meitä ohjasi Maija. Lukkarin mukaisesti tehtiin ensin Karun kanssa neljä liikettä kokeenomaisesti käskytettynä. Perjantaisen videoillan jäljiltä osasin yrittää keskittyä niihin liikkeiden väleihin eli siirtymisiin suorituksesta toiseen - tavoitteena oli saada koira palkkautumaan minusta ja pysymään mukana ilman "katoamista" haistelemaan tai muuta touhuamaan.

Liikkeet menivät taas ihan jees - molemmat jäävät ihan ok, luoksetulossa paha törmäys ja sen jälkeinen epäselvyys siitä mitä piti tehdä (Karu korjasi lähemmäs istumaan kun pyysin sivulle + alkoi loikkia) ja hypylle kaksi (!) kertaa varastaminen, ennen kuin saatiin aikaan oikein kelvollinen kisaliike. Väleissä sen sijaan ei mennyt niin hyvin. Tuntui, että minun innostavat kohnustuspalkat kyllä saivat koiran vähän kierroksille, mutta silti se mielenkiinto ei kokonaan suuntautunut minuun vaan levisi ympäri hallia. Kerran, siinä hypylle varastamisten välissä, karkasi kokonaan paikalta moikkaamaan Tara-staffia.

Jälkipuinneisa Maija ehdotti miettimään sitäkin vaihtoehtoa, että koira olisi käskyn alla (sivulla tai maassa) myös väliajat. Ihan hyvä huomio. Kaikki tällainen "kisaharjoittelu" on vielä niin uutta, ettei ole tullut edes kunnolla ajateltua mitä haluaisin koiran liikkeiden välissä tekevän. Myös palkkaamista pitää miettiä ainakin kisatilanteessa sellaiseksi, ettei se vie koiraa ihan ylivireeseen. Tällä hetkellä tosin täytyy jotenkin se palkkautuminen ensin ohjaajasta löytää, ja se varmasti tarkoittaa ylilyöntejäkin. Ehkä kotonakin kannattaisi siirtää perus-ruokakupille-vapautukset vähäksi aikaa tapahtumaan niin, että palkka tulee aina ensin ohjaajalta.

Toisella rundilla otettiin seuraamista. Pyysin, että Maija merkkaisi kolmen-neljän askeleen jälkeen, jos menee hyvin, niin voisin itse keskittyä olemaan vähemmän mutkalla koiraa kohti. Seuraamista katsottiin lähinnä edestä tai takaa, koska ongelmana on ollut liika väljyys ts. matkan edetessä alkava irtaantuminen. Joissakin pätkissä näin nytkin kävi, mutta hirrrrmu pitkiä hyviäkin marsseja jo vedettiin ennen vapautusta, ainakin kymmenen askelta! Välillä tuntui tulevan helposti liian eteen.

Suorien pätkien jälkeen katsottiin takaosan käyttöä ja käännöksiä. Nämäkin menivät nyt jotenkin ihan hyvin, vasemmalle kääntymisessä suurin ongelma on oma askellus, täysikäännöksiäkin pitäisi ruveta harjoittelemaan. Ja sitten vaikka olkkarissa kotona niitä paikallaanpyörimisiä. Peruutukseenkin voisi opettaa käskyn.

Loppuun otettiin yhteisenä paikkamakuu, jossa olin Karun kanssa sivussa, pidin hihnassa ja kehuin + palkkailin kun oli rauhallinen ja hiljaa. Piippasi välillä, muttei mitenkään levoton ollut. Paljon helpompi on paikkamakuu treenin lopussa kuin alussa. Luoksepäästävyys meni tosi hyvin! Ilman nakkia pysyi nätisti istumassa.

Kiva kerta, harmitti vain ääntely häkissä ja kentällä, ja oma neuvottomuus puuttua siihen. Todettiin, ettei se minun komentamisesta kyllä ole moksiskaan, ei edes häntä laske. Saati että ääni loppuisi.

Tokoleikit

Torstai-iltana Ponderan tokokurssilla oli vuorossa leikinomainen harjoittelu. Tällä kertaa ei ollut paikkamakuuta tai muuta tylsää. Ensimmäisenä oli vetoleikki jossa Pirjo ensin piti koiraa paikallaan kun juoksin kauemmas. Pirjo laski koiran irti ja tämä juoksi minun luokse leikkimään kunnon vetoleikkiä. Virettä nostavasti välillä vedin koiran kaulapannasta koiraa yhteen suuntaan ja lelupallosysteemiä toiseen. Ja sitten taas leikittiin. Karu tykkäsi kovasti ja olin hieman yllättynyt miten se heti laski irti kun käskin Kiitos! Tätä tietysti seurasi heti Yes! ja uusi leikki.

Sitten oli oman lelun tunnistusnouto. Eli lelu koulutusohjaajalle joka vei sen kasaan eri leluja. Koira perään ja haisteluahan siinä riitti. Karu ei lähtenyt tässä tuomaan lelua kovin helposti minulle vaan enemmänkin halusi lähteä muualle haistelemaan. Pirjo kävi potkimassa meidän pallon liikkeelle jotta mielenkiinto saatiin takaisin siihen. Mutta tämä osuus ei siis mennyt meiltä täysin käsikirjoituksen mukaan.

Viimeisenä oli sitten monimutkaisempi temppusarja ilman sen kummempaa harjoittelua. Ensin vietiin 10 metriä esteen taakse  narupallo niin, että koira sen selkeäsi huomasi. Sitten käveltiin esteen eteen ja jätettiin koira paikalleen koiranohjaajan siirtyessä esteen toiselle puolelle ja sivulle. Hyppy! ja koira yli, jota seurasi samantien Kierrä! ja lähellä olevan tuolin ympäri.  Tämän jälkeen Maa! Palkkatemppu. Lopuksi Hyppy! uudelleen esteen yli, koira näkee pallon ja juokseen sen luo ja tuo sen kannustettuna kohti koiranohjaajaa ja uusi Hyppy! esteen yli ja loppuleikki. Hyvin meni. Se mitä Karu ei osannut oli kiertäminen jota on selkeästi harjoiteltu liian vähän. Maahanmenon jälkeen minun olisi pitänyt vapauttaa koira ennen palkkatemppua - nyt ei meinannut ymmärtää sitä vaan katsoi hetken ihmeissään. Muut jutut meni hienosti.

Kokeenomaista treeniä

Tokon alo-avoryhmässä sunnuntaina teemana oli kolme omavalintaista liikettä kokeenomaisesti, ts. käskytettynä ja ilman palkkaa. Karun kanssa mietin ensin, että eihän meillä oikeastaan ole yhtään kisavalmista liikettä, mutta päädyin sitten tekemään liikkeestä maahanmenon, luoksetulon ja hypyn ihan kisamaisesti.

Liikeestä maahanmenossa seuraaminen tietenkin puuttui, mutta kulki kuitenkin lähes oikeassa paikassa Mennään!-käskyllä. Liike meni muuten tosi hyvin - meni napakasti maahan ekalla käskyllä ja jäi nätisti paikoilleen. Takaisin vierelle palatessa nousi sivulle vasta toistokäskyllä. Kiva kuitenkin!

Luoksetulossa sattui omituinen virhe, kun Karu lähti juoksemaan luokseni jo liikkurin Käsky! -kehoituksesta ja loppuliike menikin plörinäksi. Jäi kuitenkin jätettäessä hienosti istumaan ja odotti.

Hypyssä tein itse huonosti, kun otin koiron aloitusasentoon aivan liian kauas esteestä enkä mitenkään vinkannut sille, mitä tuleman pitää. Hyppy! -käskyllä Karu loikkasikin jonnekin eteenpäin, kiersi pienen lenkin ja palasi ihmettelemään että mitä piti tehdä. Sama vielä toistonakin, sitten siirryin lähemmäs ja vinkkasin, meni ok yli. Hypyn jälkeisessä pysähtymisessä ottaa askelia, mutta jää kuitenkin seisten odottamaan.

Kokonaisuutena tekeminen oli tosi kivaa: olin ihan yllättynyt miten hyvin Karu tuli liikkeiden alussa perusasentoon, pysyi koko ajan minun kanssa tekemässä vaikka oli vapaana ja muita koiria hallissa + ei näyttänyt mitenkään välittävän palkkaamattomuudesta vaan toimi kehuilla ihan yhtä hyvin kuin ilmankin. Vaikka liikkeet menivät miten menivät, oikein hyvä fiilis jäi harjoituksesta.

Toisella kiekalla korjattiin ensimmäisen virheitä, eli me otimme uudelleen käskytetyn luoksetulon, jossa liikkurin käskytysten jälkeen palasin palkkaamaan. Ei ollut mitään ongelmaa koiralla pysyä paikoillaan. Siirryttiin tekemään uudelleen hyppyä ja siihen erityisesti sitä pysäytysosaa. Tein ensi seisotuksia paikallaan, muutaman liikkeestä stopin ja sitten pari hyppyä.

Kolmannella kiekalla otettiin valinnaiset aiheet ja me jatkoimme Stop! -käskyllä, eli vahvistettiin liikkeestä pysähtymistä niin, että samanaikaisesti stopin kanssa lensi pallo tai nakinpala koiran taakse. Paljon toistoja, sitten testaus pelkällä sanalla - hyvin toimi. Loppuun kokeiltiin vielä hyppyyn yhdistetty Stop! ja sehän pysähtyi ihan niille sijoilleen. Hienoa! Lopetettiin siihen.

Alkuun ja loppuun otettiin kehääntulot, luoksepäästävyys ja paikkamakuu, joissa me ei osallistuttu makuuseen vaan tehtiin omat lyhyet hetsatut makuupätkät. Luoksepäästävyydetkin meni parhaiten ikinä, johtui varmaan siitä kun Karu oli rättiväsynyt viikonlopun koiravieraiden kanssa riekkumisesta.

Kokonaisuutena oikein mukava kerta oli taas. Ihana väsykkä rauhallinen kiltti koiro.

Ponderellaa

Hyvää päivää. Tänään en osannut. Tokoharjoitukset oli Pirjon vetämänä teemana häiriöpaikkamakuu ja oma vapaavalintainen joka oli meillä seuraaminen / vietikkäämpi leikki.

Ensin oli kuitenkin tavallinen paikallaan makuu ryhmässä joka meni vaihtelevasti. Karu oli levoton ja piippaili. Paras oli tällä kertaa sen jälkeen kun kävin viemässä harjoituksen loppupuoliskolla kissanruokapalkan koiran taakse odottamaan. Hyvää oli siis loppu, ei se mitään seisomaan noussut tai muuta alussakaan - kunhan piippasi ja oli levoton.

Häirityn paikkamakuun vuorolla harjoiteltiin meidän tapauksessa itse asiassa vielä paikkamakuuta siten että nostettiin jännitettä. Tämä tapahtui ottamalla heti kohta pallo esiin ja vapauttamalla puuppa pallolle leikkimään. Tässä harjoituksessa tehtiin kolme toistoa joista viimeisessä vapautin koiran aika kaukaakin. Ne kaikki menivät hyvin - ja piippaamatta. Ajatus on jatkaa samalla tavalla - vaikka sitten jouduttaisiin hetkeksi lopettamaan ryhmäpaikkamakuut.

Viimeisellä vuorollamme tehtiin sitten sitä vapaavalintaista. Kysyin Pirjolta voisiko hän auttaa minua miten saisin koiraa patoamaan johon hän totesi että Karu ei ole riittävän korkealla viettitasolla jotta patoamista tapahtuisi. Hän oli ihan oikeassa. Diisseli. Tehtiin seuraamista pallolla imuttaen. Pirjo kysyi miksi teen niin, minä vastasin että koira aukeaa jos en imuta. Laitettiin pallo kainaloon ja kokeiltiin sillä tavoin puolenkymmentä kertaa. Sitäpä sitä varmaan on jatkettava. Positiivista on että olen saanut Karun seuraamaan pallolla imuttamalla. Nyt taitaa olla aika opettaa se seuraamaan siten että pallo/patukka on joko kainalossa tai sitten rinnalla magneetissa.

Se mitä en osannut oli lähinnä se etten vetänyt puuppaa kunnolla kuriin kun se haisteli viimeisessä harjoituksessa niiiin kiinnostuneena tatamia. Että semmosta.

Kuvituskuva.

Tuulilähtöjä

Kolmas harjoitus hakuryhmässä. Tehtiin neljä tuulilähtöä. Paula oli maalimiehenä ja vastatuultakin saatiin mukaan.

Ensimäisessä mentiin melko lähelle, ehkä viiden metrin päähän, ennen kuin Karu sai hajusta kiinni ja syöksyi maalimiehen luokse. Sitten kaksi kerrassaan erinomaista selvästi kauempaa. Kissanruokaa + patukkaleikki oli palkkiona. Viimeisessä vein Karun liian lähelle maalimiehen jälkeä. Oli niin selvä että koiralla oli haju maalimiehestä. Laskin irti, en ole varma kannattiko. Koukkasi nenä pystyssä juosten maalimiehen tekemän lenkin takakautta piilolle.  Parempi olisi ollut jos oltaisiin tultu toista kautta piilolle.

Mutta kylläpä oli taitava puuppa. Selvästi rauhallisempi kuin viikko sitten vaikka olikin täysillä mukana. Tietää mistä on kysymys ja nauttii tekemisestä.

Torstain ponderoinnit

Pirjon kurssilla taas!

Toko E kurssi alkoi eilen, ja nyt ollaan siis tosissaan (jos joku sitä epäili), koska kurssi on tarkoitettu tavoitteellisesti kohti tokon ylintä luokkaa harjoitteleville tokoilijoille. Meillä on vielä muutama välietappi matkalla - mm. alin luokka.

Aivan harjoituksen alussa oli paikkamakuu, jossa ongelmana oli jälleen kerran piippaaminen. Asetuin siis aivan koiran eteen ja yritin syöttää lihapullaa sillä tahdilla ettei ehdi piippaamaan kun suu on täynnä.

Varsinainen aihe oli palkkaaminen. Olimme vuorossa ensimmäisenä ja teimme kahta asiaa: perusasentoon tuloa ja liikkeestä maahan menoa. Perusasentoon tulon palkkasin makupalalla ja liikkeestä maahan palkkana oli pallo. Ensimmäinen meni melko huonosti ja toinen oikein hyvin. Sen seurauksena keskusteltiinkin paljon perusasentoon tulosta ja saimme Pirjolta hyviä vinkkejä meidän tehoharjoitteluun. Mitä itse palkkaamiseen tulee Pirjo kehui että Karu on oppinut leikkimään. Se olikin yksi kesän tavoitteistamme. Namupalkassa hän kehotti antamaan runsaammat palkat kun pääsee palkitsemaan niitä harvoja kertoja kun jokin (ainakin sillä hetkellä) vaikea asia tulee tehtyä oikein.

Se mikä oli todella mukava huomata meidän harjoitusvuorollamme oli Karun motivoituneisuus. Hukkahalli on Karulle vaikea paikka. Sen häiriöt ovat melkein omaa luokkaansa. Mutta kun tehtiin oma juttumme, niin myös teimme vain sitä. Ja sillä aikaa kun ihmiset keskustelivat, Karu oli hienosti levossa.

Lopputunti oltiin sitten häiriötreenissä siten että koira oli hihnalla kiinni sivummalla ja minä syötin namusia. Tehtiin myös keskenämme yksi hyvä paikkamakuu ja kontaktitreenejä.

Tokavika kesäkoulukerta

Tiistaina oli Kesäkoulun tokoilut Kuopio-hallin kentällä. Katja R. ei voinut olla mukana, eli Annen kanssa tehtiin melko pitkä rupeama että saatiin kaikki monta koirakkoa kahteen kertaan harjoitutettua.

Luoksepäästävyyttä seuranneessa yhteisessä paikallaanmakuussa levoton puuppa piippasi. Hiljaa, mutta kuitenkin. Koitin helpottaa niin pitkälle että lopulta syötin melkein jatkuvasti lihapullaa - yrittäen kuitenkin olla palkitsematta piippauksesta. No hyvääkin oli, eli muuten meni mainiosti. Ei nouse, eikä varsinkaan lähde mihinkään. Eikä ennakoi ainakaan vielä.

Odotimme seuraavaksi pari koirakkoa omaa vuoroamme. Annen ehdotuksesta teimme paljon paikallaanmakuuharjoituksia. Ne menivät oikein mainiosti siinä mielessä että pystyin lähtemään pois koiran luota ja kiertämään sitä ja palkkaamaan eri puolilta ja jatkamaan harjoitusta pitkään. Kun aikaa oli paljon ehdimme välillä leikkiäkin ja välillä oltiin ihan vaan levossa (parkki).

Ensimmäisellä kierroksella tehtiin ruutua. Anne hetsasi koiraa ja laittoi esineen ruutuun ja sitten Ruutu! ja koira juoksi esineen luokse. Leikit päälle. Ja sama uudestaan. Laitettiin esine myös huomaamatta ruutuun ja koira perään. Kaiken kaikkiaan meni oikein mainiosti.

Sitten taas siirryttin syrjään ja tekemään omiamme. Oltiin levossa, tehtiin paikallaanmakuuta, leikittiin ja tehtiin jääviä liikkeitä sekä kauko-ohjausta. Se mikä oli minulle kerrassaan erinomainen positiivinen yllätys oli Seiso! joka tapahtui todella nätisti ja ilman käsiapua.

Sitten meidän toinen vuoro Annen luona. Vapaavalintaisena aiheena oli seuraaminen. Käytiin läpi edellisellä viikolla Katjan kanssa läpikäytyä ongelmaa, Karun esittämää taipumusta seurata liian kaukana sivulla ei-imutus seuraamisessa. Tätä pyrittiin Katjan ohjeen mukaan korjaamaan muuttamalla namupalkka tulemaan koiran pään takaa ja vasemmalta puolelta, jolloin koira korjaa asentoaan oikealle ja painaa lonkan kiinni ohjaajan reiteen. Karu ennakoi palkan tuloa tältä puolelta hyvin vähällä harjoituksella ja toimii juurikin niin että painautuu hassulla mutkalla koiranohjaajan reiteen. Se on ylitekemistä - korjataan palkitsemalla siitä että tekee liikaa vastakkaiseen suuntaan. Kokeiltiin nyt myös muuten, siten että palkka on vasemmassa kädessä, mutta tuossa vatsan edessä ja kyllä - Karu seuraa suunnilleen oikein. Annen ohje oli siirtyä lyhyeen tekemiseen: perusasento-joitain askelia eteenpäin-perusasento-palkka. Tätä on nyt tarkoitus harjoitella kotosalla. Lisäksi tehtiin vielä Annen ohjauksella perusasennosta kääntymistä sekä voimakasta kaarrosta vasemmalle - peräpään käyttöä.

Oli hyvä harjoituskerta.

KPSH alo/avo toko - 17. elokuuta

Tänään kokeenomainen harjoitus. Meillä oli kaksi ohjaajaa, joten jakauduimme kahteen ryhmään joista olimme Karun kanssa siinä ryhmässä jossa tehtiin vähemmän kokeenomaisesti.

Ensimmäisellä kerralla kolme liikettä:

1. Seuraaminen. Yritettiin kaavion mukaisesti imutusseuraamista, mutta koira oli liian levottomalla mielentilalla / en saanut sitä kunnolla mukaan, joten suoritus ei ollut kovin kummoinen. Helpotettiin ja tehtiin pieniä seuraamispätkiä.
2. Liikkeestä maahan. Tehtiin ensin parikertaa namilla hetsaten siten että kävelin takaperin ja koira kulki perässä ja Maa! Sitten tehtiin enemmän kokeenomaisesti. Seuratahan siinä pitäisi osata jotta oikeasti voisi tehdä. Olin kuitenkin ihan tyytyväinen - eli koira meni maahan, kävin kääntymässä kauempana, palasin koiran viereen, perusasento ja vapaa + palkka.
3. Luoksetulo. Melko lyhyellä matkalla, meni hyvin. Loppuasento on ainoa mikä ei toimi kunnolla.

Sitten oli muiden vuoro ennen kuin teimme toisen kierroksen jossa tehtiin pelkkää hyppyä koiran tason mukaan. Se meni oikein hyvin - tällä hetkellä siinä ei ole ongelmia.

Lopussa oli vielä koko ryhmän yhteinen kehääntulotarkastus ja paikallaan makuu. Kehääntulotarkastuksessa hiukan huomio meinasi kääntyä tuomariin päin, mutta sen jälkeen kun juostiin omalle paikallemme riviin niin alkoi mennäkin hyvin. Kontakti oli erinomainen. Paikallaan makuu kesti pari minuuttia ja meni hyvin. Jäin hyvin lähellä viime viikkoina esiin nousseen piippaamisongelman takia. Palkkana oli kissanruokaa jonka laitoin kesken suorituksen koiran eteen. Ainoa pieni ääni kuului kun kävin välipalkkaamassa kissanruokanatusella. Ääni tuli sen jälkeen kun sanoin uudelleen käskyn Paikka! Ei olisi enää halunnut olla, mutta oli kuitenkin ja söi sitten luvan saatuaan antaumuksella ruokapalkan.

Hyvä mieli jäi tästä kerrasta.

Tavoitteiden tila, osa 2/4 - Leikkiminen

Kesäkaudelle asetetuissa tavoitteissa toisena pääkohtana oli leikkiminen. Leikki liittyy hyvin olennaisesti myös ensimmäiseen tavoitteeseen (motivaatio), mutta nostettiin ihan omaksi osatavoitteekseen, koska leikissä ja sitä kautta palkkaamisessa (ja motivoinnissa!) meillä oli paljon haasteita keväällä.

LEIKKIMINEN:

Leikkipalkkaan oikea tekniikka ja eri vaihtoehtoja. Leikkipalkat ajallisesti lyhyemmiksi siten, että koira palauttaa sille annetun / heitetyn lelun mielellään heti ohjaajalle leikkiä varten. Irrotukset kuntoon ja nopeiksi. Esim. jäävissä liikkeissä palkan heitto koiran taakse mahdollista ilman että lähtee rallattelemaan lelun kanssa muualle. 

(Mittarina esim. ei tarvitse liinasta hiissata koiraa takaisin lelun kanssa, irrottaa lelusta 90% ensimmäisellä pyynnöllä)

Pentukurssiajan Karu palkattiin pelkästään nameilla, koska ajattelimme, että vilkkaan, keskittymiskyvyttömän ja vaikeasti hallittavan elukan innostaminen ennestään riehuntaleikeillä ei ole se, mihin koulutustilanteissa pitäisi pyrkiä. Namipalkka rauhoittaa, leikki nostattaa - ja rauha oli näistä se ehdottomasti kiinnostavampi vaihtoehto ohjaajien näkökulmasta.

Alkuvuonna aloitimme viikottaisen tunnin Ponderan tokon alkeiskursseilla. Pirjo sai meidät pikkuhiljaa alkukevään aikana huomaamaan, että Karun palkkaamisessa on hyödyntämättä iso potentiaali. Leikkipalkkaa otettiin käyttöön sopivissa tehtävissä ja koiran kanssa leikkimistä koulutustilanteissa alettiin harjoitella. Ymmärsimme, että vaikka Karu palkkautuu hyvin nameillakin, patukan repiminen peittoaa lihapullan jos ei satanolla niin ainakin 80-20.

Keväällä siis leikkipalkka oli jo ymmärretty tärkeäksi osaksi palkkauksen ja motivoinnin valikoimaa, mutta teknisessä toteutuksessa oli paljon haasteita. Ensinnäkin leikkiminen keskeytti tehokkaasti muun tekemisen, koska leikkituokion lopettaminen oli vaikeaa - irroituskäsky toimi hitaasti tai ei ollenkaan, ja irrottamisen jälkeen Karu ei  kuunnellut uusia käskyvihjeitä vaan kyttäsi tilaisuuutta lelun varastamiseen. Meillä ei siis ollut tapoja siirtää leikistä saatua viretilaa ja motivaatiota seuraavaan koulutushetkeen.

Toinen ongelma oli lelun palautus ohjaajalle. Karulle ei koskaan heitetty palkkaa, vaan leikki oli ohjaaja-koira-vetoleikkiä - jos koira sai lelun kokonaan itselleen, se piti hinata taluttimella tai liinalla takaisin ohjaajan luo. Vapaana ollessaan Karu kaahasi lelun kanssa taivaanrantaan onnellisille kunniakierroksille ja jäi tarpeeksi juostuaan järsimään / leikkimään yksin kauemmas ohjaajasta.

Jälkimmäinen ongelma osoittautui naurettavan yksinkertaiseksi. Ensiksi murehdin, että miksi ihmeessä meidän hauva juoksee lelun kanssa karkuun siinä missä muiden hurtat tuntuvat luonnostaan palaavan ohjaajan kanssa leikkimään. Sitten älysin, että asiaan voi varmaan yrittää vaikuttaa. Muutamalla palautusharjoituksella (puuppa tuo joku juttu mulle niin saat superpalkan!) Karu saatiin tarjoamaan lelun takaisin tuomista, ja kannattavuusperiaatepäätöksellä (lelun palauttamisen pitää olla koiralle aina kannattava vaihtoehto) sitä saatiin nopeasti vahvistettua.

Puuppa ja pallo

Käytännön harjoituksissa edelleen yritämme vahvistaa lelun palauttamista niin, että takaisin tuonnista seuraa joko välitön vetoleikkipalkka, toiseen leluun vaihto (esim. kahden pallon peli) tai vähintään irroituksen jälkeen namipalkka. Pikkuhiljaa valikoimaan on lisätty myös irrotus - helppo käsky (esim. Istu!) - välitön leikinjatkumispalkka. Lisäksi pitää edelleen huolehtia että Karu ei jää heittopalkan jälkeen rallattelemaan - jos ei itse heti juokse takaisin niin kutsutaan ja hetsataan toisella lelulla.

Irrottamisen osalta ollaan päästy jo ihan hyvään tilanteeseen. Karu irrottaa usein jo lennosta, jos hetsataan toisella lelulla, tai namipalkkaan vaihtaessa ennakoi pudottamalla lelun. Viilattavaa on vielä kesken vetoleikin tapahtuvissa irroituksissa - pelkän käskysanan Kiitos! lisäksi pitää olla tarkkana omasta elekielestä ja vaatia + hyvin palkata niitä nopeita ensimmäisen käskyn irrotuksia.

Eniten harjoiteltavaa on vielä leikkipalkan "integroimisessa" tekemiseen niin, että leikistä voidaan siirtyä sulavasti tekemiseen hyödyntäen leikin tuoma vire (esim. vetoleikistä patukka kainaloon ja Sivu!). Karu tuppaa näissä vielä vähän varastamaan esim. hyppäämällä kiinni leluun.

Kokonaisuutena leikkiminen on ehdottomasti parhaiten edennyt tavoite. Alkukesällä mietittyihin "mittareihin" ollaan jo päästy - melko varmasti palauttaa ja irrottaa, voidaan hyödyntää heittopalkkaa ja vapautusta palkalle, teknisesti ollaan opittu ohjaajina leikkimään paremmin (pitämään leikki matalalla, jaksottamaan passiivisia ja aktiivisia hetkiä, varastamaan lelu jos ote on huono jne). Leikkitavoitteen osalta nyt jatketaan harjoittelemalla leikkivietin siirtämistä tekemiseen mm. seiso-istu-maahan -pelillä ja viilataan vielä paremmiksi ja nopeimmiksi palautuksia ja irrotuksia.

Tavoitteiden tila, osa 1/4 - Motivaatio

Elokuuta huristellaan jo pitkällä, joten lienee syytä tsekata milläs mallilla ne kesän tavoitteet oikein ovat. Kokonaisuutena tavoiteasetanta on kyllä ollut koko ajan mielessä, ja melko hyvin on onnistuttu treeneissä keskittymään niihin asioihin, joita päätettiin kesän aikana vahvistaa. Saavutetut tulokset tuntuvat silti ainakin vielä heppoisilta, vaikka on siellä isoja onnistumisiakin.

Ensimmmäisenä neljästä päätavoitteesta oli MOTIVAATIO:

Treenitilanteen pitää olla niin kiinnostava, ettei ole pelkoa että koira lähtee muualle huitelemaan tai nuuskuttelemaan. Koiran pitää saada häiriökestävyyttä. Ohjaajien pitää oppia tekemään kiinnostavia treenejä, palkkaamaan oikein ja kunnolla sekä vaatimaan kontaktia.

(Tätä voisi mitata esim. montako kertaa koiran kontakti käskyn alla katoaa per 10 minuutin treeni, montako sekuntia koira jaksaa kentälle tulon jälkeen ottaa itse kontaktia passiiviseen ohjaajaan, voidaanko koiraa pitää ilman liinaa treenitilanteessa nuuskimisen / mielenkiinnon lopahtamisen näkökulmasta)

Tausta tälle tavoitteelle alkoi jo pentukurssi-iässä, kun tajusimme, että meidän pikku hundipuppy on jotenkin _poikkeuksellisen_ kiinnostunut kaikesta muusta kuin meistä ja meidän makkaroista. Pitkään kuvittelimme, että kyse on tottumisesta - oletimme, että ylenpalttinen kiinnostus loppuu sitten kun on tarpeeksi harjoiteltu muiden kanssa halleissa ja kentillä oloa. Vaikka hurttaa sosiaalistettiin kiikuttamalla sitä ihan joka paikassa mukana, järjestämällä tietoisesti rauhallisia hetkiä vilkkaissa paikoissa (esim. kauppareissut tehtiin aina niin, että toinen teki ostokset, toinen istui koiran kanssa parkkiksella ihmettelemässä ihmisiä) ja osallistumalla neljälle eri pentukurssille, tätä tottumista ei tapahtunut. Poimintoja erilaisista sähköposteista tämän vuoden alkupuoliskolta:

10.12.2010 "Karu osaa tietyt perusjutut ihan hyvin (istuu, makaa, odottaa paikoillaan, ottaa kontaktia - ainakin kotona...), mutta ongelmia meillä on muiden koirien (ja ihmisten!) seurassa keskittymisessä --" 

11.1.2011 "Suurin haaste on varmaan juuri muut koirat - edellisillä kursseilla ensimmäinen puolikas tunnista on mennyt kiskoen, säntäillen ja välillä volistenkin. Keskittymistä ja kontaktinottoa toivoisimme saavamme vahvemmaksi, voi olla että iän myötä helpottaa." 

1.2.2011 "Karun kanssahan haasteena on just se häiriöiden kestäminen --" 

21.2.2011 "Treenauksen kannalta tärkeintä on kehittää rauhoittumista ja kontaktia muiden koirien seurassa. Kontaktin ylläpitäminen olisi hyvin tärkeä." 

20.4.2011 "Haasteena vilkas mieli ja vielä pentumainen keskittymiskyky, vahva kaiho muiden koirien luo, toisinaan on kohno ja dominantti tai luuhaa nenä matossa ja korvat kateissa." 

21.5.2011 "Edelleenkin keskittymistä ja kontaktin ottoa toivoisimme saavamme vahvemmaksi."

Hitaasti mutta varmasti kesän alussa oli siis päästy siihen tilaan, että aloimme ymmärtää, ettei se totu, ainakaan siten että tottumisen seurauksena koira automaattisesti siirtäisi kiinnostuksensa ohjaaja-nakki-pallo -akselille. Ohjaajien pitää siis opetella toimimaan niin, että ohjaajan toiminta > mikään muu tarjolla oleva ärsyke. Tätä on nyt harjoiteltu motivaatiotavoitteen merkeissä.

Motivaatiolokeroon mahtuu monenlaisia liittyviä käsitteitä, ainakin

• toistojen määrä / toistokestävyys
• häiriöt
• palkkaus ja motivointi
• treenin intensiteetti
• kontakti ja keskittyminen

Nämä liittyvät asiat yhdistelen päässäni jotenkin seuraavasti: Haluamme, että koira keskittyy ohjaajaan ja pitää kontaktin. Jotta näin tapahtuisi, pitää yhdessä tekemisen olla koiralle motivoivaa ts. palkan pitää olla riittävän hyvä. Hyvälläkään palkalla ei kuitenkaan jaksa keskittyä, jos toistoja on liikaa, treenissä on kuolleita hetkiä tai häiriöt ovat liian vahvoja suhteessa motivaatioon. 

Näitä ollaan opeteltu:

• Palkkausta. Mistä Karu tykkää ja miten sitä kannattaa palkata? Miten koiran kanssa leikitään? Mikä palkka sopii mihinkin harjoitukseen? Miten erilaisilla palkkaustavoilla tuetaan oppimista?
• Palkkaamisen suunnittelu ja kokeilu eri tavoilla
• Leikkimisen opettelu, lelun palautus ja irroitus (leikkiminen on oma osatavoitteensa)
• Treenitilanteen suunnittelua ja toteutusta. Mitä tehdään, moneenko kertaan ja montako minuuttia? Mikä on treenin tavoite ja mitä osaa liikkeestä vahvistetaan? Missä koira on palautteen ajan tai treenin tauolla? Miten kaivetaan namuja taskusta niin että kontakti ei tipu?
• Lepo-käsky (parkissa olo)
• Rauhoittuminen kentän laidalla
• Treenien suunnittelu etukäteen
• Intensiteetin säilytys
• Häiriötilanteita. Millaisia häiriöitä missäkin tilanteessa voi jo olla? Miten saadaan takaisin kadonnut kontakti? Miten koira palautuu keskittymään häiriön jälkeen?
• Yhteistreenit (useita koiria kentällä)
• Häiriökontaktiharjoitukset
• Rauhassa opitun asian yleistäminen ei-rauha-tilanteisiin

Iso kiitos Riikalle, joka heti kesän tottistreenien aluksi vannotti viretilan tärkeyttä ja opetti meidät virittämään koiran oikeaan treenimielialaan kentälle tulossa. Askel kerrallaan on jo kesän aikana päästy paljon eteenpäin mm. seuraavissa konkreettisissa asioissa:

• harjoituspaikalle tullessa Karu pääsääntöisesti itse tarjoaa kontaktia eli odottaa, että kohta tapahtuu jotain kivaa
• jos koira on yksin kentällä, pystymme tekemään hyvin suunnitellun ja intensiivisen treenin niin, että Karu ei katoa tilanteesta nuuskimaan kenttää tai huitele karkuun kentän laidalle
• tiedostamme, että tässä vaiheessa meillä ei saa olla treenitilanteessa "kuolleita hetkiä" eli tilaisuuksia kiinnostuksen lopahtamiseen
• olemme hankkineet toimintatapoja kuolleiden hetkien varalle ts. pidämme hulabaloota yllä namien kaivamisen ajan, opettelemme Lepo!-käskyllä maassa pysymistä lyhyiden taukojen ajan (välineiden laitto, keskustelu treeninohjaajan kanssa jne) ja viemme koiran kentän laidalle tai autoon aina jos on pidempi tauko
• suunnittelemme treenitilanteita etukäteen, keskustelemme niistä yhdessä ennen harjoitusta ja taukojen aikana, pidämme toistojen määrän riittävän pienenä ja harjoituksen keston sellaisena, että tauolle mennään aina hyvästä vireestä
• leikkipalkassa on käytössä laajempi valikoima - ennen pelkästään vetoleikit, kesän aikana on päästy siihen, että koiralle voi heittää lelun ja se 90% varmuudella palaa takaisin

Huonoimmalla tolalla meillä on kontaktin vahvistaminen ja häiriökestävyys sekä jonkinlainen "keskittymisen saaminen takaisin massiivisissa häiriötilanteissa". Jälkimmäinen näkyy niissä äärimmäisen masentavissa tilanteissa, kun Karu heti treenin alussa kiinnittää huomionsa voimakkaasti johonkin asiaan (toinen koira, haju maassa tms), ja sitä ei tunnu millään saavan siitä irti. Tällaisilla kerroilla yleensä koko varsinainen asiaopetus menee harakoille, ja meillä on vielä aika vähän keinoja näistä tilanteista yli pääsemiseen.

Kontaktiharjoitusten osalta tilanne on sikäli parempi, että vain ahkera treenaaminen puuttuu. Osaamme vahvistaa kontaktia rauhallisissa oloissa ja lisätä häiriötä. Tarvitaan vain enemmän toistoja.

Kokonaisuutena tämä on varmasti jatkotreenaamisen kannalta kaikista tärkein tavoite, ja tuntuu, että hyvällä alulla ollaan. Tässä tavoitteessa näkyy myös selkeimmin se, että ohjaajilla on hurjan paljon opittavaa - koiran osuus harjoitelluista asioista rajoittuu muutamaan yksittäiseen opetettavaan asiaan (Lepo! -käsky, pallon palautus, kontaktin pito) mutta ohjaajien osalta kyseessä on mullistus ajattelutavassa ja toiminnassa.

Treeniraportti: 31.7.2011 intensiivitottis

Päivä meni MH-luonnekuvauksessa Haukkumajalla, mutta illalla käytiin vetämässä kaksi lyhyttä harjoitusta lähikentällä. Katjan lauantai-iltaisella teemalla eli intensiivistä ja lyhyttä harjoitusta.

1. Tottista! + lyhyt leikki. Seuraamista makupalan avulla nostaen välillä makupalaa ylös. Katja merkitsi palkattavat kohdat Yes! Ajatuksena oli että palkataan siitä ettei nenän tarvitse ihan kokoaikaa olla kiinni namussa mutta seuraaminen sujuu silti hyvin. Viimeinen palkka oli leikkipalkka ja autoon.

2. Tottista! + vähän pidempi leikki kahdella pallolla palkiten (leikillä) siitä, että Karu tuo heitetyn pallon passiivisena seisovan ohjaajan luo. Eli tuo pallo niin leikitään. Sitten tehtiin taas lyhyt pätkä seuraamista kuten edellä. Katjan kehoituksesta uskalsin pitää imutuskättä pidempään ylhäällä ja se toimi tosi mukavasti. Uuden makupalan kaivamisen yhteydessä "haa mitä täältä löytyy" kokoajan pikku liikkeessä niin, että koiran kontakti ei pääse putoamaan ja mielenkiinto suuntautumaan muualle. Lopuksi vauhtiluoksetulo.

Tosi kiva harjoitus oli. Oikeastaan ihan huippu. Kesto varmaan vain 3 + 3 minuuttia.

19.7. Kesäkoulu, videolta arvioituna

Kesäkoulun (toko)harjoitus alkoi yhteisellä osuudella, jossa tehtiin kehään tulo, luoksepäästävyys ja paikallaan makuu. Ennen ja tämän osuuden aikana koira vaikutti levottomalta ja taipuvaiselta nuuskimaan keinonurmimattoa ja vetämään puolikaarta hihna kireällä. Keskittyminen oli kuitenkin hetkittäin hyvä ja intensiivinen.

Ensimmäisessä yksityisharjoituksessa oli ohjaajana Katja Rautiainen ja katsottiin lähinnä perusasentoon tuloa. Käsiapu on vielä välttämätön. Perusasento on tällä hetkellä edessä, jotain sellaista johon pitää kiinnittää erityistä huomiota. Takapäänkäyttö on käsiavun kanssa tehtynä oikein hyvä isoksi koiraksi. Perusasennon lisäksi tehtiin muutama liikkeelle lähtö (seuraaminen). Huomioitavaa on, että en ole harjoitellut Karun kanssa perusasentoon tuloa tai seuraamaan lähtöä hyödyntäen seinää oikean paikan varmistamiseksi, vaikka olen tästä Katja R:n kanssa aiemmin jo puhunut. Oikean paikan varmistamisessa on tähän asti käytetty lähes yksinomaan imutusta.

Toisessa yksityisharjoituksessa oli ohjaajana Anne Miettinen ja ajatuksena tehdä jääviä liikkeitä (seisominen, istuminen ja maahanmeno). Harjoituksen alkupuolella Karulla oli tavattoman kova kiinnostus haistella mattoa, huidella pitkin ja poikin eli siis tehdä mitä tahansa muuta paitsi sitä mitä tulimme tekemään. Kiinnostus makupalaa kohtaan oli vaikea virittää eikä se kestänyt muutamaa sekuntia pidempään. Videolta arvioiden koira piti nenänsä poissa matosta ainoastaan silloin kuin pidin siitä kaulapannasta kiinni ja lonkkani tasolla (eli etutassut kevyesti ilmassa). Vaihdoimme leikkipalkkaan (narupallo), mutta tämäkään ei auttanut. Sitten Annen kehoituksesta aloitimme harjoituksen uudestaan sillä tavalla kuin teemme sen tottiskentällä: Tottista! ja lyhyt leikki -> suoritus ja leikkipalkka -> suoritus ja leikkipalkka. Ja kun pakka jossain vaiheessa taas sekosi, Tottista! herätti koiran ja sitä seurasi lyhyt leikki ja sen jälkeen taas -> suoritus ja leikkipalkka. Homma lähti toimimaan. Vaikka suoritukset eivät ehkä olleet teknisesti mitenkään erityisiä, ne tehtiin eriomaisessa vireessä ja sekä minä että koira nautimme niiden tekemisestä.

Ihan hirmu tärkeää on että opin vielä leikittämään koiraa.

Treenejä 16.-18.7.

• Lauantaina 16.7. treenattiin vielä illalla pihalla sivulletuloja siten että Katja merkkasi milloin koira on oikeassa paikassa.
• Sunnuntaina ei treenattu.
• Maanantaina tehtiin muutamia kertoja noin seitsemän onnistunutta toistoa sivulletulosta palkiten taas oikeaa paikkaa (metukka on niin hyvää Karusta, kaksi viipaletta on suunnilleen seitsemän toistoa), tällä kertaa sisätreeninä. Toisella kertaa harjoitus alkoi siten että Karu lotkotti vettä ja kun lopetti juomisen sanoin toisesta huoneesta "Karu, Sivu!" ja iloisesti kipitti puuppa luokse ja sivulle.