Valoisa vapaavuoro

Perjantaina vapaavuorolla Karu oli heti alkuun niin levoton ja äänekäs etten osallistunut yhteiseen paikkamakuuseen. Ärsytti. Onneksi kuitenkin ilta valaistui kun oli niin kivoja ihmisiä ja koiria.

Luoksetulon pysäytyshommissa näytin kahdeksikkoa. Yleisö ei ollut kovin vakuuttunut. Annen ehdotuksesta tehtiin sitä mitä Ollikin ehdotti, eli vähennettiin matkaa = vauhtia ja saatiin sitä kautta koira reagoimaan pysäytykseen ihan hyvin.

Toisella kiekalla tehtiin Annen avustuksella tunnaria. Saatiin sama ongelma esiin kuin kotona, eli koira etsi nätisti huomioliivin ja pussien alta oman niin kauan, kun vieraiden kapuloiden kasa pysyi poissa reitiltä. Kun kasa tuli liian lähelle ja Karu huomasi sen, otti siitä ensimmäisen eteen sattuvan kapulan. Ei auttanut, vaikka kävin erikseen näyttämässä oman - otti silti minkä sattuu, jos vieraita oli riittävän lähellä. Mutta silti oli hyvä mieli.

Lopuksi Karu pötkötteli sen aikaa kun muut lähtivät, ja tehtiin vielä toinen setti pysäytyksiä.

Kotiläksyjä: perusasentojumppaa

Kotona on kivaa. Kotona koiran kanssa touhutessa kirkastuu hyvin koulutuksen perusasiat - palkkaan jostakin toiminnasta, saan sitä lisää. Viksu koira tuntuu tajuavan ja oppivan tosi nopeasti, jos vain itse keksin tavan kertoa mitä pitäisi tehdä.

Esimerkki: sivuaskeleet vasemmalle olivat viime treeneissä mahdottoman vaikeita. Olikohan se Marianne, joka vinkkasi astumaan ristiin ja opettamaan koiran väistämään peruuttaen taakse. Kotona sain Karun pari kertaa peräkkäin lähtemään oikeaan suuntaan ja palkkasin heti siitä. Noin viidellä toistolla homma oli jo bueno, eli koira lähtee väistämään oikeaan suuntaan heti kun itse lähden kallistumaan vasemmalle!

Vastakkainen esimerkki: yritin opettaa tunnaria, eli että oman hajuinen kapula on se kiinnostava, toinen on vain kuriositeettina mukana lattialla. Karu tuntuu yrittävän kovasti päätellä, millä perusteella milloinkin pitää valita nostettava kapula. Esimerkiksi lähempi tai kauempi, se kumpaa viimeksi liikutin tms. En vain saa sitä mitenkään ymmärtämään, että haluaisin sen valitsevan haisevan pulikan.

Näiden älynväläysten lisäksi on tehty kaikenlaisia muitakin perusasennosta liikkumisia, käännöksiä paikallaan, peruutusta jne ja paljon niitä vasemmalle pyörimisiä yrittäen säilyttää kontakti. Olen myös palkkaillut pelkistä Liike seis - pysähdyksistä.

Luoksetuloon on tehty perustoistoja niin, että JES ja palkka heti kun peppu osuu maahan. Yritän saada istumista siinä edessä vähän nopeammaksi. Nyt jää välillä pylly pystyyn ja hiissautuu hitaasti maahan.

Liikkeestä istuisia on myös aloiteltu! Tämä on niitä juttuja, jota ei vaan oikein koskaan ole tullut tehtyä.

kuvituskuvana leikkiin kutsu kesältä 2011

Kotiläksyjä: kaukoja ja kapulointia

Kotijumppana ollaan tehty tämmöstä:

• Kaukoja
• Läheltä oikein ohjattuna Seiso - Maahan väliä. Menee hyvin, jos olen lähellä ja autan ohjauksella.
• Kaukaa helppoja vaihtoja ja S-M kokeiluja takapalkalla tai nami etutassujen välissä. Ok muuten, mutta tulee helposti huonoja S-M välillä, niin en niitä vielä tässä tee kuin kokeiluna välillä
• Noutokapulointia
• Eteen istumista kapulan kanssa, namilla ja ilman - tämä on jo paljon parempi!
• Metallikapulan pitoa yrittäen saada tiukempi ote ja iloisempi ilme. Ei juuri tuloksia :)
• Tunnarikapulan pitoa nätisti, ihan jees, ainakin silloin jos muistutan niin muistaa pitää nätisti
• Tunnariyritys
• En löydä netistä ohjeita siihen kuppitekniikkaan
• Kokeilin opettaa koiraa erottamaan "oma" kahdella kapulalla niin, että laitoin sen oman itse koiralle näyttäen ja pyysin tuomaan. Ei tajua eroa vaan tuo sen kumpi sattuu lähemmäs kuonoa. Jos kiellän väärän nostamisesta, menee hämilleen ja tarjoaa kaikkea muuta paitsi kapulan tuomista.
• --> ei tehdä tätä nyt yksin vaan ootellaan apuja / hankitaan tietoa miten
• Häiriöharjoituksia ja paikkamakuita häiriöllä
• Seuruuttamista herkun / lelun ohi vähän
• Paikkamakuita esim. lasten tullessa kotiin - iso häiriö - hyvin pysyy

Lisäksi olen vahvistanut sitä perusasennosta maahan menoa palkkaamalla satunnaisesti sen, jos on nopea. Noudon nostoja ei olla tehty.

Mietityttää

Eilen Olli ja Karu suorittivat BH-kokeen tottelevaisuusosion. Minun rooliksi jäi hirrrrmuinen jännittäminen. Vaikka lopputulokseksi tuli hylätty A-osuus, olin tosi tyytyväinen kummankin karvakorvan kisadebyyttiin. Karu teki alun kuupailun jälkeen hienosti ja keskittyneesti, malttoi hyvin odotella perusasennossa tuomarin kirjoitustauot, ei jäänyt henkilöryhmässä haistelemaan vieraita tyyppejä ja isoin ilo - oli tosi varman ja rauhallisen oloinen pitkässä paikkamakuussa. Olli muisti kaikki kuviot ja pysyi rauhallisena ja keskittyneenä, vaikka alku oli vaikea.

Tänään jatkettiin tokokuvioilla. Tein noudon nostoja, vähän jääviä ja kaukoja. Muistiinpanot:

• Nostoissa on monta tapaa. Pitää päättää, mitä tekee. Ehkä kaksi eri linjaa - tehdä avustettuna   onnistuneita tai ilman apuja mutta kieltää / huomauttaa huonoista ja palkata vain hyvät. Olen kallistuvainen jälkimmäiseen, vaikka eka kuulostaa loogisemmalta.
• Voisi kokeilla, nostaako huonosti pitkällä matkalla jos kapula on meidän välissä. Samoin voisi testata, ottaako huonosti jos matka on tosi-tosi-pitkä, vai johtuuko pyllyily kiihdytysmatkalla olevasta kapulasta.
• Jäävissä on nyt joku maahanmenon taantumavaihe. Valmistelevan kävelyn hidastaminen on toimiva apu. Maahanmenoja pitää tehdä (ja palkata) myös perusasennosta.
• Kaukoissa kokeenomaisuus hämäsi koiraa. Taakse aina joku heilumaan + ennakoiva merkki jättöön, ettei sotke paikkamakuuseen. Seiso-Maahan väliin toimii takapalkka nyt hyvin. Muut välit on ok.
• Tunnaria voisi opettaa vielä ennen talvea kuppitekniikalla. Pitää kysellä lisää ja etsiä tietoa.

Hirmu pohtiminen on taas ollut treenien jälkeen. Tuntuu siltä, että töitä ja muita juttuja pitäisi järjestellä niin, että pääsee treenaamaan enemmän. Paikkamakuussa ja muissakin pitää mennä rohkeasti eteenpäin. Paikkamakuista kirjoittelen ehkä lisää, kun saan ajateltua loppuun.

Kotitouhuja ja tunnarifiasko

Kotosalla ollaan puuhailtu lähipäivinä tämmösiä:

• Seuraamista - oi kukkanen miten vaikeaa! Toisinaan, kun koiro on hyvässä vireessä, menee tosi hienosti. Yleensä on ihan liian matalaviettinen minun makuun, löntystää, jätättää ja erkanee. Olen jopa palkannut pallolla eteenpäin (!).
• Luoksetuloa. Kotona toimii mainiosti se, että kallistun reilusti eteenpäin kun koira tulee -> hidastaa hienosti jarruttamalla takajalat alle eikä hyppää ylös. Teen siis niin (kunnes se aiheuttaa jonkin toisen ongelman).
• Paikkamakuuta pihassa, leluhäirittynä, märällä nurmikolla, ei huomautettavaa.
• Sivulletuloa, käännöstä ja sivuaskelia vasemmalle, näistä yrittäen palkata vain nopeita ja tarkkoja

Ja sitten se tunnari... on hinkattu siis oman kapulan nostamista, pitämistä ja etsimistä sekä sisällä esim. matonkulman alta että ulkona ruohopuskasta. Olin kohtalaisen varma, että koira tietää mitä Oma! käsky tarkoittaa (etsi se yksi tietty kulunut haiseva oma pulikka ja tuo), joten kokeilin tänään reippaasti kippaamalla oman viereen muutaman nykäisemättömän kapulan.

Lähetin koiran, ja se loikkasi päättäväisesti nappaamaan ensimmäisen kapulan. Siis sellaisen IHAN ERILAISEN, puhtaan, ilmatiiviisti säilytetyn, täysin haisemattoman pulikan, vaikka vieressä olisi ollut se OMA. Minä tietysti rääkäisin että ei sitä, koira pudotti ja oli huuli pyöreänä. Toistettiin kerran, jonka jälkeen Karu totesi että niihin kapuloihin ei uskalla enää koskea, ja ryhtyi tarjoamaan mm. kuonolla mahaan tökkimistä, maahanmenoa, sivulletuloa ja haukkumista.

Korjaavana toimenpiteenä keräsin muut pois ja vahvistin sen oman helppoja nostoja. Kun sujui taas, lisäsin muita kapuloita reilusti erilleen ja vähän taka-alalle, jolloin ei tietenkään ollut ongelmia. Lopetettiin tältä erää tähän.

Tunnarikuulumisia

Tunnistusnoudon alkeisharjoituksia on jatkettu nyt parin viikon ajan satunnaisesti. Pitäminen sujuu jo paremmin myös kaukaa noutaessa, ei tule enää juurikaan niitä kunnon jurskaisuja. Tänään etsittiin ekaa kertaa omaa kapulaa pihalla. Piilotin pulikan koiran nähden ruohoalueelle siten, että pöyhin huijaukseksi useampaa kohtaa. Hyvin etsi ja löysi!

Tunnistusnoutoa

Olen kotipuhteina lähtenyt opettamaan tunnaria Karulle. Ilman harmainta haisuakaan, netistä guuglettemalla olen muodostanut hajanaisen ja häilyväisen mielipiteen siitä, miten tätä koirolle opetetaan. Steppini ovat:

• nätisti pitäminen
• idea sama kuin norminoudossa, eli opetetaan nätti pitäminen vahvaksi alussa ettei asiaan tarvitse puuttua sitten kun oikeasti tuo
• omanhajuisen etsiminen haistelemalla
• vakiokapulan piilottelu niin, että haistelee löytääkseen sen
• kehutaan ja palkataankin aktiivisesta etsimishaistelusta tai löytämisestä, ei siitä tuomisesta
• hajustamattomien häiriökapuloiden lisääminen
• näkyville, kauas omasta, niin että ovat merkityksettömiä
• koiran pitäisi tässä vaiheessa tietää, että se kapulan tuominen ei ole olennaista vaan omanhajuisen löytäminen
• ??? (tässä välissä varmaan tapahtuu paljonkin jotain)
• profit, eli hienosti toimiva varma tunnari

Nyt ollaan tehty nätisti pitoa vaihdellen kolmella tapaa: laitan kapulan koiralle suuhun, annan nostaa kapulan paikaltaan maasta tai heitän kapulan ja saa tuoda. Tämä olikin yllättävän vaikea - luulin, että pitäisi nätisti kun kapulaakin pitää mutta edelleen innostuessaan saattaa rouskaista pikkupulikan takahampaisiin kunnolla. Jatketaan harjoituksia.

Pitämisen ohelle on otettu oman etsiminen. Tätä on tehty kahdella tapaa, piilottamalla kapula lattialle levitettyjen, vähän rutattujen sanomalehden sivujen alle tai jättämällä koira odottamaan ja viemällä kapula toiseen huoneeseen helppoon piiloon, esim. vähän maton reunan alle. Kehuja saa kun haistelee hyvin, palkan joskus jo hyvästä etsimisestä mutta viimeistään löytämisestä. Ehtii kyllä silti napata kapulan suuhun ja tuoda. Toisinaan olen kyllä ihan hiljaa, ettei opi kuuntelemaan niitä kehuja ja toimimaan sen mukaan.

Käskysanana sekä pitämiseen että etsimiseen on Oma!.