Takapalkkahuijauksia

Tänään treeneissä lähdin toteuttamaan aiemmin sovittua luoksetulon takapalkan häivytystä. Pläni oli se, että heti alkuun yksi käskytetty liike alle ja siitä kokeenomaiseen luoksetuloon, pysäytys ja vapautus assarin salaa laittamalle takapalkkarasialle. Yllätyksekseni Kartsa pysähtyi ja pääsin palkkaamaan. Tämä toistettiin kerran heti perään, ja toiset kaksi (taas kokeenomaisen alun kautta) vielä uudelleen myöhemmällä kierroksella. Hyvä!

Hypyn istumista tehtiin myös ja todettiin, että istuu ihan OK kun vaan maltan odottaa käskyn kanssa niin kauan, että koira on selkeästi kääntynyt hypyn jälkeen ja odottaa käskyä.

Painava metallinouto, johon tuli hyvä nosto ja siitä suoraan palkka.

Pieni jäävien hömpöttelyharjoitus, jossa seisomisen pysymisessä vähän ongelmia, joten sitä vahvistettiin pari kertaa häiriöillä.

Kokeenomaiset kaukot - tämä osa meni plörinäksi. Nousi seisomaan istumiset ja astui eteenpäin seisomiset. Huono harjoitus, huonosti suunniteltu minulta. Taidan jättää seisomakaukot kokonaan tauolle siihen hamaan tulevaisuuteen asti, jossa meillä on TK2 plakkarissa. Seisoja on tehty paljon kotona ruokakupille vapautusten jne yhteydessä, selvästi liikaa kun on vahvistunut jo yli istumisen.

Seuraamista pitäisi varmaan taas ruveta tekemään! Paljon pikkuvirheitä, keulii, pomppii, istuu vinoon.

Paikkamakuu normisti rivissä, kippo kauempana tassujen edessä. Piippasi välillä, mutta oli hyvin rauhallinen.

Helmikuisia

Pari treeniä jäi välistä muistiinpanojen osalta. Omassa ryhmässä on tehty (tietysti) luoksetuloa - pakitettiin hieman lyhyemmälle matkalle ja saatiin taas onnistumisia. Toistoja takapalkalla.

Ruudun paikkaa haettiin yhdessä harjoituksessa. Idea on koiralla selvästi muistissa, mutta paikan haun kanssa ongelmia. Miettinen tähän jonkun strategian ennen kuin otan seuraavan kerran työn alle.

Avoimen hypystä tarkistus ja toteamus, että ei istu 100 % varmasti. Saattaa heittää maahan, kun annan käskyn kesken kääntymisen. Itselle muistiin, että odota rauhassa että koira kääntyy ja ottaa kontaktin, pyydä istumaan vasta sitten.

Noutoa ja hyppynoutoa myös tehty, nämä ok kunnossa. Lopun kuonolla tökkäyksestä puhuttiin ja todettiin, että olkoot.

Ryhmässä kontakti- ja häiriökoiraharjoituksia myös tehty ja pitää muistaa tehdä edelleen. Paikkamakuussa ollaan oltu mukana rivissä kippo tassujen välissä, välillä tekee hyvin rauhassa ja välillä piippaa, ei logiikkaa / vaikutuskeinoja mielialaan tiedossa.

Tossut sutisemaan

Liki puoli vuotta kestäneen tokotaukoilun syynä olivat ohjaajan paikkamakuu-epätoivo ja koiran tulehtuneet tassut. Molemmat ovat edelleen ikävästi mukana menossa, mutta jälkimmäiseen löytyi pientä lohtua verkkokaupasta sopivien suojatossujen muodossa. Tänään siis sutistiin tossujen kera.

Tehtiin perus-luoksetulo-harjoitus, nyt vaan reippaasti niin pitkällä matkalla kuin Telkkiseen mahtuu. Ei mennyt kovin hyvin - pysähtyi kyllä, mutta ei yrittänyt minun mielestä tarpeeksi. Lyhyemmällä matkallakin oli nyt löysempiä pysähdyksiä kuin ennen. Jaa-a, pitääköhän vaihtaa treeniä vai kiristää kriteeriä, en tiedä.

Todennäköisesti nyt pitäisi palata takaisin nopeisiin / välittömiin palkkoihin (vapautus saman tien kun stoppaa). Heitin kerran pallonkin. Uh. Harmittaa, kun kirkas suunnitelma meni taas vähän hämäräksi. Nyt ei taas varmaan kannattaisi näitä tehdä, ennen kuin tietää mitä tekee, miksi ja mikä on onnistumisen määritelmä.

Loppuun hömpöteltiin kaikki yhtä aikaa, tein häiriöseuraamista ja paikkamakuun vaikeilla häiriöillä kipon kanssa sekä perusasento-aloituksia.

Ainiin! Alkuun oltiin mukana rivissä, paikkamakuussa, ihan niinkuin normaalit toko-eläimet konsanaan. Tosin 10 m välillä reunimmaisena ja kippo tassujen välissä. Vauvanaskelin, mutta kumminkin.

Väliin vähän voittajaa

Viime aikoina ei ole paljon tullut mietittyä mitään treenisuunnitelmaa, lähinnä hömpötelty harvakseltaan oman ryhmän treeneissä ja ainoana "oikeana harjoituksena" toistettu luoksetulon pysäytyksiä. Eilen päätin kuitenkin jo ennen treenejä, että kokeillaan mielenvirkeyden kannalta tehdä vähän voittajan liikkeitä.

Tehtiin käskytettynä mutta ei kovin koemaisesti seuraaminen, istuminen, metallinouto, hyppynouto, luoksetulo ja kaukot. Tunnari ja ruutu jätettiin suosiolla kokonaan välistä, kun ei niitä ole ajateltukaan viimeiseen puoleen vuoteen. Ei tosin juuri noita muitakaan.

Seuraaminen oli tosi pitkä ja vivahteikas (eli ilmeisemmin ihan normaali voittajan seuruutus). Käännökset eivät ole korjaantuneet itsestään tauon aikana. Sivuaskeleet ja paikalla kääntymiset vaatisivat opettamista. Muuten ihan mukavaa - kiva oli että Karu jaksoi hyvin mukana.

Istuminen supeeeeeerhidas eli ihan normaali.

Metallinouto oli yllättävän hyvä! Ihan tavallisen puukapulanoudon oloinen ja palauttikin kohtalaisen nätisti tökkimättä. Tykkäsin.

Hyppynoudossa heitin vähän vinoon ja pikkuisen jännitin palautusta + en muistanut mitä piti sanoa niin käskytin väärällä sanallakin (Hyppy - Hae, vaikka noutokäsky on Tuo...), mutta hyvin se kapula sieltä takaisin tuli. Tästäkin tykkäsin.

Kakeissa ensimmäinen siirtymä maa - seiso tepsutti askeleen eteenpäin, ei ehket heti hoksannut mitä tehdään. Muut vaihdot pysyi hyvin melkein paikallaan, vähän sivusiirtymää ja tassujen liikutusta.

Luoksetulossa - nooooh - ei merkkiäkään niistä kymmenistä harjoituksista mitä on tehty. Pysähtyi ehkä viiden metrin päähän minusta sen jälkeen, kun olin aikani karjunut ja kiljunut ja huitonut. Ja siitäkin tepsutti eteenpäin kun suljin suuni.

Kaikista kivointa oli kuitenkin se, että tekeminen oli hurjan kivaa <3 Ja nyt naputtelen taas blogiakin! Tuleekohan tästä vielä toko-innostus?

Toisella kiekalla korjailtiin vielä luoksetuloa vakioharjoituksella (pitää alkaa häivyttää sitä takapalkkaa ja liittää valmisteleva osuus) + Rokin vieressä vähän helppoa häiriöpaikkamakuuta.

Norjassa kesällä 2013

Paappa siihen ja seuruutuksia

Tänään tokoryhmän treeneissä Karu ei ollut häkissä ollenkaan vaan harjoitteli rauhoittumista hallin nurkassa karvamatolla. Tätä treenaillaan nyt kotonakin.

Yhteispaikkamakuussa ensin tavallinen makuu muiden istuessa ja sitten pidempi makuu siten, että olin piilossa osan aikaa. Molemmat kohtalaisen rauhallisia mutta tasaisen piippaavia.

Omina hommina tehtiin seuruutusta monella eri tapaa, ensi paljon käännöksiä vasemmalle ja täykkäreitä ja vähän oikeallekin, sitten liike seis -juttuja ja temponvaihteluja ja häiriökontaktia. Loppuun myös avokaukot *2 (kun ekalla pyllyili, haisteli ja komennuksesta sinkosi paikaltaan) ja vähän luoksetulon stoppeja namilla lyhyeltä matkalta.

• täyskäännöksissä kannattaa jättää ennakoiva merkki pois, että käännytään paremmin yhtä aikaa - nyt koira ennakoi merkistä
• vasemmalle menee monesti vähän yli. Tämä ei minua juurikaan haittaa, kun olen siihen pyrkinytkin tekemällä käännökset yli, kun aiemmin jätti ne helposti vajaaksi.
• täykkäreissä ohjaajan pitää polkea enemmän paikallaan ts. antaa koiralle aikaa kääntyä
• oikealle pitää ohjaajan loiventaa kurvia. Se on pienempi paha kuin se että koira irtoaa rungonmitan.
• istuminen perusasentoon oli nyt ok, juoksussa meinaa keulia, muuten temponvaihtelutkin ihan jees
• piti hyvin kontaktia kun hoksasi että sitä nyt vaaditaan

Alun rauhoittumisharjoituksen jälkeen erityisesti ensimmäisen kiekan seuraamiset oli tosi hyvällä keskittyneellä rauhallisella mielialalla, tykkäsin.

Yllättävän kivat treenit vaikka Pirjon krapulan takia jäätiin pullatta ;~{

Valoisa vapaavuoro

Perjantaina vapaavuorolla Karu oli heti alkuun niin levoton ja äänekäs etten osallistunut yhteiseen paikkamakuuseen. Ärsytti. Onneksi kuitenkin ilta valaistui kun oli niin kivoja ihmisiä ja koiria.

Luoksetulon pysäytyshommissa näytin kahdeksikkoa. Yleisö ei ollut kovin vakuuttunut. Annen ehdotuksesta tehtiin sitä mitä Ollikin ehdotti, eli vähennettiin matkaa = vauhtia ja saatiin sitä kautta koira reagoimaan pysäytykseen ihan hyvin.

Toisella kiekalla tehtiin Annen avustuksella tunnaria. Saatiin sama ongelma esiin kuin kotona, eli koira etsi nätisti huomioliivin ja pussien alta oman niin kauan, kun vieraiden kapuloiden kasa pysyi poissa reitiltä. Kun kasa tuli liian lähelle ja Karu huomasi sen, otti siitä ensimmäisen eteen sattuvan kapulan. Ei auttanut, vaikka kävin erikseen näyttämässä oman - otti silti minkä sattuu, jos vieraita oli riittävän lähellä. Mutta silti oli hyvä mieli.

Lopuksi Karu pötkötteli sen aikaa kun muut lähtivät, ja tehtiin vielä toinen setti pysäytyksiä.

Kuinka dobermanni pysäytetään?

Maanantaina päästiin kuokkimaan - kiitos Anna & co! Päätin hyödyntää uudet kommentoijat esittelemällä kirjavan valikoiman toimimattomia yrityksiä luoksetulon pysäytykseen. Kooste kokeilluista:

• pallon heittäminen
• namin heittäminen yläkautta
• namin heittäminen alakautta
• "kuolemanviiva" ts. voimakas pysäytys
• takapalkka
• poispäin kävely ja siitä kääntymällä pysäytys
• kahdeksikko

Ongelma on se, etten saa Karua jarruttamaan kunnolla millään tavalla. Koira ei edes yritä pysähtyä, ei laske painoa taakse, vaan ennakoi pomppimalla ja kääntyy palkalle loivalla loikotuksella. Varsinaisen pysähtymisen lisäksi kehnosti meni myös se osuus, jossa appari aina kutsuu koiran kauas namille, josta minä kutsun takaisin ja teen pysäytyksen - Karu pelasi tyytyväisenä juokse-namien-välissä -peliä eikä keskittynyt pysähtymiseen ollenkaan.

Kahden kiekan jälkeen parhaiten toimi kahdeksikko, eli itse juoksutan koiraa edestakaisin kasia viskaamalla namin yhteen suuntaan, juoksemalla itse toiseen ja viskaamalla namin sinne jne. Tästä sitten välillä ei heitetäkään namia eteenpäin vaan käännös ja heitto päin koiraa (ts. mieluummin ohi).

Juoksutuskiekkojen välissä tehtiin ryhmäpaikkamakuut, joissa Karu rivissä normiväleillä, minä itse lähellä. Kehuin ja komentelin ja koira oli tosi rauhallinen. En kyllä oikein ymmärrä koko elukkaa. Ehkä se oli väsynyt.

Eka melkein avo luokkatreeni

Sunnuntaina oman ryhmän harjoituksissa kiltisti lukujärjestyksen mukaan luokkatreeniä. Ensin kuitenkin kimppapaikkamakuut - tosi huono, levoton.

Omalla vuorolla sovellettu avoin luokka, eli hyppy ja luoksetulo alokasmallisina, muuten avoimen liikkeet. Paljon pientä sanomista eri liikkeissä, mutta se mitä harjoiteltiin - kokeenomainen suoritus - meni oikein hyvin. Koira toimi ilman palkkaa ja minä muistin tehdä niitä juttuja mitä piti.



Tokalla kiekalla korjasin kehnosti menneet hypyn ja noudon. Puhuttiin myös paljon paikkamakuusta (ja Karu pötkötti). Ensi viikolla aloitetaan uudelleen rauhoittumisen vaatiminen.

Loppuun vielä omia hömpötyksiä ruudun kanssa.

Back to basics

Riikka kommentoi tänään ihan aiheellisesti muutamia peruasioita:

• pitää vaatia - jos kontakti putoaa seuraamisessa, siitä pitää huomauttaa
• pakotteen jälkeen kehut kun korjaa ja nostava palkka kun tekee oikein
• Karulle virettä nostava leikkipalkka sopii namuja paremmin harjoitukseen, jossa annetaan myös korjaavaa palautetta
• jos on tarkoitus harjoitella kontaktin pysymistä käännöksessä, ei kannata hinkata aloitusperusasentoja vaan leikistä liikkeelle sinne minne koiran nenä näyttää

Ongelmana siis muuten nätissä seuraamisessa käännöksiin (ja välillä häiriöihinkin) putoava kontakti. Paransi kyllä heti kun ymmärsi mistä kyse. Viime aikoina on hyvin vahvasti tuntunut, että ELÄIN ON ÄLYKÄS ja tekee kyllä täsmälleen sitä mistä minä vaan tajuan sitä palkata.

Ruutujutuissa tänään huomattiin, että on jo oppinut väärää mallia eli menee sinne oikeaan etureunaan ensin, vaikka sitten korjaisikin. Tähän lääkkeenä paikan näyttämistä joko kutsuen ja ohjaten koira oikealle paikalle tai ensin näyttäen oikea paikka ja sitten vasta lähetys.

Paikkamakuuharjoitus Ilon ja Ujon välissä, oli rauhallisempi, ei juuri vilkaissutkaan vierasta Ilo-typyä. Toinen makuu pk-esteeseen varmistettuna muiden loppuhömpötellessä, jätin nakit maahan estämään haistelua, toimi hyvin. Ei häiriinny häiriöistä.

Missä ruutu?

Parin viikon ruututeemaa jatkettiin eilen vapaavuorolla. Tehtiin kyllä ihan kaikkea muutakin hömppää.

Ruutuharjoitusta viime kerran ohjeilla. Ei ollut kovin hyvä nyt, menee reippaasti ihan oikeaan etureunaan ruudun sisään ja jää siihen sitkeästi napottamaan enkä osannut kunnolla palkata siitä että hakee. Pari kertaa jätin koiran istumaan ja kävin näyttämässä paikan, nämä meni hyvin.

Kontaktinsäilytysjuttuja, kun Maggie treenasi. Ihan ok. Samassa hömpässä vähän jääviä ja seuraamisen sivuaskelia peilin edessä. Häiriöseuraamisia pikkupätkiä myös Ujon harjoitusten ohi.

Noutoa - tämä on mennyt hyvin eteenpäin. Tasamaanouto ihan ok, loppuasennossa välillä heittoa kaukana - vinossa, mutta ei se sen parempi ole ilman kapulaakaan. Hyppynoutoa tehtiin pari matalalla esteellä ja hyppynoudon loppuosia erikseen myös.

Paikkamakuita yksin häiriössä (Maggien lähtiessä, Veeran pilkkujengin tullessa) ja yksi Rockyn vieressä. Oli huomattavasti levollisempi kuin viimeksi.

Erikoista oli että koira väsähti treenistä. Läähätti ja oli normaalia vaisumpi, vähän samoin kuin kesäkuumalla. Ei vaikuta mitenkään kipeältä kuitenkaan.

Kuokkimassa

Kävimme kuokkimassa vapaalla paikalla keskiviikon ryhmän treeneissä. Strategisesti viisaasti menin hallille jo tuntia aiemmin - ehdin treenata sen mitä ajattelin ja juoksuttaa koirasta enimmät kohnot pois.

Ryhmän kanssa tehtiin kolme eri asiaa:

Yksilösuorituksena ruudun paikan hakua. Taas ensin merkkaus tyhjään ruutuun - hienosti onnistui. Läheltä lähetyksiä ja paikan hakua. Sain hyvää ohjeistusta. Olen vähän epävarma siitä mistä palkkaan ja mitä teen jos koira ei hae oikein.

• palkka siitä, jos joko pysähtyy hyvin lähelle oikeaa paikkaa TAI jos lähtee itse korjaamaan oikeaan suuntaan
• jos ei tarjoa korjausta oikeaan suuntaan, käy viemässä oikealle paikalle, siitä vain kehut ja uusi yritys
• matkaa ja lähetyssuuntaa ja sitä mistä lähetän vs. koiran paikka pitää muistaa vaihdella paljon

Ryhmän paikkamakuu. Karu teki kaksi makuuta erillään muista, Päivi "vahti" kolinapurkin kanssa. Kohtalaisen rauhallinen, mutta piippaileva. Luoksepäästävyys ok.

Toisella omalla yksilövuorolla pyysin apuja paikkamakuuharjoitukseen siten, että kaksi koiraa vierellä, ohjaajilla kolinapurkit joilla nakkaavat Karua jos sattuisi nousemaan. Kiitos Elinalle ja Lauralle uhrautumisesta harjoitusavuksi. Ruttu ja Luca olivat kyllä vähän tuttuja koiria, mutta Karu oli silti tosi levoton. Ei katsellut sivuille, vilkaisi välillä, ei ollut ollenkaan rento. En tiedä mikä siinä tilanteessa ahdisti.

Alussa tehtiin yksin käännöksiä oikealle (väljä, mutta tiukkaa nopeammin kun suoristuu), luoksetuloja (hyviä loppuja!), noutoa (ok), seuraamista suorilla normaalia, juoksupätkää, hitaita ja erityisesti liike seis -juttuja joissa palkka istumisesta. Tykkäsin, kiva koiro.

Lounasjumpat

Tänään käytiin Kartsan kanssa suorittamassa peräkonttipäivän väliulkoilu ja mielenvirkistys hallilla. Olipa kivaa! Tehokas suunniteltu puolituntinen:

Noutoa. Ensin kaksi lähetystä ja palkka nätista nostosta. Sitten kaksi loppuosaa niin, että jätin koiralle kapulan ja kutsuin luokse. Loppuun kaksi kokonaista liikettä. Sujuu hyvin, rumasti kapulalle meneminen näyttää jääneen kokonaan pois ja loppuasentokin on paljon varmempi.

Ruutua. Ensin lähetys tyhjään ruutuun - tarkistin, merkkaako ruudun - toimi. Sitten useita lähetyksiä läheltä niin, että annoin koiran hakea paikkaa. Tarjosi muutamia hienoja ja selvästi osaa hakea / korjata, mutta ei vielä ihan selvää että missä sitä pitäisi olla. Kun pidensin matkaa, saattoi "hakea paikan" siirtymällä saman matkan päähän minusta kuin läheltä lähetettynä eli ei välttämättä yhdistä vielä ruutunauhoja siihen paikkaan.

Välilepona pari paikkamakuuta, helppoja yksin rauhassa, kerran pääsin hyvin kieltämään aloitushaistelusta.

Luoksetuloa, yksi kokeenomainen (olisin auttanut jarruttamaan, mutta ei tarvinnut), vähän pysymisen vahvistusta höpöhuutelulla, pari luoksetulon pysäytystä ja lopuksi läpijuoksu.

Ihanat sunnuntaitokot

Ensinnäkin päätin, että kirjoitan jatkossa blogiin vähemmän selitystä siitä, MITÄ tehtiin, ja enemmän muistiinpanoja niistä asioista MITEN kannattaisi / ei kannata tehdä.

Toisekseen mietin, että on se nyt kummallisesta että paikallaan makaaminen on kaikista vaikein liikesuoritus. Ja päätin, että ei se voi olla mahdotonta. Tai tietysti voi, mutta jos on, niin kokeillaan ainakin niin pitkälle että päästään se asia toteamaan eikä lilluta tällaisessa omituisessa paikkamakuuahdistustilassa vuositolkulla.

Tänään meillä oli vierailevana tähtenä Riikka. Veera oli tehnyt mariannekääretorttua. Melko luksusta.

Luoksetulo:

• kannattaa kokeilla pitkällä matkalla lautoja tms. ohjureita suoristamaan
• ensin kuntoon törmäys, sitten vasta suoruus
• törmäykseen voi kokeilla käskyä Istu! kun koira on parin metrin päässä (toimi!)

Ruutu:

• lähetyksiä läheltä niin että koira hakee paikkaa

Paikkamakuuasiaan Riikka ehdotti, että minä tekisin normaalisti, ja viereisten koirien ohjaajat pysyisivät lähempänä koiriaan kolinapurkkien kanssa -> jos Karu nousee, muut komentavat ja ajavat pois -> kokee, ettei kannata lähteä toisten koirien luo. Tämä vaikuttaa hyvältä etenemistavalta, mutta haasteena se ettei koira nouse tuttujen koirien luo -> pitää järjestää vieraita tekemään sama.

Popin ja Ujon välissä Karu pysyi hyvin, vaikka Pop teki Pirjon kanssa häiriötä ympärillä. Piippaus tosin koveni, kun häiriö lisääntyi. Haisteli taas melkein joka kerta jätettäessä, korjaa kyllä itse nopeasti.

Eilen päätin, että opetan Karun laskemaan pään alas käskyllä Down. Tänään en taas ole ollenkaan varma opetanko vai en. Ehkä opetan, mutta käytän sitä vain jossain tilanteissa - jos haluan sen makaavan littanana. Täytyy vielä funtsia.

Voisin opetella jonkun valmistelurutiinin. Nyt otan monesti koiran suoraan häkistä suorittamaan, ja ensimmäinen suoritus on yleensä aina huono, levoton, kontakti heittelee jne -> valmistele jatkossa aina jotenkin, vaikka lyhyestikin, tekemään lähtö.

Tikkitauolta takaisin

Karu kastroitiin viime viikon keskiviikkona paleltuneiden pallinahkojen takia. Tikit poistetaan vasta tulevana maanantaina, mutta alan olla jo aika luottavainen siitä että haava pysyy kiinni. Niinpä käytiin vähän hömpöttelemässä hallilla tokon vapaavuorolla.

Ei tehty oikeastaan mitään järkevää tai suunniteltua. Vähän seuraamista jossa meinasi keulia. Luoksetuloja - kerran varasti kun aukaisin suuni. Kohtalaisia jarrutuksia, vähän loikkia lopussa. Mennään -juttuja ja liikkeiden aloitusasentoja - kivasti koira haki kontaktia ja keskittyi minuun.

Useampi paikkamakuu, ei muiden koirien vieressä. Paikkamakuusta on taas menossa sellainen toivoton vaihe, en oikeasti tiedä miten pitäisi harjoitella, enkä uskalla tehdä niin vaikeita että tulisi virhe, kun en tiedä mitä sitten tekisin. Ei se asia ainakaan tällä menolla korjaannu.

Kartsa on kuitenkin <3

Tottikset ja haku

Tämän viikon saldoa: tiistaina tottista ja lauantaina hakua.

Tottis: Arvosana 3. Koira ei ollut niin innostunut minusta kuin olisin toivonut. Todennäköisesti siis tein jotain väärin. Tehtiin pari paikkamakuuta häiriöisellä kentällä (piippausta mukana, muuten ok). Seuraamista ja henkilöryhmä. Pääpaino oli seuraamisessa. Anne huuteli hyvät kohdat ja palkkasin pitkästä hyvästä.

Haku: Arvosana 4. Mahdollisesti kauden viimeinen, koska ainakin seuraavat kolme viikonloppua jää välistä. Neljä maalimiestä, ei suunniteltuja tyhjiä. Ensimmäiseltä ja neljänneltä vaadittiin ilmaisu (palkka n. 10 haukun hyvästä sarjasta), kakkonen ja kolmonen oli suorapalkkoja. Haukku sujui hyvin, ja löytyihän ne ukotkin, vaikka kolmonen oli vaikea ja vaati useamman yrityksen. En ollut kauhian pettynyt siihenkään koska koira kiersi kauempaa kuin missä maalimies oli ja tuli tosi hienosti luokse kun käskin. Hallintapuolta harjoiteltiin koko harjoituksen ajan eikä se ole täysin mahdotonta enää. :)

Hnnngh

Kartsa on nyt kahden viikon aikana noussut neljästi paikallaolosta. Kolme tapausta on ollut samanlaisia - alkaa haistella, komennan reippaasti, sinkoaa "karkuun". Eipä ole ennen sattunut, kun ei ole ennen tuollalailla haistellut.

Tänään nousi myös kun Peppi tuli moikkaamaan - siitä en ole kovin moksiskaan, kun kuitenkin pysyi hyvin niin kauan että neitokainen ehti ihan kuonottelemaan, sitten vasta nousi, ja ei lähtenyt rälläämään vaan juoksi minun luokseni.

Tuo haistelu sen sijaan on vähän HNNNNNGH juttu, ja erityisesti se että lähtee niin helposti kun komennan. Hurjan paljon on tehty keskenämme häiriöpaikallaoloja ja saan rauhassa kiljua, huutoa, huitoa, heitellä koiraa leluilla jne ilman että saan sitä nousemaan - mutta pienestä komentamisesta sitten voi singota. Syvä huokaus.

Tänään tehtiin myös niitä luoksetulon stoppeja. Muiden mielestä ihan jees eli jatketaan vaan. Minä haluaisin että pysähtyisi eri tavalla. Jarruttaisi liinat kiinni suorana. Ehkä se tulee sitten myöhemmin.

Tehtiin myös käännöskiekuroita. Vasemmalle on nyt jo ihan ok ja nenäkään ei vippaa rauhallisesti liikkeestä kääntyessä, perusasentoon tullessa kylläkin mutta vipatkoon. Työn alle laitetaan nyt käännökset oikealle, jossa ongelmana väljyys, irtoaa heti käännöksen alussa ja palaa hitaasti seuraamispaikalle käännöksen jälkeen.

Toimivia juttuja voisi olla esim. loivien käännösten tekeminen (noin 30 astetta - pysyi hyvin tiiviinä) ja pikkuhiljaa jyrkentäminen, askel taakse ennen käännöstä / käännöksessä + helpottaminen niin, että käännyn hitaasti ja toistan seuraamiskäskyn ennen käännöstä.

Kiva kun on tokoreeniryhmä. Tänään ei kyllä ollut pullaa kun ei kukaan ollut huolehtinut pullavastaavan sopimisesta.

Heittoharjoituksia vapaavuorolla

Tokon vapaavuorolla hallissa hömpöteltiin pentutasoisia paikkamakuita (seisoin vieressä ja syötin jauhelihapihviä, murr), luoksetulon pysäytyksiä ja seuraamis-käännös-kuonovippausmietintöjä. Koirankoulutuksellisesti ei kovin kummoinen sessio, mutta mukavaa oli, kiitos osallisille avusta!

Luoksetulon pysäytys on mulle itselleni jotenkin hankala homma. Heitin nyt lähestyvää koiraa päähän / etujalkojen väliin namulla, mutta ei se siltikään pysähtynyt vaan tekee jonkinlaisen väistö-pomppu-loikan. Ja yleensä heitän ihan väärään paikkaan ja aikaan ja suuntaan. Olen oikeasti tosi huono heittämään mitään.

Ehkä vinkkinä tähän nyt että keskityn siihen koiran _pysäyttämiseen_ riittävällä vartaloavulla ja äänellä, nami tai pallo voi lentää siinä yhteydessä koiran pään yli / sivuitse joko samalla tai heti kun on pysähtynyt. Itselleni oli helpompaa tehdä vähän lyhyemmältä matkalta eli vähemmällä vauhdilla. Jatketaan harjoituksia.

Kokeista, hermoista ja junnaamisesta

Suunnittelin alkusyksystä, että starttaisimme ekoissa tokokokeissa "omalla hallilla" marraskuun alussa. Olin jo päättänyt ilmoittautua kokeeseen, mutta tulevan kummipojan ristiäiset Porissa samana päivänä blokkasivat tämän suunnitelman.

Ehkä ihan hyväkin niin, kun paikkamakuu on kuitenkin edelleen epävarma. Tänään tokoryhmän treenissä Karu nousi ryhmämakuusta. Alkoi haistella, josta järkyttyneenä komensin reilusti, jolloin nousi ja lähti loikottamaan. Vähän samoin kuin juuri perjantaina istumisesta lähti. Harmitti tietysti.

Omalla vuorolla tehtiin ekana luokkaharjoitushömpöttely. Tarkoitus oli palkata väleistä. Alussa oli tasaisen levoton, parani loppua kohti. Ihan rauhalliset välit ja alkuasennot ilman kitinää. Hyvä luoksetulo, huonohko seuraaminen ja varsinkin käännökset oikealle väljiä.

Toisella otolla katsottiin luoksetulon pysäytystä. Todettiin porukalla sama jota itse mietin perjantaina - pallo ei oikein toimi stoppina. Paremmin toimi päin rintaa / etujalkojen väliin heitetty iso nami. Kokeillaan sillä jatkossa. Viskasin myös muutaman kapulan, ei kertaakaan mennyt selvästi tassut edellä. Olikohan se hassu ongelma nyt tällä ratkaistu? Pitää kokeilla pihalla pitkältä matkalta.

Kolmannella pätkällä tein seuraamista ja käännöksiä. Tykkäsin siitä, miten rauhallinen Karu tässä oli. Jaksoi tehdä keskittyneesti ja odotti nätisti. Ehkä siitä pitäisikin vaan juoksuttaa aina ennen (toko)treenejä ylimääräiset kierrokset pois? Viretaso on kuitenkin tuohon touhuun ihan riittävä silloinkin, kun ollaan jo täysin vässyköitä.

Vilskettä vapaavuorolla

Hallilla vapaavuorolla, vaihteeksi paljon porukkaa. Tehtiin alkuun ja loppuun edelleen samaa noudon nosto harjoitusta, nyt tuli vain yksi rumasti meno. Muutama kapula suuhun ja luoksetulo -loppuosa myös. Ja muutama luoksetulon pysäytys kanssa.

Porukan seassa harrastettiin häiriökontaktia. Yritystä oli hyvin. Yhteisiä paikkamakuita kaksi peräkkäin rivin reunimmaisena, molemmat pienesti piippaavaisia, muuten ok. Toisen aikana kävin piilossa hetken. Pois lähtiessä, kun muut olivat jo menneet, Karu teki paikallaan istumista sen aikaa kun pakkasin. Kerran meinasi ruveta haistelemaan, josta lähdin reippaasti kieltämään -> nousi. Uusiksi vaan ja hyvästä pätkästä palkka.

Tänään oli levoton ja äänekäs koira, volisi häkissä ja kentälläkin.

Kotiläksyjä: nättejä noudon nostoja

Eilen käytiin Kartsan kanssa kahdestaan Telkkisellä. Oli kivaa. Tosin oli myös vähän pönde olo, kun koira makasi keskellä hallia ja itse istuin piilossa vessan lattialla ja luurasin sitä peilistä. Huvinsa ja harrastuksensa kullakin jne.

Hallille mentiin harjoittelemaan niitä pitkään työlistalla roikkuneita noudon nättejä nostoja. Olin nimittäin vihdoin saanut päätettyä, mitä kaikista mahdollisista tavoista ensimmäisenä kokeilen. Valinta osui KISS-malliin eli päätin palkata koiraa hyvistä nostoista ja öpitellä huonoista.

Harjoitus meni niin, että käskin koiran istumaan, viskasin kapulan, kontaktista lähetin hakemaan ja jos meni suu edellä nätisti, heti kun osui kapulaan JES ja nakkia naamaan. Jos otti loikan ja tassut edellä, rääkäisin kieltävästi ja otin vaan neutraalisti kapulan pois + uusintayritys lyhyemmällä matkalla.

Tuntui toimivan ihan jees. Karulla on niin vahva motivaatio kapulan hakuun ja hyvä vauhti, että kestää kieltämisen hyvin. Joko tajusi tai rauhoittui väsyessään, mutta ainakin loppua kohti parani paljon ja sain viskata jo tosi pitkälle ilman, että meni rumasti.

Muutama luoksetulon pysäytysharjoitus tehtiin myös, niin että viskasin nakinpalan kauaksi ja vapautin koiran syömään, takaisin tullessa STOP ja pehmeällä pallolla päin pläsiä. Tästä en osaa vielä sanoa mitään.

Muistin myös rikkoa vähän kaavaa ja hallille tullessa en vienytkään koiraa häkkiin, vaan otin virityssanan heti ovelta ilman reeniliiviä tms valmisteluja, seuruutin jonnin matkaa ja hyvästä pätkästä palkkasin ruokapalkalla.

Paikkamakuita tehtiin kaksi. Molemmissa koira oli oikein mallikkaasti rauhallinen. Alussa mainitun piilossakökkimisen lisäksi pois lähtiessä Karu pötkötteli sen aikaa, kun värkkäsin vessassa uudet häkinpyyhkimistökötit ja pakkasin & vein tavarat autoon.