Tottisharjoitus (niin, BH-koe lähestyy!)

Hyvä suunnitelmani on mennyt plörinäksi. En saanut pidettyä ohjelmasta kiinni loman aikaan, ja senkin jälkeen olen laistellut. Siitä huolimatta BH-kokeeseen on jo ilmoittauduttu ja siihen ei ole kuin muutama viikko aikaa. Siispä käytiin lähikentällä treenaamassa.

Harjoiteltiin neljää asiaa: ilmoittautumista, pitkää suoraa, henkilöryhmää ja pitkää paikkamakuuta. Meni todella hyvin. Katja on pitänyt koiran vireessä ja muutenkin, sillä tuntuu olevan loman jälkeen kova motivaatio puskea menemään. Tänään käveltiin varmaan ensimmäisen kerran kentän päästä päähän. Kontakti kesti ja pääsi palkkaamaan hyvistä suorituksista. Palkkasin heittämällä palloa tai taistelemalla huippulelusta (=euron keltainen ihme joka meni nyt rikki). Henkilöryhmä oli meillä vähän pieni kun Katja teki sen yksin. Se voi olla ongelma BH:ssa.

Paikkamakuu 10 minuuttia todella hyvin. Se on kunnossa muuten, mutta pitäisi saada koirahäiriöitä.

Parit tottikset

Tänään torstaina ja poikkeuksellisesti myös tiistaina tehtiin tottisharjoitus lähikentällä. Molemmat harjoitukset olivat hyviä, tiistai ehkä vielä hiukkasen parempi. Silloin tehtiin taas seuraamista hyvässä vireessä, muutamia käännöksiä ja nopeudenvaihtoja. Palkka satunnaisessa kohdassa (jossa koira kuitenkin teki juuri silloin hyvin) ja tällä kertaa heittämällä pallo. Eli taisteluleikin sijaan enemmän saalista. Minulle yllättäen se toimi vähintään yhtä hyvin kuin taisteluleikki. Samaa tein myös tänään. Tiistaina tehtiin myös em. jälkeen ennätyspitkä elikkäs seitsemän minuutin paikkamakuu joka meni todella hyvin. Palkkana 1/3 päiväruoasta.

Tänään samankaltainen harjoitus. Seuraamista, muutama käännös oikealle, joku nopeudenmuutos. Palkka saattaa tulla koska tahansa. Lopussa Katja oli meidän henkilöryhmämme. Ei jaksanut enää niin hyvin, mutta saatiin joku kohtalainen suoritus. Sitten paikkamakuu jotä häirittiin palloa potkimalla. Lopulta niin että osui koiraankin. Ei reagoinut siihen. Palkkana tuli lähes puolet päiväruasta.

Huonoa tänään oli perusasentoihin tulo, josta hahmoteltiin Katjan kanssa jo suunnitelmaa tuleviin harjoituksiin. Ei liity kuvaan alla.

Tottis meni rikki

Sunnuntaina vedettiin tottisharjoitusta taas perjantaisen epäonnistumisen jälkeen. Koira seuraa vähän liian takana, saalis-/taisteluleikki ei nosta koiraa normaalisti, koira väistelee ja menee helposti maahan kun sille ärähtää. Tottis on rikki.Jouduin helpottamaan pallolla imuttamisen tasolle ennen kuin seuraamisen paikka korjautui normaaliksi.

Maanantaina keksin sille mahdollisen syynkin. Puuppa taitaa olla ohjaajapehmeä. Edellisen viikonlopun leirillä ja sen jälkeen on sekä minun että Katjan toimesta treenattu kääntymista vasemmalle siten että kädellä vetäistään koiran peppu tekemään kunnon käännöksen. Uskoisin että se rikkoi Karun tottiksen.

Tätä kirjoittaessa näkyi jo Katjan harjoituksessa paljon parempi Karu. Siitä tulee varmaan pian tämän jälkeen Katjan postaus. Huomenna pääsen minäkin kokeilemaan.

Ei niin hyvät haut

Tänään oli piitkät hakutreenit. Omasta ryhmästä neljä koiraa ja niiden lisäksi kolme vierailevaa. Ilma oli vähän turhan lämmin. Karulle laitettiin molempiin etukulmiin piiloihin maalimiehet suorapalkalla. Palkkana taisteluleikki. 

Ensimmäinen kulma oli vaikea paitsi Karulle, myös muille koirille, ja siinä piti ottaa pari kertaa lähetys uudestaan. Koira tahtoi vääntäytyä liikaa oikealle. Yksi mahdollinen syy tähän oli ko. kulmassa metsän reuna - koira tahtoi pysyä enemmän metsässä kuin missä piilo oli. Juoksi kuitenkin pitkälle ja hallinta toimi hyvin kun koiran kutsui luokse. Ja löytyi toki se maalimieskin.

Toinen oli hankala, koska lähetin koiran liian pitkälle, koska olin ymmärtänyt piilon paikan väärin. Se ei ollut meidän alunperin merkityllä paikalla, vaan aivan etukulmassa. Maastonmuodot oli tätä hankaloittamassa joten tehtiin ensin taas tyhjää ennen kuin osui oikeaan paikkaan. Pitää olla tarkempi jatkossa näissä. Molemmat oli turhan vaikeita - haluan saada vielä varmempia onnistumisia Karulle ja nyt jouduttiin työskentelemään taaksepäin.

Viimeiseksi otettiin Karulle helppo ja erikoinen haamu. Salla oli suoran hyvän piston päässä ja kun Karu näki tämän, paineli vielä kauemmaksi ja piiloon. Luonnollisesti löytäminen oli Karulle helppoa. Uskoisin että haamu oli nyt oikea ratkaisu vaikka sitä ei ole tarvittu Karun kanssa juuri tehdä ja sen ongelma on että ei tarvitse käyttää nenää.

Ensi kerralla koitan itse olla parempi. :)

Möllitottis, kipeä lonkka, takametsä ja viikonloppuleirin odotus

Keskiviikkona pidettiin hakuryhmän laajennetulla porukalla möllitottikset Haukkumajalla. Karun ja minun tapauksessa se tarkoitti BH-kokeenomaista suoritusta.

Tervehtimisissä en ollut itse vielä hereillä: en valmistellut koiraa ollenkaan ja jouduin säätämään ennen kättelyä. Ensi kerralla tullaan tilanteeseen paremmin. Vein koiran paikkamakuuseen, köytin puskaan ja läksin (videolta tarkastettuna) väärällä eli vasemmalla jalalla pois koiran luota. Paikkamakuussa oli hirmuisesti hyttysiä ja hiljaa piippaava koira. Jossain vaiheessa jokin iski koiran vasempaan takakinttuun jonka jälkeen koira puraisi sitä ja nousi istumaan. Kävin käskemässä takaisin maahan, tehtiin vielä jonkin aikaa ja sitten lopetettiin ja palkkasin. Aika huono paikkamakuu.

Tottikset meni omituisesti, koska koira ei suostunut istumaan helposti perusasentoon - epäilen sitä puremaa tms. vasemman lonkan tietämillä. Tämä rasitti tekemistä aika tavalla. Seuraamiset meni auttavasti - käännöksiä ei osata kunnolla, henkilöryhmä surkeasti, jäänti istumaan hyvin, jäänti makaamaan ja luoksetulo muuten hyvin, paitsi luoksetulon loppu. Kaiken kaikkiaan fiilis oli korkeintaan kohtalainen. Parasta oli se miten hyvin koira jaksoi mukana seuraamisessa ja muutenkin ilman palkkaa.

Karu - pätkiä möllitottiksesta 13.6.2012 from olli jääskeläinen on Vimeo.

Lonkka on ollut kipeä senkin jälkeen. Se vaivasi koko torstain siten että ei halua laskea pyllyä maahan sen enempää istumisessa kuin makaamisessakaan. Maatessaan etsii parempaa asentoa joka on kiero ja poikkeaa normaalista. Tänään perjantaina on vähän parempi muttei kuitenkaan parantunut.

Äsken kävin koiran kanssa takametsässä tontin takana. Otin mukaan nappuloita, muutaman meetwurstiviipaleen ja lasten sormikkaan. Käveltiin vapaana metsässä ja harjoiteltiin hallintaa. Se tulee hyvin minun luokseni kutsunpa sitä sitten tai kiroilen, olen aika lailla tyytyväinen. Nyt ollaan tätä paljon tehty ja tullaan tekemään vielä joka aamu: meidän aamulenkkiimme kuuluu nykyisin vapaana metsässä kävely. Kehun ja välillä palkkaan kun koira tulee luokse tai pysyy luona - käskystä tai ilman käskyä. Palkkaan aika  paljon, mutta joskus teen koko metsäkävelyn ilman mitään palkkaa - paitsi kehu.

Kun siellä metsässä oltiin, niin harjoittelimme suoria pistoja seuraavalla metodilla. Katsoin sopivan suoran linjan, kävelin 20 - 30 metriä sitä koiran kanssa hetsaten välillä sormikkaalla. Sitten pysähdyttiin ja heitin sormikkaan vähän pidemmälle. Koira odottaa lupaa päästä sen luokse, mutta sitten kävelläänkin sama suora linja takaisin lähtöpaikalle. Siellä käsken koiran perusasentoon nenä kohti sormikasta. (Käytän tässä vielä Sivu! käskyä, mutta  nyt päätin että otetaan käyttöön uusi käsky Vie-rel-le! joka on tarkoitettu sivulle perusasentoon tuloon metsässä. Ajatuksena siis että ei pilata toko/tottis käskyn merkitystä sillä että sallitaan ei-niin-tarkka suoritus metsäolosuhteissa. Eli hetken aikaa tulen sanomaan Sivu!-Vie-rel-le! kunnes pelkkä Vierelle! riittää) Perusasennosta kyykistyminen ja käsimerkki ja sitten käsky Juttu! ja koira hakee sormikkaan. Tein kolme kertaa. Ensimmäiset ehkä 20 metriä ja meni tosi hyvin. Sitten 30 metriä ja koira lähti väärään linjaan alkaen välittömästi kiertää vasemmalle. Kutsuin takaisin, tuli ja 5 metriä lähemmäs, Vierelle! ja uudestaan Juttu! Toimi. Tuntuu siltä että tässä metodissa voisi olla ideaa: se jättää hajuvanan jota seurata suoraan.

Syy miksi päätin vaihtaa Sivu! käskyn metsätilanteessa Vierelle! käskyyn johtui Mikael Laineen luonnosta jolla juuri kävin. Huomenna ja ylihuomenna tehdään hakua ja tottista hänen ohjauksessaan. Aion oppia jotain vietin käyttämisestä ja metsässä työskentelystä.

Betonitottista ja uusi metsä

Maanantaina saatiin Karun kanssa mahdollisuus pikatottiksiin työpaikan betoniparkkipaikalla. Koira oli joutunut odottamaan autossa jo ihan jonkin aikaa ja minulla oli meetwurstia. Harjoitus oli suuri menestys. Seuraamista suoraan, käännöksiä vasemmalle ja täyskäännöksiä. Yksi paikkamakuu. Kaikki tosi mallikkaasti. Menestyksen avain oli siis paikallaan oloon kyllästynyt nälkäinen koira ja superherkku.

Tänään tiistaina oli hakutreenit uusissa maastoissa. Jotain hyvää, mutta myös huonoa. Ei ollenkaan tuulta. Ensimmäinen maalimies oli oikeassa etunurkassa. Pisto melko lailla suora ja löytyi nopeasti. Tarjosi haukkumista. Etukäteen puhuttu istualtaan haukuttaminen osoittautui liian vaikeaksi. Karun on todella vaikea pysyä istuallaan ja haukkua. Taisin juuri päättää että tästä lähtien pyydän maalimiehiä laittamaan koiran makaamaan ja palkkaamaan haukkumisesta. Kovasti nosti kierroksia se istualtaan haukkumisen yrittäminen ja tahtoi tulla siinä maalimiehen silmille. Mutta pisto ja työskentely oli hyviä.

Toinen maalimies oli vasemmassa etukulmassa jossa oli piilo. Nyt ongelmana oli pisto. Ei mennyt kuin vähän matkaa ja haisteli ja juoksi edes takaisin. Varmaan haisteli edellisiä koiria. Taisin kutsua luokse ja lähettää uudelleen. Edelleen haahuili menemään. Nyt kauempana, viheltelin ja kutsuin takaisin - mutta koira ei tullut ja löysi piilon ja maalimiehen. Alkoi haukkua, käskin palkata. En tiedä. Pitäisi olla itselleen selvempi missä olosuhteissa käsken palkkaamaan ja milloin en. Ja takaisin kutsumista/tulemista pitäisi harjoitella varmaksi.

Kolmas oli piilo oikealla. Tein virheen että lähetin koiraa kohti pusikkoa, tämä katsoi suoran linjan viistoon vasemmalle ja juoksi sinne. Sieltä sitten takaisin päin ja Paulan luo. Hyvä haukut.

Paulan kanssa keskusteltiin taaksepäin työskentelyn estämisestä. Tai oikeastaan siitä, että nyt koiralla on idea mitä pitää tehdä ja se käyttää nenäänsä - nyt pitää kouluttaa se työskentelemään oikein. Aika mielenkiintoinen kesä tulossa.

Suunnitelmat ja kaikki

Tällä kertaa tein oikein suunnitelman harjoitukseen. Raapustin ylös jotain tällaista:

Tottis:
- Paikkamakuu
- Jäävät 
- Saalisleikki 
- Seuraaminen
(- Jäävät)
- Paikkamakuu

Kaupunkiosuus:
- Kontakti
- Mennään 
- Paikkamakuu

Ensimmäinen osuus oli lähikentällä ennen kaupassa käyntiä ja jälkimmäinen sen jälkeen parkkipaikalla.

Paikkamakuut on BH-kokeeseen valmentavasti eli kentän laidalla, eri kohdissa eri kerralla, viedään koira, käsketään maahan ja jätetään siihen. Sitten ollaan poissa, selin koiraan, ei katsella (vähän kurkitaan). Kaupunkiosuuden paikkamakuu vähän helpompi, eli en itse ollut kaukana. Ensimmäisessä vähän piippasi, muuten oikein hyvät. Muutaman minuutin kestoisia - aikaa voisi välillä lisätä reilusti. Joskus katsoa mitä tapahtuu jos tekee kymmenen minuuttia.

Jäävissä entiin istumiset koohtalaisesti, mutta sitten takerroin seuraamiseen - tai oikeastaan siihen että koira jätätti. En tykännyt vaan pidin neuvonpidon Katjan kanssa. Nostettiin viettiä, eli minun suunnitelman saalisleikki osuus tuli mukaan aiemmin kuin suunnittelin ja se pelasti kyllä harjoituksen. Itse seuraamista ei tehty kylläkään kovin paljon. Siinä meillä on ongelmana käännökset joita pitäisi harjoitella toden teolla. Itse jäävät menevät hyvin ja ongelmitta.

Kaupunkiosuuden kontakti/mennään meni todella hyvin. Uskoisin että suuri merkitys oli lihapullilla jotka olivat hyvin motivoivia tässä harjoituksessa.

Toinen hakuonnistuminen

Tämänpäiväisessä hakutreenissä oli tarkoituksena toistaa edellisviikkoinen menestys - ja se onnistui!

Tehtiin samankaltaisella ajatuksella:

• kaikki maalimiehet sillä puolella keskilinjaa josta saatiin paremmin tuuli avuksi (=yritetään saada koira ymmärtämään että haistamalla löytää)
• kolme maalimiestä, ensimmäinen valmiiksi piilossa, seuraava meni piiloon kun tulin hakemaan koiraa ensimmäiseltä jne. (=ei vahingossa löydä toista maalimiestä vaan maalimies löytyy piston päästä)
• maalimies käskee Karun istumaan ja sen jälkeen haukkumaan, palkkana lihapullia haukkumisesta (=opetellaan ilmaisua + ei leikitetä ettei kiihdy liikaa ja unohda haistelua)
• ensimmäisestä maalimiehestä käydään hakemassa haju jonka jälkeen palataan keskilinjaan josta lähetys (=varmistetaan että koira ymmärtää että ollaan etsimässä haisevia ukkoja)

Viimeinen juttu meni pieleen, eli kun mentiin hajua hakemaan, koira löysi vaikka sun mitä hajuja maasta mutta vaikka käytiin sen puun takana jossa Mirka oli en usko että koira haistoi kunnolla. Palattiin kuitenkin keskilinjalle, epäilykset oli kovat mutta lähetin kuitenkin. Nyt kävi hyvin - Karu juoksi suoraan ja hyvää vauhtia ohi äsken niin kiinnostavien hajujen. Muiden kanssa kehuttiin ensin että miten hienosti meni suoraan ja sitten nähtiin että meni varmaan 30 metriä ohi maalimiehestä. Mutta sen jälkeen palasi ja ukko löytyi hienosti.

Seuraava meni paremmin, taas kovaa vauhtia, mutta nyt kurvasi nopeammin takaisin kun oli juossut Sallan ohi. Viimeinen meni yhtä hyvin - jos ei lasketa sitä että kesken haukuttamisen piti kakit vääntää.

Menee oikein hyvin tällä hetkellä. Koiran motivaatio on loistava ja asiat tapahtuvat vaivattomasti ja helposti. Niin hyvin menee että minulla on sellainen tunne, että kohta ei enää mene. Aion kuitenkin jatkaa samalla tekniikalla ainakin kerran tai pari. Jos yhtä hyvin menee jatkossa, niin meidän on aika siirtyä seuraavaan vaiheeseen; ja miettiä ja keskustella ja kysellä mikä se on. Ilmaisusta en ole huolissani. Tärkeintä on tässä vaiheessa saada koiralle vahva käsitys, että kun suoraan juoksee nenä auki niin ukko löytyy. Juuri nyt se on kaikkein tärkeintä.

Perjantain privaattitottikset

Viime perjantaina oltiin Karun kanssa ainoana koirakkona tottisvuorolla Suunnistajanpuiston kentällä.

Ensin seuraamisia, jotka meni vähän heikosti (kenttä hajuineen olisi kiinnostanut enemmän), joten siirryttiin lennosta kulkemaan agilitypuomilla pariin kolmeen kertaan (josta tiputtiin vain kerran - säikähdin, mutta tehtiin vielä kerran ettei jäänyt kammoa). Sitten mentiin hyppimään tavallista estettä ongelmitta. Tämän jälkeen siirryttiin A-esteelle ja yllätyksekseni koirahan meni siitä yli pari kolme kertaa. Se mitä tarvitaan on hallittu alastulo - ei hyppäämällä ylhäältä niinkuin on nyt tilanne. Kiitokset kuitenkin Katjalle että on saanut Karun tajuamaan että A-esteestä mennään yli.



Tämän jälkeen tehtiin vähän BH-kokeen "jääviä" liikkeitä. Luoksetulo oli todella tolkuttoman hidas, joten otettiin siinä vaiheessa paikkamakuu lepohetkenä. Tämän jälkeen oli uusi luoksetulo jossa kiihdytin nahkarätillä koiraa ja menikin paremmin. Siirryttiin nahkarättitaistelu, seuraaminen, nahkarättitaistelu sarjaan. Lopuksi vielä toinen paikkamakuu.

Kohtalainen mutta suunnittelematon harjoitus. Tarvitaan treenisuunnitelma.

Haukkuva hakukoira

Tiistain hakutreeni oli paras ikinä. Karun kanssa haettiin kolme maalimiestä. Kaikki olivat keskilinjalta oikealle, vastatuuleen. Ensimmäisessä oli piilo ja käytiin hakemassa haju. Reilusta kymmenestä metristä koira oli ihan varma että tuolla on ja sain tosissaan raahata sen keskilinjalle. Toiselle lähti siten että juoksi ensin ensimmäiselle piilolle tarkistamaan mutta siitä suoraan sinne minne pitkin.

Maalimiehet antoivat Hauku! käskyn ja Karu osasi senkin. Lihapullaa palkkana, koska arveltiin että leikki kiihdyttäisi vaan tarpeettomasti. Viimeisessä lähti ennen kuin ehdin Ukkoa sanoa. En ruvennut kutsumaan takaisin.

Nyt pitää päättää että onko maalimiesten vaadittava haukkumaan makuultaan vai istualtaan. Ehkä istualtaan.

Jos metsään haluat mennä nyt...

Ensimmäinen hakutreeni tältä vuodelta takana! Kaksi tavoitetta treenille olivat löytäminen haistamalla ja hallinnan parantaminen. Nämä kulkee meillä nyt Karun kanssa vähän käsi kädessä.

Tuulen puoleisessa etukulmassa oli Paula piilossa. Menin koira 3-metrin liinassa kohti ajatuksella että kun saa hajun, niin palaan hiukan takaisin ja lähetän sitten tekemään pistoa. Tulin melkein kulmaan asti ilman että erotin Karusta mitenkään että se olisi haistanut mitään. Tässä vaiheessa olisi varmaan ollut fiksua vaihtaa Plan B:hen ja jatkaa matkaa vaikka maalimiehen luokse asti. En kuitenkaan kyennyt moisiin älyn ponnistuksiin vaan palasin puoli matkaa takaisin ja lähetin koiran kohti kulmaa.

Karu ei kuitenkaan suunnannut sinne vaan 45 asteen kulmassa etsintäaluetta eteenpäin. Sitten se kaarsi lisää vasemmalle ja rällyytti täysillä menemään. Kohta käännyttiin lisää kunnes lopulta oltiin toisella etukulmalla jossa olevaa Vilmaa kiellettiin palkkaamasta. Suunnilleen näillä main alkoi harmittamaan. Mutta vasta kun koira jatkoi lukuisista käskyistä huolimatta rälläämistä ympäri metsää vailla pienintäkään aikomusta pysähtyä minun luokseni alkoi minulla mennä yli. Kutsuin koiraa kohtuullisen kuuluvalla äänellä mm. Kakkiaiseksi. Jostain syystä se päätti juosta minun läheltä ohi ja vaikka taklaus oli vain puolittainen, se pysätti koiran hetkeksi eikä se enää lähtenyt rälläämään kauemmaksi. Komensin koiran maahan ja nojailin hetken sitä sammaleeseen keräten ajatuksia.

Laitoin koiran liinaan kun nousin ylös, mutta otin liinan saman tien pois kun huomasin Karusta, että se  oli hyvin kilttiä poikaa eikä enää lähdössä mihinkään. Siirryttiin hyvin hallinnassa keskilinjalle, lähetin koiran ensimmäiseen kulmaan ja sieltähän löytyi Paula. Sen jälkeen lähetin Vilman nurkkaan koska koira joka tapauksessa tiesi että siellä oli maalimies ja sekin meni hyvin. Salla oli viimeinen maalimies ja lähellä tuulenpuoleista takakulmaa.Haetutti pitenpään mutta meni muutoin oikeasti todella hyvin.

Siinäpä se, katastrofista hyvään harjoitukseen. Jälkikäteen ajatellen oli oikein hyvä, että meillä oli yhteenottomme.

Torstaina oli tottikset

Tehtiin seuraamista, täyskäännöksiä, henkilöryhmä ja joitain paikkamakuita. Huonossa vireessä olin itse - eikä sitten koirakaan ehkä kovin hyvässä.

Temppurataa ja esineitä

Tänään tottikseen kuului temppurata. Ensin kierrettiin tötsiä, hypättiin pöydälle ja tehtiin kauko-ohjausta, sitten kierrettiin tuoli, mentiin agility-renkaasta läpi, merkille josta ohjattu nouto ja lopuksi pujoteltiin agilitytolppia. Toisella kierroksella vähän vaihdettiin ja tuli mm. kapulan hakeminen parhaiden lelujen keskeltä ja hyppyjä.

Eka kierros oli kontrollin puutteessa huitelevalle koiralle (ja minulle) naureskelua. Toisessa korjasin lähtökohtaisesti virheeni ja otin nahkarätin avukseni. Leikitin ennen kierrosta ja välipalkaten. Hallinta oli paljon parempi. Hauskaa oli tehdä näitä ja koirakin varmasti tykkäsi. Katsotaan jos postataan niistä videota myöhemmin.

Temppurataa vieläkin oudompana oli esineruutu sisätiloissa. Esineet piilotettuina hallista löytyvästä rekvisiitasta tehtyihin "maastonmuotoihin". Karu teki hyvin nahkarätillä, mutta ei ilmeisesti hoksannut tuntemattomia villasukkia etsimisen arvoisiksi. Kaksi muuta asiaa jäi mieleen. Ensinnäkin hallintapuoli oli hyvä. Jossain vaiheessa Karu mm. totesi ettei löydä mitä pitäisi ja juoksi eteeni ja kävi siihen maahan. Tuollainen käytös on niiiin paljon parempi kuin se, että koira olisi huidellut omilla teillään minusta välittämättä ja Tuuppa-tänneä! tottelematta. Toinen asia mikä jäi hyvin mieleen oli, että Karu haistoi ja nuoli yhdessä kohdassa jonkin pentukurssilaisen pissit.Puutuin siihen, mutta se ehti nollata aivot ja vei mielenkiinnon kaikesta muusta. Koira oli jotenkin hämillään ja villasukan kiinnostus nollassa. Jonkunlainen into nahkarättiin saatiin kuitenkin Mariannen avustuksella rakennettua.

Loppuun tein vielä kaksi paikkamakuuta. Muut koirat oli samalla kentällä ja tekivät hyvän häiriön. Ensimmäinen paikkamakuu meni hyvin pientä piippausta lukuunottamatta. Toisessa piippausta tuli enemmän. Minun olisi pitänyt pistää se poikki ja koira palkitsematta häkkiin. Odotin kuitenkin aina hyvää pätkää ja lopulta palkkasin sellaisesta. En kuitenkaan usko että koira tajusi mitä halusin.Piippaamista lukuunottamatta paikkamakuut olivat hyviä. Ei ollut yhtään sellainen tunne että koira olisi lähdössä jonnekin. Mutta tyytyväinen niihin ei tuon piipan takia voinut olla. Paljon hyvää ja paljon huonoa oli loppufiilis.

Tokot tottistunnilla

Olipa taas mukavat ei-niin-tosikko-tottistreenit torstaina. Päädyttiin tällä kertaa tekemään neljällä koirakolla alokasluokan tokot. Näiden lisäksi tehtiin Karun kanssa toinen paikallaan makuu ja häiriökontaktiharjoituksia lopussa. Mutta pääosassa oli kyllä tuo tokoharjoitus josta on video alla. Onhan siellä virheitä, mutta ihan uskomaton keskittyminen Karulla liikeiden välissä kun tietää mitä tämä puuppa on ollut! Lisäksi minulla oli aivot naksahtaneet johonkin outoon asentoon joissa luotin täysin koiraan ja keskityin enemmänkin omaan tekemiseen. Molemmat pärjättiin ihan hyvin!

Tottikset

Tänä vuonna suoritetaan BH-koe. Tähän liittyen pitäisi saada kasaan seuraavat asiat:

1. Hyvä seuraaminen melko pitkällä matkalla taluttimen kanssa ja ilman sisältäen nopeuden muutoksia, pysähdyksiä, käännöksiä ja täyskäännöksiä. (Vaatii paljon harjoitusta.)
2. Henkilöryhmä. (Vaatii vähän harjoitusta.)
3. Istumisliike. (Vaatii vähän harjoitusta.)
4. Maahanmeno ja luoksetulo.(Vaatii vähän harjoitusta.)
5. Paikallaolo häiriön alaisena. (Vaatii paljon harjoitusta.)
6. Liikenteeseen suhtautuminen (Vaatii kohtalaisesti harjoitusta.)

Torstaisessa harjoituksessa keskitettiin näistä seuraamiseen ja paikallaoloon. Molemmissa oli sekä hyvää että huonoa. Jälkimmäinen paikkamakuu meni pieleen - koira rupesi piippaamaan ja minunkin hermot alkoi vuotaa se vielä alkoi tuijottaa toisia koiria eikä reagoinut minun korjaukseen. Jollain tavalla sain homman kuosiin mutta se oli huono harjoitus. Ensimmäisessä paikkamakuussa ei puolestaan ollut ongelmaa. Molemmat nämä olivat "häiriön alaisena" eli toinen koira kentällä tekemässä samalla. Seuraamisessa meillä on paljon tehtävää. Toisaalta pitää tehdä pientä säätämistä lyhyillä pätkillä, sitten pitää harjoitella nopeuden muutokset ja käännökset - mutta ennen kaikkea se että hommaa tehdään kerralla pitkään.

Liikenteeseen suhtautuminen - eli jonkinlainen arkitottelevaisuus - on näistä erillinen. Toisaalta esim. seuraamisen harjoittelun tai miksei paikkamakuun voi tehdä välillä myös marketin parkkipaikalla.

Hessu ja meidän pikku balleriina.

Tottista työn päälle!

On se vaan mukava, että kun työmatkalta laskeutuu kotikentälle, niin siellä ollaan vastassa koko köörillä koiraa myöten valmiina harjoittelemaan. Puku vaihtui Telkkistentien vessassa rönttätoppahousuihin ja paitaan ja eikun treenaamaan.  Anna ja minä oltiin ainoat koiranohjaajat tällä kertaa. Anne ja Katja oli myös mukana. Ja lapset meuhkaamassa.

Ensin paikkamakuu. Pientä ulinaa alussa, sitten rauhottui. Pientä ulinaa keskellä mutta kuunteli öppiä. Olin kaukana ja puoliksi piilossa. Jos olisin ollut lähellä olisi hyvin todennäköisesti piipannut enemmän. Kissanruokapalkka.

Seuraaminen. Lyhyttä pätkää. Tein sen virheen, että aloitin käskemällä koiran perusasentoon sen sijaan että olisimme lähteneet suoraan liikkeeseen. Siinä mielessä se oli virhe, että seuraamisen sijasta tulikin harjoiteltua myös perusasentoon tuloa. Mutta toisaalta lyhyt liike ja pysähdys vaatii sitä että tehdään ne perusasennotkin kunnolla. Ehkä se mitä yritän sanoa on, että nyt kun en ole pitkään aikaan taas tehnyt tätä kunnolla, minulle itselleni ei ole enää niin selkeää mitä haluan että harjoittelemme ja miten.

Luoksetulon loppu. Tätä tehtiin ensin muutaman kerran namilla ohjaten ja sitten ilman. Ihan hyvin se menee. Törmäystä voi ehkäistä nojaamalla eteenpäin kuten Katja on tehnyt. Kokeiltiin myös jalan käyttöä pysäyttämässä (eli vähän nostaa eteen) ja se on hyvin tehokkaasti (helposti liikaa) toimiva. Paljon parempi kuin aikaisemmin.

Liikkeestä pysähtyminen. Aluksi ihan pieleen. Ei toiminut sanalla. Piti antaa voimakas käsiapu moneen toistoon ennenkuin koiralle oli selvää mitä odotettiin ja sen jälkeen se jo toimikin pelkällä käskyllä. Palkkasin hyvästä pysähdyksestä koiran taakse pallon heittämisellä.

Hyppynouto. Tosi mukavasti meni. Ei varastanut hypylle. Hyppäsi ja haki kapulan. Hyppäsi taas (varmistin näyttämällä estettä kun koira juoksi takaisin). Palkkasin kun tuli yli. Tosi mahtavaa.

Ihan lopuksi tehtiin vielä toinen paikkamakuu. Meni piippaamatta. Touhuilin muuta ja palkkasin sitten melko nopeasti kissanruoalla.

Hallilla

Hyvin pitkästä olin koiranohjaajana. Johtuen muista elämään liittyvistä koiraharrastuksen ulkopuolisista aktiviteeteistä en tule olemaan kovin aktiivinen koiranohjaaja ennen kuin huhti-toukokuussa. Mutta kylläpä oli mukavaa. Katja on kouluttanut hienosti Karua!

Harjoiteltiin seuraamista, luoksetuloa, paikkamakuuta, kehääntuloa ja luoksepäästävyyttä. Tosi taitava poika. Taukoineen tunnin mittainen harjoitus osoitti, että Karun motivaatio ja asenne tekemiseen on todella korkealla tasolla. Teknisesti kaikki ei mennyt ehkä täydellisesti, mutta tästä tuskin voi syyttää pelkästään koiraa kun huomioi minkä verran minä olen osallistunut viime aikoina.

Opetellaan taas irrottamaan

Meidän tottisharjoituksissa olen siis palannut hetkeksi taas alkuun. Tiistai-iltana käytiin Kuopiohallin kentällä lähinnä leikkimässä. Sivulletuloa ja seuraamista josta palkintona leikki. Nopeasta irroituksesta leikki jatkuu. Päälle hyppiminen kitketään pois, samoin kuin lelun hamuaminen silloin kun siihen ei ole lupaa. Ei oikeastaa sen kummempaa.

Harjoitus meni ihan hyvin. Ei mitenkään erityisen hyvin, mutta parhaat harjoitukset ovatkin ollut kotipihassa tai lähikentällä. Jännä on se, että kun lopussa tehtiin ihmisryhmää, niin se sujuu paremmin kuin yksinkertaisempi harjoitus mitä tehtiin ennen sitä. Häiriöharjoitus tuottaa tulosta ja ehkä laittaa koiran tsemppaamaan pikkuisen enemmän.

No niin. Repi se sitten yhden nahkarätin. Tehtaalle pitäisi lähettää takaisin kun ei puupan kanssa leikkiä kestä.

Itsenäisyyspäivän tottikset

KPSH ry:n Haku 2 -ryhmä kokoontui seuran majalle Maaningalle laittamaan vuotta pakettiin- vaikka harjoitukset jatkuukin niin pitkään kuin mahdollista - ja tottistelemaan siinä samalla. Kuvattiin kaikkien suoritukset, ja syötiin ja juotiin harjoituksen jälkeen majalla keskustellen tämän vuoden tavoitteiden onnistumisesta ja ensi vuoden tavoitteista.

Ensi vuoden tavoite Karun osalta on BH-kokeen suorittaminen ja kehittyminen haussa. Syksy ollaan panostettu siihen että käytetään nenää silmien sijasta ja se on mennyt aivan oikeaan suuntaan sen jälkeen kun siirryttiin tuulettomista iltatreeneistä tuulisiin lauantaitreeneihin. BH-kokeessa on meillä vielä paljon harjoiteltavaa - joista ensimmäisenä tulee mieleen hallinta. Se tietysti pätee kaikkeen tekemiseen.

Itse tottis meni tänään minun osalta penkin alle. Keskityn nyt hiukan aikaa seuraaviin asioihin:

1. Vaadin ja palkitsen kontaktista. Tämä ei ollut suuri ongelma tänään - mutta hallinnan suhteen se on ensiarvoisen tärkeää.
2. Otan sikailut pois. Jos minä en ole palkitsemassa koiraa, niin se ei hypi päälle yrittäen ryöstää lelua. Tämä oli ongelmana tänään.
3. Palkitsen ja vaadin nopean irroituksen. Tämäkin oli ongelma tänään.
4. Rälläys ei kannata - minun luokse tulo kannattaa.

Hakua silleen oikeiden koirien malliin

KPSH:n hakuporukan kanssa tänään taas metsässä. Aiemmin olemme tehneet tuuli-ilmaisua, mutta tänään otimme seuraavan askeleen. Idea oli nyt että mennään keskilinjaa ja käytetään tuulta apuna. Kun koira haistaa maalimiehen mutta on rauhallinen Ukko! ja matkaan.

Tehtiin neljä toistoa. Ensimmäinen meni pieleen. Koira sai vainun toisesta maalimiehestä, mutta siirryttiin suoran piston päähän toisesta. Kun lähetin koiran pisto ei lähtenyt suoraan koska se kääntyi aiemman hajun perään. Seurasi rälläämistä edestakaisin ja yritin viheltää koiran luokse. Karu löysi tuurilla sen maalimiehen joka pitikin löytää. Väärää toimintaa vahvistettiin.

Seuraavassa pistossa ei ollut samaa ongelmaa. Tällä kertaa ongelmana oli se että minä luulin maalimiehen olevan merkityllä piilolla mutta siellä olikin ainoastaan sadeviitta. Lähetin koiran ja se juoksi suoraan piilolle - ja hämmästyi siitä että viitan alta ei löytynyt mitään. Uudestaan. Tällä kertaa niin että näin oikeasti maalimiehen ennen kuin lähetin koiran. Meni oikein hyvin.

Kolmas maalimies löytyi kaikkein parhaiten suoraan juosten ehkä 30-40 metriä.Neljäs ja viimeinen oli alueen nurkassa ja löytyi selvästi hajulla. Koira ei lähtenyt suoraan maalimiehelle vaikka lähetinkin sen linjan mukaan menemään vaan vähän vinoon ja juoksi alueen ulkopuolella olevalle laavulle mutta kääntyi hajun saatuaan.

Kaikissa palkkana hiukan kissanruokaa jonka sai sen jälkeen kun rauhottui maalimiehen viereen ja meni maahan. Tämän jälkeen leikki. Haluan käyttää ruokapalkkaa että  saadaan vahvistettua rauhoittumista ja hallittua käytöstä maalimiehen luona. Pelkkä leikkipalkka on luultavasti palkitsevampi mutta saattaisi nostaa koiraa liikaa tässä vaiheessa.

Kivaa oli.