Tottikset - useammatkin, mutta harvakseltaan - ja kaupunkiharjoituksia

Tänään käytiin kentällä pienen tauon jälkeen. Harmillisesti kesäloma on vaikuttanut minun ja Karun BH-koeharjoituksiin. Sen lisäksi se on vaikuttanut blogikirjoittamiseen. Kaiken kaikkiaan tähän blogiin kuuluu viisi tottisharjoitusta. Viimeisin niistä tehtiin äsken lähikentällä ja se antoi taas kummasti uskoa. Aiemmat ei menneet ihan niin hyvin ja niiden yksityiskohdat ovat jo kadonneet mielestä. Kahdessa näistä oltiin uudessa paikassa tekemässä ja se vaikutti varmasti suoritukseen.

Äskeisessä harjoituksessa oli hyvää into ja tapa jolla koira tuli sivulle - josta sitten palkkasinkin paljon. Sivulle tulo on ollut iso ongelma viime aikoina, mutta nyt se sujui alusta lähtien hyvin. Apuna oli uusi lelu, joka oli innostava koiralle ja toimi hyvin muutenkin (sitä oli vaikea saada kiinni, joten sillä hetsaaminen oli tehokkaampaa kuin pallolla). Seuraaminen sujui varsin hyvässä vireessä ja mallikkaasti, käännöksiä tehtiin vasemmalle, joissa hyvää oli pepun liike ja huonoa kontaktin laskeminen. Nopeudenmuutos (juoksuun) sujui ihan hyvin myös. Tällä kertaa tein paikkamakuun välissä koska koira väsähti/laski. Se meni erinomaisesti. Loppuun samoja juttuja ja lisäksi Katjan ehdotuksesta käveltiin lätäköissä harjoituksena ja yritin tehdä siitäkin innostavaa.

Hyvää lomassa on ollut se, että kaupunkiharjoitustilaisuuksia on ollut paljon ja koira on ollut asiallisesti käyttäytyvä.

Mikael Laineen PK-leiri - Lauantai

Perjantaina oli luentoilta, tänään ensimmäinen toiminnallinen leiripäivä Mikael Laineen leirillä KPSH:n Haukkumajalla. Päivään kuului meidän osalta haku- ja tottisosuus. Molemmat harjoitukset aloitettiin periaatteella että tehdään normaali harjoitus ja Mikael lähtee siitä kommentoimaan ja ehdottamaan muutoksia.

Haku

Pyysin maalimiehet piiloille 1-3, mukanaan lihapullapalkat ohjeella käsketään haukkumaan ja palkitaan siitä. Ensimmäiset kaksi maalimiestä meni hyvin siinä mielessä, että Karu löysin heidän jokseenkin suoralla pistolla ja jokseenkin helposti. Huonona puolena oli hallinta joka oli vähän väkinäistä. Mikael kehotti minua laittamaan hihnan aina kiinni ja käyttämäään hihnaa pakotteen antamisessa jos on ongelmia. Tätä jäin miettimään ja tästä myös keskusteltiin jälkikäteen. Tällä hetkellä tilanne on siinä mielessä nurinkurinen, että minä itseasiassa koen ja myös saan koiraan paremman hallinnan jos hihna ei ole kiinni. Tämä johtuu kahdesta syystä: kun koira on vapaana, minun on pakko vaatia siltä enemmän ja tämän lisäksi siitä että koen etten voi antaa hihnalla sellaista pakotetta jolla on jotain todellista merkitystä koiralle. Tässä on selkeä korjaamisen paikka, kyllä minä voin vaatia koiralta en pelkästään yhtä paljon vaan enemmän jos hihna on kiinni - koska silloin se ei voi päästä minua karkuun. Ehdottomasti mukaan hihna - sekä metsässä että tottiksessa. Toki koiran pitää olla minun hallinnassa myös silloin kun ei ole hihnassa, mutta se ei estä sitä etteikö minun kannata hyödyntää hihnan käyttöä.

Hakuharjoitus jatkui siten että Karu alkoi toimia väsyneemmin, eikä enää tehnyt niin pitkiä suoria pistoja vaan alkoi juosta siksakkia enemmän. Kolmas maalimies jäi löytymättä, eikä sitä lähdetty etsimään väkisen vaan siirryttiin seuraavalle (kaiken kaikkiaan löydettiin 5). Työskentely ei siis ollut enää niin hyvää, mutta motivaatiota lähdettiin kasvattamaan sillä että viimeiset maalimiehet olivat haamuja.

Harjoituksen jälkeen palautteessa oli kaksi selkeää kohdetta joiden mukaan aion jatkaa hakuryhmämme harjoituksissa:

1. Erotetaan hakuharjoitus ilmaisuharjoituksesta. Eli vaikka olemme ottaneet juuri ilmaisun mukaan, se jätetään hakumetsän ulkopuolelle (tai ainakin hakuharjoituksesta erilliseksi) vielä toistaiseksi. Kun Mikael sanoi tämän olin välittömästi samaa mieltä. Nyt muutama harjoitus on tehty kahta asiaa yhtä aikaa ja sen seurauksena ei voi olla muu kuin maalimiesmotivaation heikkeneminen. Eli jos halutaan korkealla motivaatiolla löytää maalimies, niin ideaalipalkka siitä ei ole haukkumisharjoitus vaan ruoka tai taistelupalkka.
2. Mikael arveli että Karu oli löytänyt maalimiehiä liian helposti, maalimiesten pitää olla paremmin piilossa (vaikka he olisivat haamuja) jotta koira oppii käyttämään nenäänsä. Tätä pyydän maalimiehiltä jatkossa - ja piilojen käyttämistä pitää lisätä.

Tottis

Etukäteen olin päättänyt että harjoittelemme sitä miten minä säätelen (lähinnä nostavasti) koiran virettä. Liikkeelle lähdettiin hets-hets-pallo-nenän-edestä-karkuun-menee -tekniikalla, samantien pallo pois ja Sivu! Se meni hyvin, 30 sekuntia harjoituksen antamisesta kommentti oli että 'Ohjaaja tekee aivan oikein.' ja sain muilta aploodeja. Tätä jatkettiin sen muutaman minuutin ajan. Kun koiran viere alkoi laskea, Mikael kehotti minua taas tekemään niinkuin aikaisemmin - eli hetsaamaan sen taas ylös - ja se toimi. Tehtiin sitä jonkin aikaa ja sitten pois. Karu kantoi pallon tottiskentältä majan vieressä sijaitsevalle autolle, melkein 100 metriä, mitä ei ole ihan ehkä ikinä tehnyt.

Tämmöisiä asioita pohdin harjoituksen jälkeen:

1. Olin yllättynyt siitä miten hyvin harjoitus meni. Se tarkoittaa sitä että minä osaan tehdä sen mitä pitääkin. Nyt pitää vain varmistaa että myös teen sen.
2. Käytä hihnaa, käytä pakotetta, jos on tarvis - mutta varmista että pakote myös toimii, eli jos nyppäisy ei toimi niin silloin korjaan koiran vaikka käsin tai miten tahansa kunhan pakotteella on merkitys koiralle. Ja yhtä tärkeää: sitten kun koira korjaa toimintaa pakotteen seurauksena sitä täytyy kehua.
3. Hyvä kommentti oli se, että kun koira seuraamisessa laskee kontaktin, olen edennyt kaksi askelta liian pitkälle.
4. Palkka tulee, ja se tulee koska tahansa ennakoimattomaksi: ennen askeltakaan, ensimmäisen askeleen puolivälissä, 20 askeleen jälkeen, 3 askeleen jälkeen tai milloin vaan koira tekee oikein.
5. En taida murehtia tekniikasta ollenkaan tänä kesänä, yritän tehdä harjoituttaa ainoastaan oikeaa viretilaa.

Katja voi harjoituttaa tekniikkaa. :) 

Suunnitelmat ja kaikki

Tällä kertaa tein oikein suunnitelman harjoitukseen. Raapustin ylös jotain tällaista:

Tottis:
- Paikkamakuu
- Jäävät 
- Saalisleikki 
- Seuraaminen
(- Jäävät)
- Paikkamakuu

Kaupunkiosuus:
- Kontakti
- Mennään 
- Paikkamakuu

Ensimmäinen osuus oli lähikentällä ennen kaupassa käyntiä ja jälkimmäinen sen jälkeen parkkipaikalla.

Paikkamakuut on BH-kokeeseen valmentavasti eli kentän laidalla, eri kohdissa eri kerralla, viedään koira, käsketään maahan ja jätetään siihen. Sitten ollaan poissa, selin koiraan, ei katsella (vähän kurkitaan). Kaupunkiosuuden paikkamakuu vähän helpompi, eli en itse ollut kaukana. Ensimmäisessä vähän piippasi, muuten oikein hyvät. Muutaman minuutin kestoisia - aikaa voisi välillä lisätä reilusti. Joskus katsoa mitä tapahtuu jos tekee kymmenen minuuttia.

Jäävissä entiin istumiset koohtalaisesti, mutta sitten takerroin seuraamiseen - tai oikeastaan siihen että koira jätätti. En tykännyt vaan pidin neuvonpidon Katjan kanssa. Nostettiin viettiä, eli minun suunnitelman saalisleikki osuus tuli mukaan aiemmin kuin suunnittelin ja se pelasti kyllä harjoituksen. Itse seuraamista ei tehty kylläkään kovin paljon. Siinä meillä on ongelmana käännökset joita pitäisi harjoitella toden teolla. Itse jäävät menevät hyvin ja ongelmitta.

Kaupunkiosuuden kontakti/mennään meni todella hyvin. Uskoisin että suuri merkitys oli lihapullilla jotka olivat hyvin motivoivia tässä harjoituksessa.

Perjantain privaattitottikset

Viime perjantaina oltiin Karun kanssa ainoana koirakkona tottisvuorolla Suunnistajanpuiston kentällä.

Ensin seuraamisia, jotka meni vähän heikosti (kenttä hajuineen olisi kiinnostanut enemmän), joten siirryttiin lennosta kulkemaan agilitypuomilla pariin kolmeen kertaan (josta tiputtiin vain kerran - säikähdin, mutta tehtiin vielä kerran ettei jäänyt kammoa). Sitten mentiin hyppimään tavallista estettä ongelmitta. Tämän jälkeen siirryttiin A-esteelle ja yllätyksekseni koirahan meni siitä yli pari kolme kertaa. Se mitä tarvitaan on hallittu alastulo - ei hyppäämällä ylhäältä niinkuin on nyt tilanne. Kiitokset kuitenkin Katjalle että on saanut Karun tajuamaan että A-esteestä mennään yli.



Tämän jälkeen tehtiin vähän BH-kokeen "jääviä" liikkeitä. Luoksetulo oli todella tolkuttoman hidas, joten otettiin siinä vaiheessa paikkamakuu lepohetkenä. Tämän jälkeen oli uusi luoksetulo jossa kiihdytin nahkarätillä koiraa ja menikin paremmin. Siirryttiin nahkarättitaistelu, seuraaminen, nahkarättitaistelu sarjaan. Lopuksi vielä toinen paikkamakuu.

Kohtalainen mutta suunnittelematon harjoitus. Tarvitaan treenisuunnitelma.

Temppurataa ja esineitä

Tänään tottikseen kuului temppurata. Ensin kierrettiin tötsiä, hypättiin pöydälle ja tehtiin kauko-ohjausta, sitten kierrettiin tuoli, mentiin agility-renkaasta läpi, merkille josta ohjattu nouto ja lopuksi pujoteltiin agilitytolppia. Toisella kierroksella vähän vaihdettiin ja tuli mm. kapulan hakeminen parhaiden lelujen keskeltä ja hyppyjä.

Eka kierros oli kontrollin puutteessa huitelevalle koiralle (ja minulle) naureskelua. Toisessa korjasin lähtökohtaisesti virheeni ja otin nahkarätin avukseni. Leikitin ennen kierrosta ja välipalkaten. Hallinta oli paljon parempi. Hauskaa oli tehdä näitä ja koirakin varmasti tykkäsi. Katsotaan jos postataan niistä videota myöhemmin.

Temppurataa vieläkin oudompana oli esineruutu sisätiloissa. Esineet piilotettuina hallista löytyvästä rekvisiitasta tehtyihin "maastonmuotoihin". Karu teki hyvin nahkarätillä, mutta ei ilmeisesti hoksannut tuntemattomia villasukkia etsimisen arvoisiksi. Kaksi muuta asiaa jäi mieleen. Ensinnäkin hallintapuoli oli hyvä. Jossain vaiheessa Karu mm. totesi ettei löydä mitä pitäisi ja juoksi eteeni ja kävi siihen maahan. Tuollainen käytös on niiiin paljon parempi kuin se, että koira olisi huidellut omilla teillään minusta välittämättä ja Tuuppa-tänneä! tottelematta. Toinen asia mikä jäi hyvin mieleen oli, että Karu haistoi ja nuoli yhdessä kohdassa jonkin pentukurssilaisen pissit.Puutuin siihen, mutta se ehti nollata aivot ja vei mielenkiinnon kaikesta muusta. Koira oli jotenkin hämillään ja villasukan kiinnostus nollassa. Jonkunlainen into nahkarättiin saatiin kuitenkin Mariannen avustuksella rakennettua.

Loppuun tein vielä kaksi paikkamakuuta. Muut koirat oli samalla kentällä ja tekivät hyvän häiriön. Ensimmäinen paikkamakuu meni hyvin pientä piippausta lukuunottamatta. Toisessa piippausta tuli enemmän. Minun olisi pitänyt pistää se poikki ja koira palkitsematta häkkiin. Odotin kuitenkin aina hyvää pätkää ja lopulta palkkasin sellaisesta. En kuitenkaan usko että koira tajusi mitä halusin.Piippaamista lukuunottamatta paikkamakuut olivat hyviä. Ei ollut yhtään sellainen tunne että koira olisi lähdössä jonnekin. Mutta tyytyväinen niihin ei tuon piipan takia voinut olla. Paljon hyvää ja paljon huonoa oli loppufiilis.

Junnukoirien E-kurssilla

Syksyinen Pirjon E-kurssiryhmämme siirtyi kevätkaudelle tuntia myöhemmäs ja aika muuttui meille mahdottomaksi - onneksi pääsimme päivää ja ryhmää vaihtamalla jatkamaan ponderointia Junnu-E -ryhmässä. Ollaan kyllä jo ikäännytty siihen tilanteeseen että Kartsa on kurssilla niitä "vanhoja ja viksuja" koiria...

Kurssikausi aloitettiin leikkiteemalla, tehtiin sivulle tuloa ja seuraamiseen lähtemistä leikkifiiliksellä. Sivulletulossa Karu jätti usein vajaaksi, johon vinkkinä jatkaa itse kääntymistä paikallaan vasemmalle kun koira lähtee tulemaan, eli ei helpoteta vaan vaikeutetaan ja vaaditaan sitä takaosan liikettä riittävän pitkälle. Toimi hyvin. Tehtiin myös pirjohäiriökontaktiharjoitus peruasennossa, sekin meni ihan mallikkaasti.

Luoksetulot tsekattiin, Karulle kokeenomainen vauhtilopulla ja toinen, jossa palkkaus pysymisestä, molemmat meni hyvin. Karulle on tosi vaikeaa seurata sivusta kun muut tekevät luoksetuloja, varmaan on jäänyt joku positiivinen trauma pentukurssien vauhtiluoksetulokujista - mahdotonta se oli silloinkin.

Paikallaanmakuun aloitusta tehtiin istuttamalla koiria ryhmässä perusasennossa pitkät pätkät, Kartsa rupesi riittävän aikaa napotettuaan tarjoamaan maahanmenoa ja vähän kitisemään, mutta kiitettävän pitkään jaksoi pitää kontaktia ja odottaa. Muiden tehdessä tein kaksi lyhyttä paikkamakuuta, ensimmäisessä ehdin palkkaamaan ennenkuin rupesi yhtään kitisemään, toisessa lähti liikkeelle heti levottomana ja piti komentaa muualle kuikuilusta.

Joulupäivän jolkottelut

Kinkunsulattelun merkeissä tokoiltiin kierros hyppyjä, loppuun nopeat ruudut ja siihen väliin omavalintaista hömpöttelyä. Alkuun ryhmäpaikkamakuu jossa normimeininki, eli levoton ääntelevä koiro. Rauhoittui kuolaamaan kun jätin puolikkaan nakin etutassujen väliin.

Hyppyjä ennen otin pysähtymisen vahvistamista nakinheitto-stopeilla. Ensimmäisessä hypyssä kuitenkin tepasteli askeleen tai kaksi käskyn jälkeen. Toiseen hyppyyn heitin lelun, kolmannessa annoin käsimerkin ja käskyn ja sitten heitin lelun. Näissä pysähtyi hyvin. Loppuun vielä varastamisen ehkäisyä eli käskytettynä palkkausta siitä, kun pysyi hyvin sivulla kuulolla eikä sätkynnyt hypylle.

Omina hömppinä tehtiin lyhyesti takaosan käyttöä, käännöstä ja peruutusta - meni paremmin kuin viimeksi - sekä suoraa seuraamispätkää niin, että apuohjaaja huikkasi palkkahetken kun oli hyvässä kohdassa. Nämäkin meni ihan hyvin. Toisella kiekalla leikittiin, irroteltiin ja tehtiin muutama maahanmeno - kaukokäsky - istumaahanseiso -pelin tynkä.

Loppuun vielä ruutu siten, että ensimmäisessä lelu paikalla, toiseen apuohjaaja heitti lelun ja kolmannessa sama, mutta pysäytys ensin. Hyvin merkkasi ruudun ja innolla juoksi sinne. Kolmannessa kääntyi lähdöstä takaisin, kun itse lähdin juoksemaan koiran perään liian aikaisin (kun oli kiire sitä lähempää pysäyttämään).

Ihan mukava kerta.

Opetellaan taas irrottamaan

Meidän tottisharjoituksissa olen siis palannut hetkeksi taas alkuun. Tiistai-iltana käytiin Kuopiohallin kentällä lähinnä leikkimässä. Sivulletuloa ja seuraamista josta palkintona leikki. Nopeasta irroituksesta leikki jatkuu. Päälle hyppiminen kitketään pois, samoin kuin lelun hamuaminen silloin kun siihen ei ole lupaa. Ei oikeastaa sen kummempaa.

Harjoitus meni ihan hyvin. Ei mitenkään erityisen hyvin, mutta parhaat harjoitukset ovatkin ollut kotipihassa tai lähikentällä. Jännä on se, että kun lopussa tehtiin ihmisryhmää, niin se sujuu paremmin kuin yksinkertaisempi harjoitus mitä tehtiin ennen sitä. Häiriöharjoitus tuottaa tulosta ja ehkä laittaa koiran tsemppaamaan pikkuisen enemmän.

No niin. Repi se sitten yhden nahkarätin. Tehtaalle pitäisi lähettää takaisin kun ei puupan kanssa leikkiä kestä.

Kivan kautta

Eilen oli vuorossa Ponderan treeni. Nyt lähdettiin liikkeelle palkkaamisesta omalla itsellä - eli otettiin koira sivulle, seuruutettiin vähän pysähdyttiin ja palkattiin ilman nameja tai leiluja - eli omalla keholla. Sitten pelkästään koira perusasentoon ja superpalkka - kävelin taaksepäin ja syötin nakinpalasia.

Seuraava harjoitus oli hauska. Kaikille metrinen keppi käteen ja sitten tehtiin kaiken maailman kiertämisiä ja hyppimisiä ja muuta vänkää. Sekä koira että ohjaaja sai keskittyä ihan koko ajan. Tämä oli pitkä harjoitus mutta hyvä.

Lopuksi otettiin paikallaanmakuuta ja rentoutumista. Pikkuisen alkoi Karun kiinnostus herpaantumaan.

Hyvin meni. Haistelut ja piippaukset pyrin ottamaan pois.

Tokoleikit

Torstai-iltana Ponderan tokokurssilla oli vuorossa leikinomainen harjoittelu. Tällä kertaa ei ollut paikkamakuuta tai muuta tylsää. Ensimmäisenä oli vetoleikki jossa Pirjo ensin piti koiraa paikallaan kun juoksin kauemmas. Pirjo laski koiran irti ja tämä juoksi minun luokse leikkimään kunnon vetoleikkiä. Virettä nostavasti välillä vedin koiran kaulapannasta koiraa yhteen suuntaan ja lelupallosysteemiä toiseen. Ja sitten taas leikittiin. Karu tykkäsi kovasti ja olin hieman yllättynyt miten se heti laski irti kun käskin Kiitos! Tätä tietysti seurasi heti Yes! ja uusi leikki.

Sitten oli oman lelun tunnistusnouto. Eli lelu koulutusohjaajalle joka vei sen kasaan eri leluja. Koira perään ja haisteluahan siinä riitti. Karu ei lähtenyt tässä tuomaan lelua kovin helposti minulle vaan enemmänkin halusi lähteä muualle haistelemaan. Pirjo kävi potkimassa meidän pallon liikkeelle jotta mielenkiinto saatiin takaisin siihen. Mutta tämä osuus ei siis mennyt meiltä täysin käsikirjoituksen mukaan.

Viimeisenä oli sitten monimutkaisempi temppusarja ilman sen kummempaa harjoittelua. Ensin vietiin 10 metriä esteen taakse  narupallo niin, että koira sen selkeäsi huomasi. Sitten käveltiin esteen eteen ja jätettiin koira paikalleen koiranohjaajan siirtyessä esteen toiselle puolelle ja sivulle. Hyppy! ja koira yli, jota seurasi samantien Kierrä! ja lähellä olevan tuolin ympäri.  Tämän jälkeen Maa! Palkkatemppu. Lopuksi Hyppy! uudelleen esteen yli, koira näkee pallon ja juokseen sen luo ja tuo sen kannustettuna kohti koiranohjaajaa ja uusi Hyppy! esteen yli ja loppuleikki. Hyvin meni. Se mitä Karu ei osannut oli kiertäminen jota on selkeästi harjoiteltu liian vähän. Maahanmenon jälkeen minun olisi pitänyt vapauttaa koira ennen palkkatemppua - nyt ei meinannut ymmärtää sitä vaan katsoi hetken ihmeissään. Muut jutut meni hienosti.

Alo/avo tokottelut

Tänään oli KPSH:n alo/avo ryhmän tokoharjoitus. Meitä oli paljon paikalla ja aluksi tehtiin luoksepäästävyys ja paikallaan makuu ryhmässä.

Piippaamisen estämiseksi kokeiltiin tällä kertaa sellaista että koiranohjaaja menee piiloon. Piiloon menon tarkoitus oli tehdä tehtävästä vaativampi koiralle. Tällöin sen olisi mahdollista keskittyä paremmin tähän melko tympeään tehtävään. Laitoin koiran varmuuden vuoksi kolmemetrisellä liinalla kiinni painavaan tottishyppyesteeseen. Karu oli varsin piippaavaisella tuulella ennen harjoitusta, eikä se päättynyt harjoituksessakaan.  Karu käänsi huomionsa Katjaan sen jälkeen kun minä olin mennyt piiloon. Katjakin meni piiloon, mutta piippaus jatkui. Ei se ollut täysin jatkuvaa, mutta kesti kuitenkin koko kaksi minuuttia. Jos tuota ääntä ei lasketa, harjoitus meni tosi hyvin. Missään vaiheessa ei näyttänyt siltä, että koira olisi lähtemässä huitelemaan. Uskon että Karu olisi ollut hiljaa jos se olisi vähemmän piippaavainen ennen harjoitusta.

Seuraavaksi tehtiin häiriökontaktiharjoitus koko ryhmällä. Tämä meni ihan hyvin.

Reilut puoli tuntia Karu odotti autossa kun muut olivat yksitellen vuorossa. Kun tultiin takaisin halliin tehtiin vähän pätkää seuraamisharjoitusta. Tästä kirjoittelen oman postauksen.

Sitten tehtiin lukujärjestyksen mukaiset jäävät liikkeet. Liikkeestä seisomiseen on otettu uusi sana Stop! ja sen harjoittelu kesti suurimman osan harjoituksesta. Karu on ollut hyvä seisomaan paikallaan. Seiso! käsky on kuitenkin tarkoitus jättää kauko-ohjaukseen jossa se toimii tällä hetkellä todella hienosti. Liikkeestä pysähtyminen on eri asia, joten päätettiin ottaa sille eri sana. Palkkasin Karua lähinnä pallolla ja tehtiin myös liikkeestä maahanmenoja. Kumpikaan näistä ei ole vielä koeliikkeentasolla - eikä voi ollakaan ennen kuin seuraaminen on hyvää.

Toisen tauon jälkeen viimeisenä harjoituksena oli luoksetulo. Tätä harjoiteltiin ensin pentukurssimaisesti koirakujaa pitkin vauhtiluoksetulona ja sen jälkeen yksi kerrallaan enemmän koeliikkeen omaisesti. Perhana että oli koirassa pideltävää kun ensin toiset koiranohjaajat juoksivat kujan läpi ja kohta koira perässä. Tätä pääsin harjoittelemaan Karun kanssa kun tehtiin häiriö paikallamakuuharjoitusta samalla kun muut koirat tekivät vieressä tavallisia luoksetuloja. Siinä se oli mahtava. Tiesi että hänellä odotettiin paikallaan oloa eikä välittänyt siitä että toiset juoksivat vieressä. Tässä yhteydessä tein myös yhden paikallaanmakuun siten, että heittelin palloa ilmaan viisi metriä koiran edessä. Ei piipannut yhtään ja odotti kyllä todella hienosti paikallaan. Meidän luoksetulot meni ihan hyvin. Pysähtymispaikka ei ole oikea - yleensä vähän vinossa ja kaukana - mutta se on Katjalla työn alla.

Kokonaisuutena oikein hyvä harjoitus. Minun kanssa tekeminen oli Karulle se juttu ja kujaa lukuunottamatta kaikki häiriöt oli kestettäviä.

Dobberileirin tottikset ja esineruutu

Oltiin siis kasvattajan leirillä viikonloppuna. Minun vastuullani oli tottis, jossa meillä oli koulutusohjaajana Juha Kauppinen.

Lauantaina päätin että näytetään miten hienosti osataan tulla perusasentoon. Ei muuten osattu. Homma levisi täysin. Karun huomio oli koko ajan jossain muualla - vaikka mitä koiria käveli alueella. Harmitti tosi paljon.

Sunnuntaina olin ottanut opikseni. Virittelin koiraa parilla pikkuintensiivitreenillä ennen meidän vuoroa. Ja sitten kun vuoro tuli, pystyttiin paremmin keskittymään itse asiaan. Asia oli vietin nostatus ja hyväksikäyttö. Pallolla hetsataan, muttei päästetä puremaan -> tehdään homma -> ja sitten palkitaan leikillä. Se on  tärkein juttu mitä minä sain tästä leiristä. Se on se tapa jolla me opitaan seuraamaan. Se mitä en ole osannut on nostetun vietin hyväksikäyttäminen tekemisessä.

Niin, se esineruutu! Sitä ei tehty minun päätöksestäni. Tarjolla oli valmis esineruutu, mutta tuuli puuttui täysin, joten päätin että meidän on turha tehdä sitä. Karun on seuraavaksi ymmärrettävä että esineitä ja ukkoja etsitään nenällä, ei edestakaisin ryntäilemällä ja niihin törmäämällä. Minä kävin esineruudut katsomassa ja löysin lampaankääpiä. Ne yhdistettynä hakuharjoituksen mustatorvisieniin ja kanttarelleihin antoi meille oikein erinomaisen sienisaaliin.

Riikan tottis

Riikan tottisporukasta Kati & Sara, Elina & Ruttu sekä minä, Katja ja Karu käytiin tottistelemassa yliopiston parkkipaikalla. Alussa keskusteltiin miten meidän kannattaisi tehdä näitä treenejä nyt kun Riikka itse ei enää ole mukana kuin korkeintaa vierailevana tähtenä. Päädyttiin siihen, että otetaan joka harjoitukseen jokin yhteinen juttu ja sitten tehdään myös mitä kukin haluaa.

Tein ensin Karun kanssa lyhyen liikkeestä maahan ja liikkeestä istumaan treenin leikinomaisesti. Mitenkään hirmu hyvin se ei mennyt. Keskusteltiin siitä ja todettiin että minun pitäisi antaa vielä käsiapu liikkeestä istumisessa jotta sitä saisi nopeammaksi. Liikkeestä maahanmenossa on taipumus palkata liian nopeasti, eli ennen kuin pylly osuu maahan.

Seuraavana meillä oli yhteistreeninä luoksepäästävyysharjoituksia ja ilmoittatumisia - sekä paikallaan makuuta.

Paikallaan makuu on ihan rikki. Piippaa ihan hirmuisesti. Katja toisaalta sanoi sitä, että kun se eilen meni niin hyvin. Pitkällisen keskustelun lopputulema oli, niinkuin minä se tulkitsin, että harjoitus oli liian vaikea. Minä olisin tässä vaiheessa lyhentämässä aikaa ihan minimaaliseksi (muutamaan sekuntiin) ja sitten vaihtelevalla ajalla (välillä pidempi, välillä lyhempi) sitä pidentämässä. Se on kylläkin aika vaikea tehdä ryhmässä muita häiritsemättä. Toki jos toiset koirat kestää sen että yksi koirakko lopettaa ja aloittaa harjoitusta vieressä.

Harjoituksen ehdottomasti kivoin osuus oli häiriökontaktiharjoitus, jossa kaikki käveltiin kontaktissa toisia ohitellen. Kivaa siitä teki minulle Karu, joka oli aika tosi hyvä.

Torstain ponderoinnit

Pirjon kurssilla taas!

Toko E kurssi alkoi eilen, ja nyt ollaan siis tosissaan (jos joku sitä epäili), koska kurssi on tarkoitettu tavoitteellisesti kohti tokon ylintä luokkaa harjoitteleville tokoilijoille. Meillä on vielä muutama välietappi matkalla - mm. alin luokka.

Aivan harjoituksen alussa oli paikkamakuu, jossa ongelmana oli jälleen kerran piippaaminen. Asetuin siis aivan koiran eteen ja yritin syöttää lihapullaa sillä tahdilla ettei ehdi piippaamaan kun suu on täynnä.

Varsinainen aihe oli palkkaaminen. Olimme vuorossa ensimmäisenä ja teimme kahta asiaa: perusasentoon tuloa ja liikkeestä maahan menoa. Perusasentoon tulon palkkasin makupalalla ja liikkeestä maahan palkkana oli pallo. Ensimmäinen meni melko huonosti ja toinen oikein hyvin. Sen seurauksena keskusteltiinkin paljon perusasentoon tulosta ja saimme Pirjolta hyviä vinkkejä meidän tehoharjoitteluun. Mitä itse palkkaamiseen tulee Pirjo kehui että Karu on oppinut leikkimään. Se olikin yksi kesän tavoitteistamme. Namupalkassa hän kehotti antamaan runsaammat palkat kun pääsee palkitsemaan niitä harvoja kertoja kun jokin (ainakin sillä hetkellä) vaikea asia tulee tehtyä oikein.

Se mikä oli todella mukava huomata meidän harjoitusvuorollamme oli Karun motivoituneisuus. Hukkahalli on Karulle vaikea paikka. Sen häiriöt ovat melkein omaa luokkaansa. Mutta kun tehtiin oma juttumme, niin myös teimme vain sitä. Ja sillä aikaa kun ihmiset keskustelivat, Karu oli hienosti levossa.

Lopputunti oltiin sitten häiriötreenissä siten että koira oli hihnalla kiinni sivummalla ja minä syötin namusia. Tehtiin myös keskenämme yksi hyvä paikkamakuu ja kontaktitreenejä.

Lauantai-illan seuruutukset

Tehtiin puolen tunnin keikka lähikentälle. Kaksi harjoitusta, joista ensimmäinen kesti ehkä seitsemän minuuttia ja toinen kolme.

Seuraamista vaihdellen palkkaushetkeä - palkittavia hetkiä olivat katsominen, itse seuraaminen ja perusasentoon pysähtyminen. Palkkana makupala ja kerran leikkipalkka. Jos tein liian pitkää pätkää niin ei enää mennyt hyvin. Seuraamisten välissä oli hyvin mennyt paikallaanmakuu ja niiden jälkeen toinen vähän lyhyempi. Lopuksi eteenlähetys uudelle isolle eteenlähetyspallolle joka meni muuten hyvin, mutta aiheutti varsin pitkällisen rälläyksen pitkin kenttää. Eteenlähetypallo oli parempi kuin tavalliset pallot ainakin tuolla hetkellä.

Toisessa harjoituksessa oli tarkoitus vain vahvistaa sitä että kentällä on mukavaa. Alkuleikki makupalalla ei tosin sitä ollut, mutta seuraamisesta seurasi nopeasti leikkipalkka. Lopuksi tehtiin vauhtiluoksetuloharjoutus siten, että koira jätettiin paikalleen istumaan, josta se sitten kutsuttiin luokse. Jääminen oli hiukan vaikeaa, koska Karu pyrki jäämään istumisen sijasta maahan mutta tämä käytös korjattiin. Vauhtiluoksetulon loppu pallolle siten että koira juoksi jalkojen välistä. Ei vahinkoja. Leikin kautta autoon.

Tokavika kesäkoulukerta

Tiistaina oli Kesäkoulun tokoilut Kuopio-hallin kentällä. Katja R. ei voinut olla mukana, eli Annen kanssa tehtiin melko pitkä rupeama että saatiin kaikki monta koirakkoa kahteen kertaan harjoitutettua.

Luoksepäästävyyttä seuranneessa yhteisessä paikallaanmakuussa levoton puuppa piippasi. Hiljaa, mutta kuitenkin. Koitin helpottaa niin pitkälle että lopulta syötin melkein jatkuvasti lihapullaa - yrittäen kuitenkin olla palkitsematta piippauksesta. No hyvääkin oli, eli muuten meni mainiosti. Ei nouse, eikä varsinkaan lähde mihinkään. Eikä ennakoi ainakaan vielä.

Odotimme seuraavaksi pari koirakkoa omaa vuoroamme. Annen ehdotuksesta teimme paljon paikallaanmakuuharjoituksia. Ne menivät oikein mainiosti siinä mielessä että pystyin lähtemään pois koiran luota ja kiertämään sitä ja palkkaamaan eri puolilta ja jatkamaan harjoitusta pitkään. Kun aikaa oli paljon ehdimme välillä leikkiäkin ja välillä oltiin ihan vaan levossa (parkki).

Ensimmäisellä kierroksella tehtiin ruutua. Anne hetsasi koiraa ja laittoi esineen ruutuun ja sitten Ruutu! ja koira juoksi esineen luokse. Leikit päälle. Ja sama uudestaan. Laitettiin esine myös huomaamatta ruutuun ja koira perään. Kaiken kaikkiaan meni oikein mainiosti.

Sitten taas siirryttin syrjään ja tekemään omiamme. Oltiin levossa, tehtiin paikallaanmakuuta, leikittiin ja tehtiin jääviä liikkeitä sekä kauko-ohjausta. Se mikä oli minulle kerrassaan erinomainen positiivinen yllätys oli Seiso! joka tapahtui todella nätisti ja ilman käsiapua.

Sitten meidän toinen vuoro Annen luona. Vapaavalintaisena aiheena oli seuraaminen. Käytiin läpi edellisellä viikolla Katjan kanssa läpikäytyä ongelmaa, Karun esittämää taipumusta seurata liian kaukana sivulla ei-imutus seuraamisessa. Tätä pyrittiin Katjan ohjeen mukaan korjaamaan muuttamalla namupalkka tulemaan koiran pään takaa ja vasemmalta puolelta, jolloin koira korjaa asentoaan oikealle ja painaa lonkan kiinni ohjaajan reiteen. Karu ennakoi palkan tuloa tältä puolelta hyvin vähällä harjoituksella ja toimii juurikin niin että painautuu hassulla mutkalla koiranohjaajan reiteen. Se on ylitekemistä - korjataan palkitsemalla siitä että tekee liikaa vastakkaiseen suuntaan. Kokeiltiin nyt myös muuten, siten että palkka on vasemmassa kädessä, mutta tuossa vatsan edessä ja kyllä - Karu seuraa suunnilleen oikein. Annen ohje oli siirtyä lyhyeen tekemiseen: perusasento-joitain askelia eteenpäin-perusasento-palkka. Tätä on nyt tarkoitus harjoitella kotosalla. Lisäksi tehtiin vielä Annen ohjauksella perusasennosta kääntymistä sekä voimakasta kaarrosta vasemmalle - peräpään käyttöä.

Oli hyvä harjoituskerta.

Perjantain toko + aamuharjoitukset tältä viikolta

Perjantaina KPSH:n TOKOilijoita kokoontui Haukkumajalle yhteisharjoituksiin. Mukana oli reilut kymmenen koirakkoa, joka jakautui kahteen ryhmään. Koiria oli paikalla varmaankin kaikista eri luokista.

Alussa oli kehääntulotarkastus ja paikallaan makuu yhdessä. Aika oli Karulle pitkähkö kolme minuuttia ja vaikka olin vain parin metrin päässä Puuppa piippasi. Helpotin tilannetta menemäällä ihan viereen ja syöttämällä makkaraa. Ei kai siinä muuta oikein voi tehdä. Koira nousi kerran pystyyn, tehtiin pikku kierros ja palattiin takaisin paikallaan makuuseen. Loppupalkkana oli vähän märkää kissanruokaa.

Oltiin Karun kanssa ensimmäisenä meidän ryhmästä. Koira käyttäytyi hallinnan puolesta upeasti. Se oli valppaana ja kärsivällisenä parkissa ja teki töitä innostuneesti sitten kun tehtiin. Tässä harjoituksessa näytettiin muille seuraamista, perusasentoon tuloa ja seiso-istu-maahan -peliä sekä keskusteltiin näistä asioista ja kuultiin paljon vinkkejä niiden kehittämiseksi. Lopuksi koira istumaan paikalle ja itse kauemmas ja vauhtiluoksetulo, leikki ja autoon.

Toisessa osiossa itse olin väsyneempi enkä osannut vaatia koiralta niin hyvin. Se teki kuitenkin ihan mukavasti asioita joihin kuuluivat hyppy ja nouto. Karu hyppää hyvin ja motivoituneesti, palkka lentää perään - ja sitten itse pidetään huolta ettei koira pääse kiertämään takaisin. Tässä yhteydessä hyppyytin puuppaa ensin ilman hihnaa ja koira teki lelun kanssa tarpeettoman  kunniakierroksen toisen ryhmän luona kahdesti. Jälkikäteen ajatellen olisin voinut estää nämä turhat jutut pitämällä alusta loppuun koiran kiinni tai ainakin liinassa. Varsinaista harmia niistä ei ollut, mitä nyt tarpeetonta ylimääräistä häiriötä toiselle ryhmälle. Noudossa pidettiin kahta vierasta kapulaa josta toinen oli iso kiloinen ja täysin vastenmielinen ja toinen enemmän omanlainen ja pelkästään vastenmielinen. Pitäminen meni kohtailaisesti ja lisäksi koira otti noutokapulan maasta ja toi sitä minun luokse kun kävelin takaperin pois päin. Lopuksi oli eteen istumista imuttamalla (ilman kapulaa). Tässä minä en osaa oikein ohjata koiraa paikalleen. Leikki ja autoon. Kivaa oli.

* * *

Kuluvan viikon jokaisen arkiaamuna ollaan nyt tehty Karun kanssa pienet Tottis-harjoitukset aamukävelyn jälkeen. Aiheena on ollut pelkästään seiso-istu-maahan -peli. Ollaan päästy välillä jopa seisomaan ja muutaman kerran vasemmalta takaa sivulletulo (eli seiso-istu-maahan-sivu -peli). Karu on kehittynyt huimasti: liike on nopeaa. Ensi viikolla vähennetään käsiapua ja kenties sotketaan hiukan järjestystä (olen tehnyt aina useamman samaa peräkkäin). Ja jos menee liian vaikeaksi niin helpotetaan.

Tavoitteiden tila, osa 2/4 - Leikkiminen

Kesäkaudelle asetetuissa tavoitteissa toisena pääkohtana oli leikkiminen. Leikki liittyy hyvin olennaisesti myös ensimmäiseen tavoitteeseen (motivaatio), mutta nostettiin ihan omaksi osatavoitteekseen, koska leikissä ja sitä kautta palkkaamisessa (ja motivoinnissa!) meillä oli paljon haasteita keväällä.

LEIKKIMINEN:

Leikkipalkkaan oikea tekniikka ja eri vaihtoehtoja. Leikkipalkat ajallisesti lyhyemmiksi siten, että koira palauttaa sille annetun / heitetyn lelun mielellään heti ohjaajalle leikkiä varten. Irrotukset kuntoon ja nopeiksi. Esim. jäävissä liikkeissä palkan heitto koiran taakse mahdollista ilman että lähtee rallattelemaan lelun kanssa muualle. 

(Mittarina esim. ei tarvitse liinasta hiissata koiraa takaisin lelun kanssa, irrottaa lelusta 90% ensimmäisellä pyynnöllä)

Pentukurssiajan Karu palkattiin pelkästään nameilla, koska ajattelimme, että vilkkaan, keskittymiskyvyttömän ja vaikeasti hallittavan elukan innostaminen ennestään riehuntaleikeillä ei ole se, mihin koulutustilanteissa pitäisi pyrkiä. Namipalkka rauhoittaa, leikki nostattaa - ja rauha oli näistä se ehdottomasti kiinnostavampi vaihtoehto ohjaajien näkökulmasta.

Alkuvuonna aloitimme viikottaisen tunnin Ponderan tokon alkeiskursseilla. Pirjo sai meidät pikkuhiljaa alkukevään aikana huomaamaan, että Karun palkkaamisessa on hyödyntämättä iso potentiaali. Leikkipalkkaa otettiin käyttöön sopivissa tehtävissä ja koiran kanssa leikkimistä koulutustilanteissa alettiin harjoitella. Ymmärsimme, että vaikka Karu palkkautuu hyvin nameillakin, patukan repiminen peittoaa lihapullan jos ei satanolla niin ainakin 80-20.

Keväällä siis leikkipalkka oli jo ymmärretty tärkeäksi osaksi palkkauksen ja motivoinnin valikoimaa, mutta teknisessä toteutuksessa oli paljon haasteita. Ensinnäkin leikkiminen keskeytti tehokkaasti muun tekemisen, koska leikkituokion lopettaminen oli vaikeaa - irroituskäsky toimi hitaasti tai ei ollenkaan, ja irrottamisen jälkeen Karu ei  kuunnellut uusia käskyvihjeitä vaan kyttäsi tilaisuuutta lelun varastamiseen. Meillä ei siis ollut tapoja siirtää leikistä saatua viretilaa ja motivaatiota seuraavaan koulutushetkeen.

Toinen ongelma oli lelun palautus ohjaajalle. Karulle ei koskaan heitetty palkkaa, vaan leikki oli ohjaaja-koira-vetoleikkiä - jos koira sai lelun kokonaan itselleen, se piti hinata taluttimella tai liinalla takaisin ohjaajan luo. Vapaana ollessaan Karu kaahasi lelun kanssa taivaanrantaan onnellisille kunniakierroksille ja jäi tarpeeksi juostuaan järsimään / leikkimään yksin kauemmas ohjaajasta.

Jälkimmäinen ongelma osoittautui naurettavan yksinkertaiseksi. Ensiksi murehdin, että miksi ihmeessä meidän hauva juoksee lelun kanssa karkuun siinä missä muiden hurtat tuntuvat luonnostaan palaavan ohjaajan kanssa leikkimään. Sitten älysin, että asiaan voi varmaan yrittää vaikuttaa. Muutamalla palautusharjoituksella (puuppa tuo joku juttu mulle niin saat superpalkan!) Karu saatiin tarjoamaan lelun takaisin tuomista, ja kannattavuusperiaatepäätöksellä (lelun palauttamisen pitää olla koiralle aina kannattava vaihtoehto) sitä saatiin nopeasti vahvistettua.

Puuppa ja pallo

Käytännön harjoituksissa edelleen yritämme vahvistaa lelun palauttamista niin, että takaisin tuonnista seuraa joko välitön vetoleikkipalkka, toiseen leluun vaihto (esim. kahden pallon peli) tai vähintään irroituksen jälkeen namipalkka. Pikkuhiljaa valikoimaan on lisätty myös irrotus - helppo käsky (esim. Istu!) - välitön leikinjatkumispalkka. Lisäksi pitää edelleen huolehtia että Karu ei jää heittopalkan jälkeen rallattelemaan - jos ei itse heti juokse takaisin niin kutsutaan ja hetsataan toisella lelulla.

Irrottamisen osalta ollaan päästy jo ihan hyvään tilanteeseen. Karu irrottaa usein jo lennosta, jos hetsataan toisella lelulla, tai namipalkkaan vaihtaessa ennakoi pudottamalla lelun. Viilattavaa on vielä kesken vetoleikin tapahtuvissa irroituksissa - pelkän käskysanan Kiitos! lisäksi pitää olla tarkkana omasta elekielestä ja vaatia + hyvin palkata niitä nopeita ensimmäisen käskyn irrotuksia.

Eniten harjoiteltavaa on vielä leikkipalkan "integroimisessa" tekemiseen niin, että leikistä voidaan siirtyä sulavasti tekemiseen hyödyntäen leikin tuoma vire (esim. vetoleikistä patukka kainaloon ja Sivu!). Karu tuppaa näissä vielä vähän varastamaan esim. hyppäämällä kiinni leluun.

Kokonaisuutena leikkiminen on ehdottomasti parhaiten edennyt tavoite. Alkukesällä mietittyihin "mittareihin" ollaan jo päästy - melko varmasti palauttaa ja irrottaa, voidaan hyödyntää heittopalkkaa ja vapautusta palkalle, teknisesti ollaan opittu ohjaajina leikkimään paremmin (pitämään leikki matalalla, jaksottamaan passiivisia ja aktiivisia hetkiä, varastamaan lelu jos ote on huono jne). Leikkitavoitteen osalta nyt jatketaan harjoittelemalla leikkivietin siirtämistä tekemiseen mm. seiso-istu-maahan -pelillä ja viilataan vielä paremmiksi ja nopeimmiksi palautuksia ja irrotuksia.

Tavoitteiden tila, osa 1/4 - Motivaatio

Elokuuta huristellaan jo pitkällä, joten lienee syytä tsekata milläs mallilla ne kesän tavoitteet oikein ovat. Kokonaisuutena tavoiteasetanta on kyllä ollut koko ajan mielessä, ja melko hyvin on onnistuttu treeneissä keskittymään niihin asioihin, joita päätettiin kesän aikana vahvistaa. Saavutetut tulokset tuntuvat silti ainakin vielä heppoisilta, vaikka on siellä isoja onnistumisiakin.

Ensimmmäisenä neljästä päätavoitteesta oli MOTIVAATIO:

Treenitilanteen pitää olla niin kiinnostava, ettei ole pelkoa että koira lähtee muualle huitelemaan tai nuuskuttelemaan. Koiran pitää saada häiriökestävyyttä. Ohjaajien pitää oppia tekemään kiinnostavia treenejä, palkkaamaan oikein ja kunnolla sekä vaatimaan kontaktia.

(Tätä voisi mitata esim. montako kertaa koiran kontakti käskyn alla katoaa per 10 minuutin treeni, montako sekuntia koira jaksaa kentälle tulon jälkeen ottaa itse kontaktia passiiviseen ohjaajaan, voidaanko koiraa pitää ilman liinaa treenitilanteessa nuuskimisen / mielenkiinnon lopahtamisen näkökulmasta)

Tausta tälle tavoitteelle alkoi jo pentukurssi-iässä, kun tajusimme, että meidän pikku hundipuppy on jotenkin _poikkeuksellisen_ kiinnostunut kaikesta muusta kuin meistä ja meidän makkaroista. Pitkään kuvittelimme, että kyse on tottumisesta - oletimme, että ylenpalttinen kiinnostus loppuu sitten kun on tarpeeksi harjoiteltu muiden kanssa halleissa ja kentillä oloa. Vaikka hurttaa sosiaalistettiin kiikuttamalla sitä ihan joka paikassa mukana, järjestämällä tietoisesti rauhallisia hetkiä vilkkaissa paikoissa (esim. kauppareissut tehtiin aina niin, että toinen teki ostokset, toinen istui koiran kanssa parkkiksella ihmettelemässä ihmisiä) ja osallistumalla neljälle eri pentukurssille, tätä tottumista ei tapahtunut. Poimintoja erilaisista sähköposteista tämän vuoden alkupuoliskolta:

10.12.2010 "Karu osaa tietyt perusjutut ihan hyvin (istuu, makaa, odottaa paikoillaan, ottaa kontaktia - ainakin kotona...), mutta ongelmia meillä on muiden koirien (ja ihmisten!) seurassa keskittymisessä --" 

11.1.2011 "Suurin haaste on varmaan juuri muut koirat - edellisillä kursseilla ensimmäinen puolikas tunnista on mennyt kiskoen, säntäillen ja välillä volistenkin. Keskittymistä ja kontaktinottoa toivoisimme saavamme vahvemmaksi, voi olla että iän myötä helpottaa." 

1.2.2011 "Karun kanssahan haasteena on just se häiriöiden kestäminen --" 

21.2.2011 "Treenauksen kannalta tärkeintä on kehittää rauhoittumista ja kontaktia muiden koirien seurassa. Kontaktin ylläpitäminen olisi hyvin tärkeä." 

20.4.2011 "Haasteena vilkas mieli ja vielä pentumainen keskittymiskyky, vahva kaiho muiden koirien luo, toisinaan on kohno ja dominantti tai luuhaa nenä matossa ja korvat kateissa." 

21.5.2011 "Edelleenkin keskittymistä ja kontaktin ottoa toivoisimme saavamme vahvemmaksi."

Hitaasti mutta varmasti kesän alussa oli siis päästy siihen tilaan, että aloimme ymmärtää, ettei se totu, ainakaan siten että tottumisen seurauksena koira automaattisesti siirtäisi kiinnostuksensa ohjaaja-nakki-pallo -akselille. Ohjaajien pitää siis opetella toimimaan niin, että ohjaajan toiminta > mikään muu tarjolla oleva ärsyke. Tätä on nyt harjoiteltu motivaatiotavoitteen merkeissä.

Motivaatiolokeroon mahtuu monenlaisia liittyviä käsitteitä, ainakin

• toistojen määrä / toistokestävyys
• häiriöt
• palkkaus ja motivointi
• treenin intensiteetti
• kontakti ja keskittyminen

Nämä liittyvät asiat yhdistelen päässäni jotenkin seuraavasti: Haluamme, että koira keskittyy ohjaajaan ja pitää kontaktin. Jotta näin tapahtuisi, pitää yhdessä tekemisen olla koiralle motivoivaa ts. palkan pitää olla riittävän hyvä. Hyvälläkään palkalla ei kuitenkaan jaksa keskittyä, jos toistoja on liikaa, treenissä on kuolleita hetkiä tai häiriöt ovat liian vahvoja suhteessa motivaatioon. 

Näitä ollaan opeteltu:

• Palkkausta. Mistä Karu tykkää ja miten sitä kannattaa palkata? Miten koiran kanssa leikitään? Mikä palkka sopii mihinkin harjoitukseen? Miten erilaisilla palkkaustavoilla tuetaan oppimista?
• Palkkaamisen suunnittelu ja kokeilu eri tavoilla
• Leikkimisen opettelu, lelun palautus ja irroitus (leikkiminen on oma osatavoitteensa)
• Treenitilanteen suunnittelua ja toteutusta. Mitä tehdään, moneenko kertaan ja montako minuuttia? Mikä on treenin tavoite ja mitä osaa liikkeestä vahvistetaan? Missä koira on palautteen ajan tai treenin tauolla? Miten kaivetaan namuja taskusta niin että kontakti ei tipu?
• Lepo-käsky (parkissa olo)
• Rauhoittuminen kentän laidalla
• Treenien suunnittelu etukäteen
• Intensiteetin säilytys
• Häiriötilanteita. Millaisia häiriöitä missäkin tilanteessa voi jo olla? Miten saadaan takaisin kadonnut kontakti? Miten koira palautuu keskittymään häiriön jälkeen?
• Yhteistreenit (useita koiria kentällä)
• Häiriökontaktiharjoitukset
• Rauhassa opitun asian yleistäminen ei-rauha-tilanteisiin

Iso kiitos Riikalle, joka heti kesän tottistreenien aluksi vannotti viretilan tärkeyttä ja opetti meidät virittämään koiran oikeaan treenimielialaan kentälle tulossa. Askel kerrallaan on jo kesän aikana päästy paljon eteenpäin mm. seuraavissa konkreettisissa asioissa:

• harjoituspaikalle tullessa Karu pääsääntöisesti itse tarjoaa kontaktia eli odottaa, että kohta tapahtuu jotain kivaa
• jos koira on yksin kentällä, pystymme tekemään hyvin suunnitellun ja intensiivisen treenin niin, että Karu ei katoa tilanteesta nuuskimaan kenttää tai huitele karkuun kentän laidalle
• tiedostamme, että tässä vaiheessa meillä ei saa olla treenitilanteessa "kuolleita hetkiä" eli tilaisuuksia kiinnostuksen lopahtamiseen
• olemme hankkineet toimintatapoja kuolleiden hetkien varalle ts. pidämme hulabaloota yllä namien kaivamisen ajan, opettelemme Lepo!-käskyllä maassa pysymistä lyhyiden taukojen ajan (välineiden laitto, keskustelu treeninohjaajan kanssa jne) ja viemme koiran kentän laidalle tai autoon aina jos on pidempi tauko
• suunnittelemme treenitilanteita etukäteen, keskustelemme niistä yhdessä ennen harjoitusta ja taukojen aikana, pidämme toistojen määrän riittävän pienenä ja harjoituksen keston sellaisena, että tauolle mennään aina hyvästä vireestä
• leikkipalkassa on käytössä laajempi valikoima - ennen pelkästään vetoleikit, kesän aikana on päästy siihen, että koiralle voi heittää lelun ja se 90% varmuudella palaa takaisin

Huonoimmalla tolalla meillä on kontaktin vahvistaminen ja häiriökestävyys sekä jonkinlainen "keskittymisen saaminen takaisin massiivisissa häiriötilanteissa". Jälkimmäinen näkyy niissä äärimmäisen masentavissa tilanteissa, kun Karu heti treenin alussa kiinnittää huomionsa voimakkaasti johonkin asiaan (toinen koira, haju maassa tms), ja sitä ei tunnu millään saavan siitä irti. Tällaisilla kerroilla yleensä koko varsinainen asiaopetus menee harakoille, ja meillä on vielä aika vähän keinoja näistä tilanteista yli pääsemiseen.

Kontaktiharjoitusten osalta tilanne on sikäli parempi, että vain ahkera treenaaminen puuttuu. Osaamme vahvistaa kontaktia rauhallisissa oloissa ja lisätä häiriötä. Tarvitaan vain enemmän toistoja.

Kokonaisuutena tämä on varmasti jatkotreenaamisen kannalta kaikista tärkein tavoite, ja tuntuu, että hyvällä alulla ollaan. Tässä tavoitteessa näkyy myös selkeimmin se, että ohjaajilla on hurjan paljon opittavaa - koiran osuus harjoitelluista asioista rajoittuu muutamaan yksittäiseen opetettavaan asiaan (Lepo! -käsky, pallon palautus, kontaktin pito) mutta ohjaajien osalta kyseessä on mullistus ajattelutavassa ja toiminnassa.

Aamutottikset

Nyt kun lomilta on päästy on päästy myös aamutottiksiin. Ne kestää sen viisi minuuttia aamulenkin päätteeksi. Tällä viikolla on tehty Annen ja Katjan meille esittelemää Seiso-Istu-Maahan -leikkiä. Tosin ainoastaan Istu ja Maahan osiota, ja niitäkään liikaa sekoittamatta - eli opetellaan vasta leikkimään.