Vapaavuorolla

Livistin kauppareissulla Telkkiselle tokon vapaavuorolle. Paikalla myös Kirsi ja Elina. Aloitin lepojutulla, ehkä reilu 20 minuuttia, ei rentoutunut vaan täristi. Vapautin sitten vähän rauhallisemmasta pätkästä.

Levon jälkeen tehtiin muutama liikkeestä stoppi siten, että viskasin pallon suoraan pysäyskäskyn kanssa. Yritin palkkailla eri tavoin ja välillä pysymisestäkin. Alkoi nopeasti ennakoida palkkaa ottamalla sivuaskeleet pysähtymiseen.

Häkkitauon jälkeen noutokapulan kanssa eteen tuloja kokeillen vähän eri tapoja. Ilman kapulaa tulee paljon paremmin, tiiviimmin eteen. Kapulan kanssakin välillä korjasi itse lähemmäs, ilman että pyysin. Kirsi ehdotti että vahvistaisin vain sitä oikeaa paikkaa kapulankin kanssa, varmaan niin kannattaa tehdä. Ei se kunnollinen loppuasento ehkä kaukana ole mutta jotenkin vaikea asia minulle harjoitella.

Kaapon tehdessä seuraamista ja luoksetuloa Kartsa kävi paikkamakuussa. Ei huomautettavaa. Loppuun vielä tosi lyhyt lepo muiden lähtiessä pois, oli tietysti rauhallisempi.

Kotosalla on viikolla tehty noita eteentuloja kapulan kanssa ja ilman muutama kerta ja kerran stoppejakin.

Kotiläksyjä: noudon loppuasento

Eilisistä treeneistä kirjasin harjoiteltavaksi kapulan kanssa eteen istumisen eli noudon loppuasennon. Sitä harjoiteltiin nyt kahdella eri tavalla:

1. Koira sivulle, kapulan heitto lähelle, noutokäsky ja lopun auttaminen joko vahvistamalla Tule! -käskyllä tai ohjaamalla käsin
2. Koira sivulle, kapula suuhun, Tuo! -käskyllä siirtyy sivulta eteen

Jälkimmäinen toimi paremmin, ensimmäinenkin alkoi jo sujua. Ekoilla kerroilla jäi eteeni kapula suussa seisomaan. Minun on vähän vaikea päättää mikä on riittävän hyvä suoritus - jos nyt harjoitellaan kapulan kanssa uusiksi tätä, saako silloin palkan vaikka istuu vinoon?

Tehtiin myös eteen tuloja ilman kapulaa. Ja ohimennen vähän kaukojakin, takapalkalla, menivät kivasti! Avokaukot on helppoja, seiso-maahan väli on edelleen vaikein, tahtoo liikkua sivulle tai vähintään nostaa etutassuja.

Ainiin ja yksi rauhoittumis-lepo-harjoituskin tehtiin kotona. Oli aika omituista että lähti rauhallisesti kotilattiallakin tärräämään kun laitoin "käskyn alle" lepoon. Istuin taas vieressä varmaan vartin, sitten oli jo sen verran tasaisempi että vapautin.

Uusi tokoryhmä, jee!

Tokoryhmien uudelleenjärjestelyn jälkeen ekat treenit uudessa poppoossa. Ihana leppoisa aurinkoinen sunnuntai. Minä niin tykkään, tykkäsin jo viime talvena, näistä rauhallisista sunnuntaitreeneistä hallilla. Mukavaa oli tänäänkin.

Syötiin pullaa ja juteltiin kunkin koirakon tavoitteista ja haasteista. Meillä esillä viretilan säätely, erityisesti paikallaoloihin liittyen ja rauhallisen mielentilan luominen niihin. Hyvää keskustelua siitä, miten kauan koira tärisee ja piippaa (en tiedä, en ole kokeillut, koska pelkään että stressi nousee niin korkeaksi että nousee), ja että rauhallisen pötkötyksen voisi opettaa paikallamakuun ulkopuolella. Etenemissuuntana voisi olla esim. Lepo-pötkötys niin kauan kunnes rentoutuu ja lopettaa tärräyksen, sitten palkka, ja tämän vieminen myöhemmin mukaan paikkamakuutilanteeseen.

Aloitettiinkin sillä, että kun muut tekivät kokeenomaisen paikkaistumisen ja -makuun, pötkötteli Karu sivummalla kyljellään. Istuin vieressä. Jatkettiin, kunnes rauhoittui, eli reilu 20 minuuttia. Sitten rentoutui ja sai palkan. Oikeastaan yllätyin, että rentoutui noinkin nopeasti - olisi voinut jaksaa tärrätä ja piipata useamman tunninkin. Taidan toistaa tämän ensi kerrallakin.

Omassa osuudessa tehtiin "lähtötasotestinä" palkaton alokasluokka yhdellä seuraamisella. Otin koiran häkistä suoraan kontaktiin ja kehäänmenoon. Karu oli aika kierroksilla, kun oli jo pari tuntia odotellut töihin pääsyä.

• Seuraaminen - hyvin epätasaista, käännökset osin kehnoja, painoi välillä. Minä olisin voinut olla rauhallisempi, erityisesti käännöksissä - yksi täyskäännös, jossa jouduin jarruttelemaan ja miettimään jalkojani, oli koiralle tosi hyvä. Helppoa ja varmaa kuitenkin, kontakti pysyi hyvin.
• Liikkeestä maahan - normi, hidas.
• Luoksetuloa - meinasin palkata eteen istumisen, kun oli niin hieno! Vähän kyllä törmäsi, mutta yritti hyvin, tykkäsin.
• Liikkeestä seiso - huono, hidas, tepsutti. Otti perusasennon liikkurin käskystä.
• Hyppy - muistin ottaa käskyn alle ettei varastanut. Oikein mallikas, vaikka on viimeksi hypätty joskus toukokuussa. Karun lempiliikkeitä. Menee pitkälle ja vinoon esteen taa, mutta menköön. Ennakoi perusasennon, korjasin.

Liikkeiden välissä oli vähän kierrosteluongelmaa, jouduin huomauttamaan ("Täällä!") ja pyytämään perusasentoon joissakin aloituksissa sekä ainakin kerran ärähtämäänkin, kun rupesi vaatimaan palkkaa hyppien edessä. Kuitenkin pysyi hyvin mukana ja aloituksissa ei tarvinnut tapella. Vaikka ei mitenkään erityisesti noussut kehäpalkasta, kestää hyvin palkkaamattomuutta, ja minä olisin voinut huomioida paremmin koiran viretilan ja palkata rauhoittavamminkin.

Kuunneltiin palautteet perusasennossa, jossa pysyi Karuksi tosi nätisti pitkään. Loppuun vielä uusinta seisomisesta, jossa ekalla ei pysähtynyt (!), toisella parempi, palkkasin heittopallolla.

Tokalla kiekalla näytin noudon, jossa tutut viat - vauhdista menee kapulalle rumasti + loppuasento puuttuu. Muutama nostosta palkkaus vähemmällä matkalla, ne ok. Loppuasento eli kapulan kanssa eteen istuminen pitää tehdä kuntoon ilman nouto-osaa.

Pakkaillessa ja muiden poistuessa laitoin Karun vielä paikkamakuuseen yksin, oli hyvä ja rauhallinen. Muutenkin käyttäytyi kivasti paitsi rääkyi häkissä muiden tehdessä.

Muistettavaa ja harjoiteltavaa:

1. Jäävät - näitä on tehty vain harvakseltaan ja aina kokeenomaisesti, huononevat koko ajan. Erityisesti seisomisen stoppeja erikseen terävämmäksi ja pysymistä, ettei tepsuta alussa.
2. Noudon loppuasento, kapulan kanssa eteen istuminen

Sisältä ulos!

Kaksi vuotta ja kolme päivää

Nyt tapahtuu se odotettu siirtyminen hallista ulos kentille ja maastoon. Torstaina meillä oli viimeinen harjoitus Telkkistentien hallin epävirallisessa Tottisryhmässä. Pari paikkamakuuta tehtiin. Alkaa taas piipata minulla, teen luultavasti liian vaikeasti - tosin tahallaan koska olen uskonut että se vähentää piippaamista, kun koiran on pakko vähän tsempata niin ei turhautuisi niin helposti - mutta nyt on aika helpottaa. Seuraavat makuut on kentillä ja siellä joutuu taas aloittamaan hiukan alunpaa. Sitten tehtiin käännöksiä vasemmalle kiinnittäen erityisesti huomiota siihen että Karu pitäisi kontaktin eikä vippaisi päätä sillä tavalla kuin tekee. Tässä minulle painotettiin ennen kaikkea sitä että minun pitää selkeämmin koiralle kertoa milloin se tekee oikein ja milloin väärin. Se on noin yleisesti ottaen sellainen juttu jossa on oltava tarkempi.Lisäksi tehtiin luoksetuloja kohtalaiselta matkalta ja niissä koira tuli mielestäni tosi hienosti eteen ilman mitään törmäys- tai ohi-juoksu-ongelmia.

Lauantaina olin mukana majalla tokohenkisessä viikonlopussa josta Katja on edellisissä postauksissa kertonut. Minun osuus oli lyhyt: vein Karun esineruudulle ensimmäisenä ennen kuin menin letunpaistoon. Karu hakee ihan mukavasti lelun kun sille näytetään se. Oikeaa suoritusta se ei osaa tehdä. Se vaan rällää ympäri metsää. Hyvänä puolena on että hallinta on parantunut: koiran voi käskeä takaisin Tuuppa-tänne! ja sen voi laittaa lepoon siksi aikaa kun jutellaan. Mutta se ei etsinyt Juttuja nenällä. Tämän korjaukseksi Riikka laittoi pienen nahkalelun sammaleen sisälle ja minä lähetin Karun sitä läheltä etsimään. Tehtiin pari kolme kertaa kunnes selkeästi keskittyi nenällä etsimään. Minä pidin liinassa ettei päässyt rälläämään. Minä olen arvioinut väärin Karun edistymisen tässä asiassa. Olen tehnyt pihalla hallinta harjoitusta jossa koira näkee kun heitän esineen ja sitten vapautan hakemaan sen. Sen se on oppinut tekemään, mutta ei etsimään esineitä nenällään. Seuraavaksi minun pitää alkaa piilottaa niitä tallatulle alueelle.

Taidankin lähteä tästä pihalle ruutua tallaamaan.

Painihommia

Reeniplokia on kiva kirjoittaa silloin kun on kivoja reenejä. Eilisestä ponderoinnista ei oikein irtoa mitään positiivista. Onneksi olen harrastanut aiemmin mattokamppailulajia, siitä oli hyötyä kun harjoiteltiin koiron kera tunti kyljellään pötkötystä ja aina välillä reippaat painisessiot (jos sattui olemaan meillä eriävä mielipide aiheesta pötköttääkö vielä vai ei).

Lähdin siis videon purun jälkeen uudella innolla selättämään vire-mielentila-haistelu-kuuntelemattomuus -ongelmaa ja päätin, että harjoitellaan sitä minusta kiinnostumista (Karu) ja keskittymisen vaatimista (minä). Karun mielestä siellä oli paljon hyvää haisteltavaa, minä yritin viljellä haistelemattomuutta komentamalla ja houkuttelemalla mutta jäin tylysti toiseksi. Ihan kuin pentukurssiaikoina, ei kiinnosta meetvursti kiinni nenässä, ei edes huomaa vaikka kovasti komennan.

Nopeasti päädyin kontrolloimaan tilannetta ainoalla mahdollisella tavalla eli heittämällä koiran kyljelleen mattoon ja pitämällä siinä (tunnin). Noin vartin välein, sinä hetkenä kun lopetti haistelun ja rimpuilun ja siirtyi pelkästään tärisemään ja tuijottamaan, vapautin. Tehtiin yhdessä helppoja juttuja ja paljon palkkaa niin kauan kuin koiraa kiinnosti, sitten painittiin takaisin mattoon. Tunnin loppuessa tilanne oli ihan sama kuin alussa.

Onneksi sitten, kun onneton koironohjaaja raahautuu kotiin, siellä odottaa empaattinen puoliso:
- Miten minä muka saan sen tottelemaan? - Pitää ostaa sellainen sähköpanta.
- No mutta miten siitä selvittiin silloin pentukursseilla? - Ei siitä selvittykään, ne kurssit vain loppui.

Ekat ohjatut noudot

Ponderalla tänään aiheena oikea ja vasen + oma valinta, meillä merkki. Tultiin vähän myöhässä remonttihommien takia ja alku oli taas vaikeaa, tein itsekseen tosi huonon paikkamakuun. Piippaili ja haahuili. Puolivälissä tuntia tehtiin keskenämme uusi parempi paikkamakuu, jossa Olli varmisti ja minä olin kaukana. Piippasi tässäkin kerran välissä ja katseli muualle, vaikka tein vain noin minuutin. Pääsin kuitenkin palkkaamaan hyvästä pätkästä.

Levoton meno jatkui koko tunnin enkä saanut sitä oikein korjattua, ts. yritti joka välissä haistella, hävisi kuulolta aina itse hetkeksi herpaannuin ja "karkaili" reunalle haistelemaan kentän ulkopuolella kulkevia koiria. Tehtiin muutama kylkilepoharjoitus vaihtelevalla menestyksellä. Olli kommentoi että näyttää cowboy-meiningiltä, kun roikuin rimpuilevan koiran takajalassa. Se siitä rennosta rauhoittumisharjoituksesta.

Oikea - vasen - treenissä laitettiin Pirjon ehdotuksesta ekaa kertaa kapulat molemmin puolin, koira väliin ja käsky "Vasen - Tuo!". Ekalla kertaa etsi nakkia, kun olin juuri heitellyt nakkeja ja vahvistanut niillä suuntia. Tajusin kuitenkin nopeasti ja nosti nätisti kapulat. Tätä harjoitellessa kannattaa koira pitää seisomassa lähetettäessä ja kapulat alussa suoraan sivuilla, ei takaviistossa.

Tokana juttuna tehtiin merkkiä, tai lähinnä kysyttiin että miten sitä kannattaa opettaa. Samoin kuin ruutua, eli ensin pallo merkin taa ja koiran lähetys merkille (luodaan hinku mennä ja opetetaan sana), sitten ilman palloa ja kun juoksee merkin taa äänimerkki JES ja pallon heitto perään. Ei siis namiohjauksella läheltä vaan ensin hinku, sitten paikka.

Riehaa ja rauhaa

Ajantappotarkoituksessa huitaistiin huonosti suunnitellut omatoimitelkkiset vielä eilen illalla. Aloitettiin rivakasti hetsiseuraamisella ja maahan-istu-seiso -pelillä uuden pallon kanssa ja riekuttiinkin kunnolla niin, että koira tuntui olevan ihan sippi jo ekan pätkän jälkeen.

Kiva oli huomata, että ainakin se lemppariliike hyppy on käskysanan osalta hyvin hallussa - kentän toisella reunalla oli matala tokohyppy, ja kun extempore hetsileikissä sanoinkin istun sijasta "hyppy" niin koiran pää pyöri pari sekuntia että MISSÄ MISSÄ ja sitten sinkaisi hyppäämään.

Uusi pallo on tällainen. Taitaa olla Karun ensimmäinen oikea Pallo.

Loppuaika tehtiinkin sitten rauhallisempia asioita. Yksi paikkamakuu, jossa haistelu (josta seurasi minulta järkyttynyt hirmuinen rääkäisy), ei siis ole pahemmin haistellut viime aikoina eikä ehkä enää uskallakaan kuulovaurion pelossa.

Toisen paikkamakuu aloituksessa pidin pitemmän perusasennossa seisoskelun, ja kun se meni niin hyvin (hiljaa ja keskittyneesti), venytinkin sen noin minuuttiin ja palkkasin kissanruokarasialla siitä vieressä istumisesta. Kun on jo oppinut häiriöttömässä tilanteessa laskemaan vireystason sopivaksi eli rauhoittumaan siihen paikkamakuuseen, niin lähdetään hakemaan samaa fiilistä muihinkin "tylsiin" tilanteisiin.

Tehtiin myös lepoa keskellä kenttää kylkiasennossa, tätä on tehty kerran aiemminkin eli pyydän koiran lepoon, kippaan kyljelleen ja silittelen. Pidän siinä kunnes luovuttaa eli lakkaa yrittämästä haistella, heittää selälleen tai vaan lähteä. Luovuttamisen jälkeen hetki kehuja ja silityksiä ja sitten lupa nousta. Back to pentukurssi, siis =). Yritän nyt ajatuksella kaivella niitä asioita, joilla saisin koiran virettä säädeltyä ja haettua sitä rentoutumistakin muualla kuin kotisohvalla.

Tehtiin myös muutama metallikapulan nosto, olivat aika yökköjä, huono harjoitus + niitä suoralla linjalla peiliä kohti seuraamista perusasennosta perusasentoon, nyt olivat parempia mutta edelleen koiralle selvästi vaikea hakea itse paikkaa ts. kun rupean korjaamaan, tarjoaa ihan liikaa toiseen suuntaan vinoon jne. Vaatii työtä. Hidastusvaiheessa lähtee siis seilaamaan ja saattaa päätyä pysähdyttäessä aika paljonkin vinoon. Seuruupätkien aloituksessa myös seilaa ja painaa, paranee muutaman askeleen jälkeen.

Torstain ponderoinnit

Pirjon kurssilla taas!

Toko E kurssi alkoi eilen, ja nyt ollaan siis tosissaan (jos joku sitä epäili), koska kurssi on tarkoitettu tavoitteellisesti kohti tokon ylintä luokkaa harjoitteleville tokoilijoille. Meillä on vielä muutama välietappi matkalla - mm. alin luokka.

Aivan harjoituksen alussa oli paikkamakuu, jossa ongelmana oli jälleen kerran piippaaminen. Asetuin siis aivan koiran eteen ja yritin syöttää lihapullaa sillä tahdilla ettei ehdi piippaamaan kun suu on täynnä.

Varsinainen aihe oli palkkaaminen. Olimme vuorossa ensimmäisenä ja teimme kahta asiaa: perusasentoon tuloa ja liikkeestä maahan menoa. Perusasentoon tulon palkkasin makupalalla ja liikkeestä maahan palkkana oli pallo. Ensimmäinen meni melko huonosti ja toinen oikein hyvin. Sen seurauksena keskusteltiinkin paljon perusasentoon tulosta ja saimme Pirjolta hyviä vinkkejä meidän tehoharjoitteluun. Mitä itse palkkaamiseen tulee Pirjo kehui että Karu on oppinut leikkimään. Se olikin yksi kesän tavoitteistamme. Namupalkassa hän kehotti antamaan runsaammat palkat kun pääsee palkitsemaan niitä harvoja kertoja kun jokin (ainakin sillä hetkellä) vaikea asia tulee tehtyä oikein.

Se mikä oli todella mukava huomata meidän harjoitusvuorollamme oli Karun motivoituneisuus. Hukkahalli on Karulle vaikea paikka. Sen häiriöt ovat melkein omaa luokkaansa. Mutta kun tehtiin oma juttumme, niin myös teimme vain sitä. Ja sillä aikaa kun ihmiset keskustelivat, Karu oli hienosti levossa.

Lopputunti oltiin sitten häiriötreenissä siten että koira oli hihnalla kiinni sivummalla ja minä syötin namusia. Tehtiin myös keskenämme yksi hyvä paikkamakuu ja kontaktitreenejä.

Tokavika kesäkoulukerta

Tiistaina oli Kesäkoulun tokoilut Kuopio-hallin kentällä. Katja R. ei voinut olla mukana, eli Annen kanssa tehtiin melko pitkä rupeama että saatiin kaikki monta koirakkoa kahteen kertaan harjoitutettua.

Luoksepäästävyyttä seuranneessa yhteisessä paikallaanmakuussa levoton puuppa piippasi. Hiljaa, mutta kuitenkin. Koitin helpottaa niin pitkälle että lopulta syötin melkein jatkuvasti lihapullaa - yrittäen kuitenkin olla palkitsematta piippauksesta. No hyvääkin oli, eli muuten meni mainiosti. Ei nouse, eikä varsinkaan lähde mihinkään. Eikä ennakoi ainakaan vielä.

Odotimme seuraavaksi pari koirakkoa omaa vuoroamme. Annen ehdotuksesta teimme paljon paikallaanmakuuharjoituksia. Ne menivät oikein mainiosti siinä mielessä että pystyin lähtemään pois koiran luota ja kiertämään sitä ja palkkaamaan eri puolilta ja jatkamaan harjoitusta pitkään. Kun aikaa oli paljon ehdimme välillä leikkiäkin ja välillä oltiin ihan vaan levossa (parkki).

Ensimmäisellä kierroksella tehtiin ruutua. Anne hetsasi koiraa ja laittoi esineen ruutuun ja sitten Ruutu! ja koira juoksi esineen luokse. Leikit päälle. Ja sama uudestaan. Laitettiin esine myös huomaamatta ruutuun ja koira perään. Kaiken kaikkiaan meni oikein mainiosti.

Sitten taas siirryttin syrjään ja tekemään omiamme. Oltiin levossa, tehtiin paikallaanmakuuta, leikittiin ja tehtiin jääviä liikkeitä sekä kauko-ohjausta. Se mikä oli minulle kerrassaan erinomainen positiivinen yllätys oli Seiso! joka tapahtui todella nätisti ja ilman käsiapua.

Sitten meidän toinen vuoro Annen luona. Vapaavalintaisena aiheena oli seuraaminen. Käytiin läpi edellisellä viikolla Katjan kanssa läpikäytyä ongelmaa, Karun esittämää taipumusta seurata liian kaukana sivulla ei-imutus seuraamisessa. Tätä pyrittiin Katjan ohjeen mukaan korjaamaan muuttamalla namupalkka tulemaan koiran pään takaa ja vasemmalta puolelta, jolloin koira korjaa asentoaan oikealle ja painaa lonkan kiinni ohjaajan reiteen. Karu ennakoi palkan tuloa tältä puolelta hyvin vähällä harjoituksella ja toimii juurikin niin että painautuu hassulla mutkalla koiranohjaajan reiteen. Se on ylitekemistä - korjataan palkitsemalla siitä että tekee liikaa vastakkaiseen suuntaan. Kokeiltiin nyt myös muuten, siten että palkka on vasemmassa kädessä, mutta tuossa vatsan edessä ja kyllä - Karu seuraa suunnilleen oikein. Annen ohje oli siirtyä lyhyeen tekemiseen: perusasento-joitain askelia eteenpäin-perusasento-palkka. Tätä on nyt tarkoitus harjoitella kotosalla. Lisäksi tehtiin vielä Annen ohjauksella perusasennosta kääntymistä sekä voimakasta kaarrosta vasemmalle - peräpään käyttöä.

Oli hyvä harjoituskerta.

KPSH alo/avo toko - 17. elokuuta

Tänään kokeenomainen harjoitus. Meillä oli kaksi ohjaajaa, joten jakauduimme kahteen ryhmään joista olimme Karun kanssa siinä ryhmässä jossa tehtiin vähemmän kokeenomaisesti.

Ensimmäisellä kerralla kolme liikettä:

1. Seuraaminen. Yritettiin kaavion mukaisesti imutusseuraamista, mutta koira oli liian levottomalla mielentilalla / en saanut sitä kunnolla mukaan, joten suoritus ei ollut kovin kummoinen. Helpotettiin ja tehtiin pieniä seuraamispätkiä.
2. Liikkeestä maahan. Tehtiin ensin parikertaa namilla hetsaten siten että kävelin takaperin ja koira kulki perässä ja Maa! Sitten tehtiin enemmän kokeenomaisesti. Seuratahan siinä pitäisi osata jotta oikeasti voisi tehdä. Olin kuitenkin ihan tyytyväinen - eli koira meni maahan, kävin kääntymässä kauempana, palasin koiran viereen, perusasento ja vapaa + palkka.
3. Luoksetulo. Melko lyhyellä matkalla, meni hyvin. Loppuasento on ainoa mikä ei toimi kunnolla.

Sitten oli muiden vuoro ennen kuin teimme toisen kierroksen jossa tehtiin pelkkää hyppyä koiran tason mukaan. Se meni oikein hyvin - tällä hetkellä siinä ei ole ongelmia.

Lopussa oli vielä koko ryhmän yhteinen kehääntulotarkastus ja paikallaan makuu. Kehääntulotarkastuksessa hiukan huomio meinasi kääntyä tuomariin päin, mutta sen jälkeen kun juostiin omalle paikallemme riviin niin alkoi mennäkin hyvin. Kontakti oli erinomainen. Paikallaan makuu kesti pari minuuttia ja meni hyvin. Jäin hyvin lähellä viime viikkoina esiin nousseen piippaamisongelman takia. Palkkana oli kissanruokaa jonka laitoin kesken suorituksen koiran eteen. Ainoa pieni ääni kuului kun kävin välipalkkaamassa kissanruokanatusella. Ääni tuli sen jälkeen kun sanoin uudelleen käskyn Paikka! Ei olisi enää halunnut olla, mutta oli kuitenkin ja söi sitten luvan saatuaan antaumuksella ruokapalkan.

Hyvä mieli jäi tästä kerrasta.

Perjantain toko + aamuharjoitukset tältä viikolta

Perjantaina KPSH:n TOKOilijoita kokoontui Haukkumajalle yhteisharjoituksiin. Mukana oli reilut kymmenen koirakkoa, joka jakautui kahteen ryhmään. Koiria oli paikalla varmaankin kaikista eri luokista.

Alussa oli kehääntulotarkastus ja paikallaan makuu yhdessä. Aika oli Karulle pitkähkö kolme minuuttia ja vaikka olin vain parin metrin päässä Puuppa piippasi. Helpotin tilannetta menemäällä ihan viereen ja syöttämällä makkaraa. Ei kai siinä muuta oikein voi tehdä. Koira nousi kerran pystyyn, tehtiin pikku kierros ja palattiin takaisin paikallaan makuuseen. Loppupalkkana oli vähän märkää kissanruokaa.

Oltiin Karun kanssa ensimmäisenä meidän ryhmästä. Koira käyttäytyi hallinnan puolesta upeasti. Se oli valppaana ja kärsivällisenä parkissa ja teki töitä innostuneesti sitten kun tehtiin. Tässä harjoituksessa näytettiin muille seuraamista, perusasentoon tuloa ja seiso-istu-maahan -peliä sekä keskusteltiin näistä asioista ja kuultiin paljon vinkkejä niiden kehittämiseksi. Lopuksi koira istumaan paikalle ja itse kauemmas ja vauhtiluoksetulo, leikki ja autoon.

Toisessa osiossa itse olin väsyneempi enkä osannut vaatia koiralta niin hyvin. Se teki kuitenkin ihan mukavasti asioita joihin kuuluivat hyppy ja nouto. Karu hyppää hyvin ja motivoituneesti, palkka lentää perään - ja sitten itse pidetään huolta ettei koira pääse kiertämään takaisin. Tässä yhteydessä hyppyytin puuppaa ensin ilman hihnaa ja koira teki lelun kanssa tarpeettoman  kunniakierroksen toisen ryhmän luona kahdesti. Jälkikäteen ajatellen olisin voinut estää nämä turhat jutut pitämällä alusta loppuun koiran kiinni tai ainakin liinassa. Varsinaista harmia niistä ei ollut, mitä nyt tarpeetonta ylimääräistä häiriötä toiselle ryhmälle. Noudossa pidettiin kahta vierasta kapulaa josta toinen oli iso kiloinen ja täysin vastenmielinen ja toinen enemmän omanlainen ja pelkästään vastenmielinen. Pitäminen meni kohtailaisesti ja lisäksi koira otti noutokapulan maasta ja toi sitä minun luokse kun kävelin takaperin pois päin. Lopuksi oli eteen istumista imuttamalla (ilman kapulaa). Tässä minä en osaa oikein ohjata koiraa paikalleen. Leikki ja autoon. Kivaa oli.

* * *

Kuluvan viikon jokaisen arkiaamuna ollaan nyt tehty Karun kanssa pienet Tottis-harjoitukset aamukävelyn jälkeen. Aiheena on ollut pelkästään seiso-istu-maahan -peli. Ollaan päästy välillä jopa seisomaan ja muutaman kerran vasemmalta takaa sivulletulo (eli seiso-istu-maahan-sivu -peli). Karu on kehittynyt huimasti: liike on nopeaa. Ensi viikolla vähennetään käsiapua ja kenties sotketaan hiukan järjestystä (olen tehnyt aina useamman samaa peräkkäin). Ja jos menee liian vaikeaksi niin helpotetaan.

Lepo!

Eilen treeneistä kotiin ajellessa oltiin pitkään hiljaa.
- Ei meillä taida oikein olla mahdollisuutta luovuttaa, Olli avasi keskustelun.
- Niin, ei taida, vastasin ja sitten oltiin taas hiljaa.
Kohta kyllä jo nauratti - ei tämä nyt sentään niiiiin karmeaa ole. Välillä menee ihan kivastikin, ainakin jos laskee kriteerit kentänpinnan tasolle ja porskuttaa vaan yli. Niinkuin esimerkiksi tänään.

Tokryhmän treenissä oli harvinaislaatuinen väenpaljous, kun oltiin kaikki yhdeksän koirakkoa paikalla. Suunnitelmassa oli omia ongelmakohtia ja häiriökontaktia, aloitettiin kuitenkin paikkamakuulla ja luoksepäästävyydellä.

Annen eilisten kommenttien (ettäkö muka pitäisi olla joku hallinta ja koira ei saisi riekkua miten sattuu hihna pinkeänä kentälle) innoittamana kiinnitin erityisesti huomiota autosta pois tuloon, kentälle kävelyyn ja väliajoilla liikkumiseen + kentän laidalla odotteluun. Kartsa osasi kyllä olla tosi hienosti, kun siltä vaan sitä tajusin vaatia. Aloitettiin tekniikalla kiskaisu - monotus - armoton räksytys (kaksi jälkimmäistä ohjaajalta) ja jatkettiin kehumalla hurjasti kun jokseenkin ällistynyt puuppa käppäili parkkiksella hihna löysällä kontaktoiden. Enimmän aikaa riittikin sitten pieni öp-huomautus, jos meinasi unohtua.

Paikkamakuusetti meni ei-niin-hyvin, pysyi kyllä paikallaan (ruokalautanen edessä) mutta oli levoton, katseli muualle, välillä piipitteli ja kävi kerran istumassa. Otin ongelmakohtana vielä uudelleen luoksepäästävyyden - Karu on nyt joka kerta pompannut vähintään seisomaan siinä kun tulee vierelle, vaikka sille syöttää koko ajan nakkia, niin ajattelin josko sillä olisi joku ongelma. Ei siinä kuitenkaan varsinaisesti ollut, kun sai ideasta kiinni ja kontaktia piti niin ei välittänyt mitään käsittelystä. Hyvä niin, pitää sitten vaan treenata sitä kentälle tulon yhteydessä olevaa vaikean malttamisen tilannetta. Pitäisi kokeilla ryhmäpaikkamakuukin joskus lopputunnista että onko se ihan eri juttu silloin.

Toisena ongelmajuttuna näytin sivulletulon tilannetta ja pohdittiin sitä seuraamaan lähtemistä - Karu ei vielä osaa hakeutua sivulle istumaan kun liike lakkaa, vaikka imutusseuraamisesta pysähdyttäessä pyllyn hyvin länttääkin maahan. Ehkä pitää vaan vahvistaa vielä sitä sivulle tuloa niin paljon, että hakeutuu siihen -> sitten askel eteenpäin tarkoituksena että hakeutuu -> säilyttää paikan -> seuraa. Eli jatketaan sivulletulotreeniä nyt vaihdellen välillä palkka heti kun pylly maahan ja välillä odotetaan ja pidetään kontaktia siinä hetki ennen palkkaa.

Omien juttujen jälkeen tein vähän sekalaista parkkiksella palloilua ja ihan hyvän parkissaoloharjoituksen kentällä laidalla puussa kiinni. Ihan lopuksi kokeilin vielä muutaman hypyn, hyvin lähti itsekin hyppyyn mutta harjoitus meni vähän plörinäksi kun Karu löysi maasta HAJUN. Eli aina kun palkkasin, Karu tulkitsi sen vapautuksena Hajulle. Masentavia nuo tuollaiset hetket että kun koiraa heittää pallolla kylkeen niin että kolaus kuuluu ja se ei edes huomaa. Otettiin pari hyppyä ja leikkipalkalla autoon.

Kesä(k)o(u)lut

Tänään oli kesäkoulu, ja tällä kertaa aihe oli vapaavalintainen. Sovimme Katjan kanssa etukäteen että se olisi lepo/parkki eli siis se olotila jossa lepäillään rauhassa paikallaan kun koiran ohjaaja ja koulutusohjaaja keskustelevat. Meidän puupan energia kun tuppaa välillä vuotamaan vähän laitojen yli välillä. Ja jotta pääsee välillä lepäilemään, päätettiin tehdä välissä perusasentoon tuloja.

Ennen varsinaisia koirakohtaisia harjoituksia oli vuorossa ryhmässä suoritettu paikallaan makuu. Homma meni kuitenkin pieleen jo siinä vaiheessa kun olin tulossa parkkialueen läpi hihna pinkeänä ja koira yhtä aikaa joka suuntaan menossa. Lyhyesti tiivistettynä puutteita hermorakenteessa esiintyi paitsi koiralla myös isännällä. Meiltä jäi tämä treeni väliin kun koira istui uudelleen autossa ja itse kihisin vieressä.



Ennen ja jälkeen meidän harjoitusvuoron olimme sitten Karun kanssa kiinni maalitolpassa. Harjoiteltiin parkissa oloa syömällä raakaa hiillosmakkaraa. Jälkimmäisellä pätkällä tämä meni jo oikein mallikkaasti.

Itse harjoitus oli ihan hyvä ja siinä tuli sekä minulle että Katjalle odottamaton käänne: Karu aivan selvästi itse haki paikkaa peräpää heiluen pelkän sanallisen käskyn perusteella! Perusasentoon tulo -harjoitukset ovat tuottaneet tulosta! Videopätkä:



Kiitokset Annelle joka toimi tällä kertaa koulutusohjaajanamme.

Kesäkoulussa teemana hyppy

Tänään oltiin viime kerran poissaolon jälkeen ekaa kertaa kesäkoulun treeneissä Kuopiohallin kentällä. Yhteistreeninä luoksepäästävyys ja paikkamakuu, Annen valvovan silmän alla kotiläksyt ja Katjan ohjeistuksessa hyppy.

Alku oli tuttuun tapaan levoton, paljon koiria kentällä ja ääniä takaa / sivulta kahdesta muusta treenaavasta ryhmästä. Luoksepäästävyydessä Karu on nyt joka kerta pompannut istualta ylös, sitä täytyisi tehdä enemmän ja rauhallisemmissa tilanteissa ensin. Paikallamakuuseen otin vähän väliä viereiseen koiraan ja laítoin ruokakipon (Shebaa nam!) metrin päähän Karun eteen. Kävin välipalkkailemassa ja pysyin lähellä, noin kolmen metrin päässä. Pysyi maassa koko ajan vaikka olikin levoton. Piippasi muutaman kerran, johon Katjalta ohjeeksi samaa kuin Riikka jo aiemmin sanoi eli harjoitusta helpommaksi näissä tilanteissa -> yritetään luoda ryhmäpaikkamakuuseen myös rento ja rauhallinen mieliala koiralle.

Yhteisharjoituksen jälkeen jätin Karun Annen kehoituksesta kentän laidalle tolppaan kiinni harjoittelemaan rauhoittumista ensimmäisen koirakon treenin ajaksi. Vahvistin uutta Lepo! -sanaa ohjaamalla Karun maahan ja palkkailemalla siinä pysymistä nameilla. Piti pysyä ihan koiran lähellä, jotta oli hiljaa ja rauhassa.

Ensimmäisessä yksilötreenissä katsottiin kaukokäskyjä istu-maahan lähietäisyydeltä, Kartsa teki mukavan reippaasti, nopeampi toki saisi olla mutta tyytyväinen olin. Sitten näytettiin luoksetulon tilanne - jätin koiran perusasennosta istumaan, kävelin kauas, kutsuin ja palkkasin lähelle tullessa pallolla vauhdista. Anne ohjeisti kokeilemaan palkan heittoa jalkojen välistä taakse, tehtiin kerran ihan onnistuneesti niin että jätin pallon jo ennalta paikalleen ja ohjasin koiran käsillä pujahtamaan alta.

Ennen Katjan treeniä otin toisen tolpassanökötyssession samoin kuin ensimmäisen. Varsinaisena asiana tänään tehtiin hyppyä. Karun kanssa katsottiin ensin tilanne ja tehtiin sitten niin, että käveltiin koiran kanssa vapaata marssia kohti estettä, ja kun merkkasi meinaavansa kohta hypätä, niin käsky Hyppy! ja palkkasana + pallo yli esteen heti kun myös koira on oikeasti menossa yli.

Minulla oli vähän vaikeuksia toimia oikein - heti kun on itselle uusi juttu ja liikaa liikkuvia osia niin joku (käsky, palkka tai varsinainen tekeminen...) unohtuu tai ainakin myöhästyy. Kokeiltiin myös niin, että apuohjaaja esteen vierestä heittää palkan - meni paremmin - tällöin palkka lensi paremmin ajoissa ja Karu ei kytännyt niin paljon minua estettä lähestyttäessä.

Kokonaisuutena hyvä mieli jäi. Alkutunnin porsastelujen jälkee hetkittäin tuntui jopa siltä, että pystyy osittain keskittymään siihen harjoiteltavaan asiaan, eikä pelkästään siihen että pysyykö koira lapasessa tai kiinnostaako sitä tehdä.