Hyvät tuulet

Lauantain hakuryhmäharjoitukseen osallistui minun ja Karun lisäksi vain Janna ja Vilma koirineen. Muille tehtiin esineruutu, mutta Karulle otettiin alussa ja lopussa tuulilähtöjä. Meillä oli hyvä tuuli ja kaikki neljä yksittäistä suoritusta meni mallikkaasti. Karu on hyvin innostunut (=vetää ihan per***eesti) kun lähdetään maalimiehiä etsimään. Osaa myös tilanteessa rauhoittua hiukan ja selvästi tietää että "ne" on siellä. Ollaan tultu selvästi eteenpäin älyvapaasta sik-sik-juoksentelusta. Ja tuuli auttaa. Viimeinen maalimies oli varmasti viidessäkymmenessä metrissä kun laskin koiran irti vastatuuleen.

Hyvä(n)tuuliset hakuilut

Kerrankin tuuli kunnolla hakuryhmän maastotreeneissä! Tehtiin Karulle neljä ukkoa vastatuuleen siten, että kuljimme Karun kanssa pitkin keskilinjaa, ja kun koira sai hajun hurrjan kaukana piilossa olevasta maalimiehestä, päästin menemään. Suorapalkkana kissanruokarasia ja maalimies toi leikkien pois, sitten odoteltiin seuraava ukko paikoilleen ja sama uusiksi. Kaikki ukot siis samalla puolella linjaa hyvällä takatuulella.

Karu teki oikein kivasti, selvästi haki hajua linjaa pitkin kävellessä ja kimposi ukolle vauhdilla, mutta paremmin päämäärätietoisesti kuin ennen, etsi siis loppupäässäkin eikä vaan juossut. Hieno hurtta <3

En ole kyllä vieläkään täysin toipunut torstaista.

Hakua

Hakuryhmän treenit ja pitkästä aikaa. Aloitettiin taas siitä mihin jäätin. Eli tehdään tuuli-ilmaisua. Mennään metsässä kunnes koira saa hajun maalimiehestä: Ukko! ja koira irti. Koira etsii maalimiehen ja saa palkan sekä leikkii tämän kanssa. Kolme kertaa tehtiin. Toisella kerralla laskin liian aikaisin irti ja koira säntäili vähän aikaa edestakaisin kunnes löyti maalimiehen. Tämä on se mitä olemme koittaneet välttää - ettei tule tunnetta että tuurilla ne löytyy. Viimeinen oli oikein hyvä. Siihen oli myös järjestetty olosuhteisiin (tyyntä) nähden paras tuuli. Se meni oikein hyvin.

Karulla on ihan hirmuinen kytö metsään kun mennään maalimiehiä hakemaan. Se on hyvä. Toisaalta se käy ranteille kun yrittää pidellä täysillä vetävää koiraa. Muuten ei saa vetää, mutta tässä se on ollut ainakin minulla sallittua. Enkä myöskään tiedä voiko nenä toimia jos henki ei kulje kun vetää niin kovaa kuin voi.

Kivaa oli. Vettä satoi ja pari astetta lämmintäkin oli. Hakuharjoituksissa pääsee myös itse harjoittelemaan omaa tekemistään. Maalimies on koiralle paras. Paras olla hyvä maalimies.

SS-leireilemässä

Viikonloppu vietettiin taas Oikeiden Dobermannien seurassa Räyskälässä kasvattajan leirillä. Leiri oli meille jo kolmas - mukava oli jälleen päästä näkemään samanrotuisia osaavia koiria ja kuulostelemaan koulutusvinkkejä.

Leirillä oli tällä kertaa teemana tottista ja puruja, mutta pääsimme änkäytymään hakumetsäänkin. Metsäkeikalla ajatuksena oli ottaa samaa tuuli-ilmaisua mitä "omassa" hakuryhmässäkin ollaan tehty. Tuuli kuitenkin puuttui tälläkin kertaa. Ekalle ukolle päästin Karun irti tietämättä itse missä maalimies on - olin täysin varma, että sai hajun, kun lähteä ruopaisi sammalet ropisten kiskomaan. Ilmeisesti ei kuitenkaan ainakaan suoraa haisua saanut, kun rälläsi ihan miten sattuu pitkin metsää. Eikä tullut käskemällä luokse, perkele.

Seuraavat otettiinkin haamuna, mutta meno ei juurikaan parantunut. Kaksi helpommassa maastossa olevaa meni ihan ok, vaikeamman kohdalla jäi pyörimään siihen pusikkoon jonka taakse maalimies katosi. Etsi siis sitkeästi juoksemalla edestakaisin ja löysi, kun sattui kohdalle.

Reissun paransi iso pussillinen mustatorvisieniä ja vähän kanttarellejakin =))

Karu kävi molempina päivinä myös ottamassa PURUJA (tarkoittaa meidän pikku puupalle vähän vietinnostoa patukkaleikillä maalimiehen kanssa). Leikittäjä-Hessu epäili heti Karusta, että sen saisi helposti haukkumaan, mutta hurtasta ei irronnut inahdustakaan. Kartsa oli muutenkin hyvin rauhallinen, matalaviettinen ja muutenkin oikein kelpo perhesohvakoira. Ei provosoitunut vaikka lätkittiin patukalla poskille ja palautti lelua kiltisti maalimiehelle. Ihmetyttää että miten se nyt tuommoiseksi on kasvanut.



Nyt Kartsa on alkuviikon reenilomalla ja yritetään parannella pahasti sekaisin oleva massu. Ottaen huomioon rankka viikonloppureissu, kaksi viikkoa kestänyt pahentuva ripuli ja lääkityksestä johtuva yli vuorokauden paasto, tuntuu kerrassaan väärältä että koira liikkuu pihassa kahden metrin loikilla, nyppii hampailla takinhihaa ja poukkoilee ja rällää. Leirillä se vielä oli vössykkä diesel-eläin. Pöh.

Tuulilähtöjä

Kolmas harjoitus hakuryhmässä. Tehtiin neljä tuulilähtöä. Paula oli maalimiehenä ja vastatuultakin saatiin mukaan.

Ensimäisessä mentiin melko lähelle, ehkä viiden metrin päähän, ennen kuin Karu sai hajusta kiinni ja syöksyi maalimiehen luokse. Sitten kaksi kerrassaan erinomaista selvästi kauempaa. Kissanruokaa + patukkaleikki oli palkkiona. Viimeisessä vein Karun liian lähelle maalimiehen jälkeä. Oli niin selvä että koiralla oli haju maalimiehestä. Laskin irti, en ole varma kannattiko. Koukkasi nenä pystyssä juosten maalimiehen tekemän lenkin takakautta piilolle.  Parempi olisi ollut jos oltaisiin tultu toista kautta piilolle.

Mutta kylläpä oli taitava puuppa. Selvästi rauhallisempi kuin viikko sitten vaikka olikin täysillä mukana. Tietää mistä on kysymys ja nauttii tekemisestä.

Lenkkiukko

Perhekävelyn ohessa otettiin tänään yksi hakuharjoitus. Pistettiin koiro puuhun kiinni kohtuullisen aukealla hakkuualueella ja tallottiin kevyesti noin 15*50 metrin kaistale. Sijoitettiin lähetyspaikka vastatuuleen, Olli kipitti kissanruoan kanssa kaistaleen päähän piiloon, odotin hetken ja lähetin koiran.

Koira lähti karmealla innolla tassut sutien - ihan päinvastaiseen suuntaan. Huutelin sen takaisin, otin kiinni ja lähetin uudelleen selkeämmin oikeaan suuntaan, mutta kurvasi taas taakse etsimään. Lähdin itse kävelemään oikeaan suuntaan ja huusin koiran mukaan, jolloin vihdoin lähti hyvin, sai aika nopeasti hajun ja etsi hienosti loppuun.

Ehkä ensi kerralla selkeämpi haamu.

Keskiviikon hakutreenit

Otetaan yksi innokas koira ja annetaan sen olla kotona päivä, laitetaan se autoon ja ajetaan metsään. Muutaman tunnin kuluttua klo 20 maissa otetaan se autosta ja mitataan viretila hihnalla. Ei riitä asteikko.

Tehtiin kolme tuuli-ilmaisua KPSH:n hakuryhmä 2:n treeneissä Karulla. Ylpeä saa olla koirasta, innosta huolimatta se malttaa mennä käskettäessä makuulle maalimiehen eteen ennen kuin saa palkkansa. Treenit meni siis hyvin ja kahdelle viimeiselle ilmaisulle saatiin tuulikin avuksi. Intoa täynnä ja nenä keskellä kuonoa.

Ensi kerralla voisin kyllä vastaavassa tilanteessa antaa koiralle enemmän aikaa ennen varsinaista treeniä. Käydä vaikka kävelyllä metsässä.

Hakuryhmässä!

Tänään käytiin tutustumassa KPSH:n toiseen hakuporukkaan, johon mahduttaisiin uutena koirakkona mukaan. Ryhmällä on tottistreenit tiistaisin ja maastotreenit keskiviikkoisin (siirtyy viikonlopulle kun illat pimenevät).

Tehtiin ensin normaalit treenit muille ryhmän koirille ja sitten Karulle ihmisiin-tutustumis-makkararinki. Hurtta oli ihan oma itsensä eli kauniisti sanottuna avoin ja reipas. Makkaratätit pyysivät Karun makuulle rauhoittumaan hetkeksi ennen namua ja se toimi hyvin. Puhuttiin, että maahanmenoa kannattaisi ottaa myös maalimiehellä aina ennen palkkaa.

Toisena harjoituksena tehtiin tuuli-ilmaisua (ilman tuulta kun ei tuullut :) eli maalimies meni metsään piiloon siten että Karu ei nähnyt, ja sitten kävelimme pitkässä hihnassa olevan koiran kanssa ristiin rastiin kohti oletettua piiloa. Koiran saadessa hajun se päästettiin maalimiehen luo kissanruokapurkille ja leikkimään. Ensimmäinen meni vähän huonosti, minä näin piilon ja kävelytin koiraa läheltä mutta se ei hoksannut. Toisen haistoi selvästi ohi kulkiessa, läheltä tosin, noin viiden metrin päästä.

Hassua oli, että ei koirolla kyllä luonnostaan mitään maalimies-palkka-ajatusketjua ollut - se kävi iloisesti moikkaamassa että "kato terve, mitäs sinä siellä kökit" ja lähti sitten jatkamaan matkaa.