Tokot

Mainiot treenit taas tänään. Huomasin, että vaikka lukkari on toiminut muuten oikein hyvin, en ole muistanut aktiivisesti tehdä noita "ohi aihepiirin" olevia teemoja paljon palkkaa, vähän palkkaa jne. Tänään oli kuitenkin hyvää häiriötä.

Ei aloitettu paikkamakuilla (kun piti paistella ja maistella vohveleita), vaan yhteiset makuut tehtiin noin puolivälissä. Niitäkin ennen Karu teki yksin häiriöpaikkamakuut * 2 samalla kun Kaapo teki häiriökontaktia ja Nipa hyppynoutoa. Ensimmäinen lyhyempi, palkka hyvästä rauhasta, heti perään toinen mutta paljon pidempi.

Rivimakuussa Karu oli kuten normaalit koirat, siellä välissä ilman naruja. Ensin Popin ja Kaapon välissä (levoton, piippaava, kuikuili josta komensin) ja sitten palkan jälkeen toinen perään Nipan ja Poppisen välissä (parempi, mutta edelleen piippasi). Olin näkyvissä normimatkan päässä ja autoin äänellä eli tarvittaessa komensin ja välillä kehuinkin. Alku näyttää olevan aina vaikein, rauhoittuu loppua kohti.

Omilla kiekoilla tehtiin käännöksiä, voi-seuraamista, luoksetuloa pysäytyksellä, kapulalla ja ilman. Sivuaskeleet vasemmalle varsinkin ei suju yhtään, mutta hidas käynti ja juoksu menee sutjakkaasti. Luoksetulot on jo paljon paremmat ja kapulankin kanssa riittävän lähellä, tosin helposti jää vinoon jos tulee vinosti.

Luoksetulon pysäytykseen päätin ottaa jo käytössä olevat Tule ja Stop -käskyt. Pysäytyksessä nyt tehdään miljuuna toistoa niin, että pallo lentää aina = vahvistetaan hyvä nopea pysäys. Pallo saa lentää matalalta läheltä koiraa, ehkä jopa päin / jalkoihin, ettei opi tekemään pyydystysloikkia. (minun pallonheittotaidoilla mahdoton tehtävä, mutta yritetään!).

Oikealle kääntymisessä voi tehdä välillä käännös - liike seis, silloin korjaa hyvin oikealle paikalle. Muuten vaan palkkaa tiiviistä käännöksistä.

Muistilappu

• se tunnari
• noudon nostot
• vasemmalle kääntymisen kuonoasiat
• häiriöitä, kontaktin vaatimista

Kotiläksyjä: kaukoja ja kapulointia

Kotijumppana ollaan tehty tämmöstä:

• Kaukoja
• Läheltä oikein ohjattuna Seiso - Maahan väliä. Menee hyvin, jos olen lähellä ja autan ohjauksella.
• Kaukaa helppoja vaihtoja ja S-M kokeiluja takapalkalla tai nami etutassujen välissä. Ok muuten, mutta tulee helposti huonoja S-M välillä, niin en niitä vielä tässä tee kuin kokeiluna välillä
• Noutokapulointia
• Eteen istumista kapulan kanssa, namilla ja ilman - tämä on jo paljon parempi!
• Metallikapulan pitoa yrittäen saada tiukempi ote ja iloisempi ilme. Ei juuri tuloksia :)
• Tunnarikapulan pitoa nätisti, ihan jees, ainakin silloin jos muistutan niin muistaa pitää nätisti
• Tunnariyritys
• En löydä netistä ohjeita siihen kuppitekniikkaan
• Kokeilin opettaa koiraa erottamaan "oma" kahdella kapulalla niin, että laitoin sen oman itse koiralle näyttäen ja pyysin tuomaan. Ei tajua eroa vaan tuo sen kumpi sattuu lähemmäs kuonoa. Jos kiellän väärän nostamisesta, menee hämilleen ja tarjoaa kaikkea muuta paitsi kapulan tuomista.
• --> ei tehdä tätä nyt yksin vaan ootellaan apuja / hankitaan tietoa miten
• Häiriöharjoituksia ja paikkamakuita häiriöllä
• Seuruuttamista herkun / lelun ohi vähän
• Paikkamakuita esim. lasten tullessa kotiin - iso häiriö - hyvin pysyy

Lisäksi olen vahvistanut sitä perusasennosta maahan menoa palkkaamalla satunnaisesti sen, jos on nopea. Noudon nostoja ei olla tehty.

Noudon loppuja ja jääviä

Suunnitelman mukaisesti tänään tököryhmän treenissä noudon loppuosaa ja jääviä. Ensin noutojutut. Todettiin, että namilla auttaminen oikeaan paikkaan toimii ehkä parhaiten. Ohjaaja voisi yrittää pysyä ihan suorassa seisomassa. Kokeillaan vielä viikko namilla avustaen ja mietitään sitten, miten tuota hinkataan vai hinkataanko ollenkaan - vauhdin kanssahan se varmaan tulee (tokonäkökulmasta) ihan riittävän liki, ja nyt oli kuitenkin mennyt viikossa jo niin paljon eteenpäin että osasi tulla eteen istumaan.

Toisella kiekalla jääviä. Otin seisomisia siten, että jätin liikkeen alussa pallon takapalkaksi - nämä meni ihan jees. Tosin yleisö oli niin haltioissaan Kartsan hienosta seuraamisesta, ettei kukaan muistanut katsoa miten pysähtyi. Pari myös suorapallopalkalla, ei ongelmia. Koska nämä oli nyt ihan ok, otin maahanmenon ja siinä tulikin ehkä ekaa kertaa ikinä tilanne jossa Karu ei mennyt maahan! Jäi seisomaan! Olin vähän ymmyrkäisenä. Ei mennyt uusinnallakaan, eikä meinannut mennä avustettunakaan.

Hinkattiin muutamia kertoja niin että saatiin onnistumaan. En tiedä mistä johtui - voi olla, että kun puhuttiin minun kädestä (miten joudun nostamaan sitä, kun koira jää), niin kiinnitin enemmän huomioita omiin eleisiin ja jätin jonkun koiralle maahanmenoa merkkaavan avun pois. Tai sitten sille vaan tuli oikosulku. Hyvää oli, että vaikka hinkattiin monta toistoa niin ei ruvennut ennakoimaan ja seuraaminen pysyi hyvänä.

Alkuun tehtiin yhteinen paikkamakuu, jossa Kartsa reunimmaisena Pepin vieressä. Tehtiin kaksi kertaa muutamaminuuttinen makuu, välissä vapautus ja palkka ja uusi aloitus samantien. Ekalla olin tylsänä ja napitettiin toisiamme, toisella join kahvia, käppäilin ja kehuin välillä koiraa. Molemmilla kerroilla ihan vähän piippaili, ekalla täristi mutta toisella ei ollenkaan.

Jossain välissä tehtiin myös Veeran kanssa ilmoittautuminen BH-kokeeseen ja paikkamakuu, kun Ujo teki tottisosuuden. Meni hyvin, ihan pientä piippiä välillä kuului. Kivat treenit, kiva koira!

Läksyt:

• Noudon loppuun vahvistamista oikeassa paikassa kapula suussa + namilla ohjausta siihen
• Noudon nostoja nätisti
• Liikkeestä maahan meno, tsekkaus onko siinä nyt joku ongelma vai ei

Vapaavuorolla

Livistin kauppareissulla Telkkiselle tokon vapaavuorolle. Paikalla myös Kirsi ja Elina. Aloitin lepojutulla, ehkä reilu 20 minuuttia, ei rentoutunut vaan täristi. Vapautin sitten vähän rauhallisemmasta pätkästä.

Levon jälkeen tehtiin muutama liikkeestä stoppi siten, että viskasin pallon suoraan pysäyskäskyn kanssa. Yritin palkkailla eri tavoin ja välillä pysymisestäkin. Alkoi nopeasti ennakoida palkkaa ottamalla sivuaskeleet pysähtymiseen.

Häkkitauon jälkeen noutokapulan kanssa eteen tuloja kokeillen vähän eri tapoja. Ilman kapulaa tulee paljon paremmin, tiiviimmin eteen. Kapulan kanssakin välillä korjasi itse lähemmäs, ilman että pyysin. Kirsi ehdotti että vahvistaisin vain sitä oikeaa paikkaa kapulankin kanssa, varmaan niin kannattaa tehdä. Ei se kunnollinen loppuasento ehkä kaukana ole mutta jotenkin vaikea asia minulle harjoitella.

Kaapon tehdessä seuraamista ja luoksetuloa Kartsa kävi paikkamakuussa. Ei huomautettavaa. Loppuun vielä tosi lyhyt lepo muiden lähtiessä pois, oli tietysti rauhallisempi.

Kotosalla on viikolla tehty noita eteentuloja kapulan kanssa ja ilman muutama kerta ja kerran stoppejakin.

Kotiläksyjä: noudon loppuasento

Eilisistä treeneistä kirjasin harjoiteltavaksi kapulan kanssa eteen istumisen eli noudon loppuasennon. Sitä harjoiteltiin nyt kahdella eri tavalla:

1. Koira sivulle, kapulan heitto lähelle, noutokäsky ja lopun auttaminen joko vahvistamalla Tule! -käskyllä tai ohjaamalla käsin
2. Koira sivulle, kapula suuhun, Tuo! -käskyllä siirtyy sivulta eteen

Jälkimmäinen toimi paremmin, ensimmäinenkin alkoi jo sujua. Ekoilla kerroilla jäi eteeni kapula suussa seisomaan. Minun on vähän vaikea päättää mikä on riittävän hyvä suoritus - jos nyt harjoitellaan kapulan kanssa uusiksi tätä, saako silloin palkan vaikka istuu vinoon?

Tehtiin myös eteen tuloja ilman kapulaa. Ja ohimennen vähän kaukojakin, takapalkalla, menivät kivasti! Avokaukot on helppoja, seiso-maahan väli on edelleen vaikein, tahtoo liikkua sivulle tai vähintään nostaa etutassuja.

Ainiin ja yksi rauhoittumis-lepo-harjoituskin tehtiin kotona. Oli aika omituista että lähti rauhallisesti kotilattiallakin tärräämään kun laitoin "käskyn alle" lepoon. Istuin taas vieressä varmaan vartin, sitten oli jo sen verran tasaisempi että vapautin.

Lisää kapuloita ja sivulta eteen

Vähän lisää kapulanheittelyä kotipihassa. Edelleen nättejä nostoja ja jo kohtalaisia luovutuksiakin. Pikkusen uskallan riekuttaa koiraa kapulallakin, eli palkata vetoleikillä minulle tuodun kapulan kanssa, hyvin tiukkaa otetta mutta nätisti silti luovuttaa.

Eteen istumista on nyt treenailtu siitä Taskisen näkökulmasta, että kyllä sen koiran pitäisi osata hakea edessä istumisen paikka samalla tavoin kuin perusasentokin. Ja se alkaa sujua! Tänään ensimmäistä kertaa saatoin jättää koiran istumaan, mennä itse muutaman askeleen päähän vinosti selin ja kutsua koiran joko "Tule!" tai "Sivu!" - ja sehän osasi tarjota (yleensä) (melkein) oikeaa asentoa. Hienokuonolainen.

Eteen istumisissa autan vielä 4/5 kerroista käsillä loppumatkan suoraan oikeaan paikkaan. Tykkäisin että saisin siihenkin varman ja tarkan suoran paikan. Tätä on muuten harjoiteltu jo yli vuosi. Mikäs siinä, mukavaa.

Taskisen tokotit

Keskiviikkona päästiin kolmannelta varasijalta mukaan Satu Taskisen tunnille. Tehtiin kaksi viidentoista minuutin kierrosta ja aiheiksi pähkäilin etukäteen seuraamisen ja käännöksen sekä pitkään hinkatun luoksetulon.

Aloitettiin seuraamisella, joka kääntyi lähes paikallaan tapahtuviksi käännöksiksi. Hyvä asia, mutta huono aloitusaihe - alussa koira oli taas vieraista ihmisistä ja koirista innoissaan ja keskittyi vähän huonosti, ja lopussa Karu kyllääntyi koko touhuun, lakkasi tekemästä ja jopa lällätteli, kun meinasin napata kiinni komentaakseni.

Toisella kerralla tehtiin luoksetuloa sillä ajatuksella, että pitää sen osata läheltä hitaastikin tulla oikeaan asentoon. Pohdin myös ääneen aiemmin miettimääni, kannattako opettaa koira hakemaan eteen istumisen paikkaa jo tässä vaiheessa (kun se ei sitä selvästi osaa), ja Satun mielestä kyllä. Yritettiin saada Karu siirtymään sivulta Tule-käskyllä eteen istumaan heikoin tuloksin.

Olisi pitänyt ottaa videokamera ja nauhottaa kommentit, koska oman setin jälkeen ei mieleen jäänyt juuri mitään, mistä lähteä taas itsekseen eteenpäin. Jotakin kuitenkin:

• Älä aina auta koiraa, vaadi että se työskentelee itse. Palkkaa hyvästä yrityksestä.
• Kannattaa mieluummin opettaa koira yrittämään tarkkoja oikeita suorituksia kuin jatkuvasti itse säätää asioita niin, että saisi koiran tekemään oikein
• Edelleen perusasentotreeniä niin, että autetaan namilla vaikka 5 kertaa oikeaan paikkaan, sitten annetaan koiran yrittää itse
• Opeta sanaerottelua (esim. Sivu ja Tule tarkoittaa eri asioita...)
• PK-koiran pitäisi osata siirtyä sivulta eteen ihan samoin kuin edestä sivulle
• Käännöksissä kannattaa ihmisen kääntää oikeaa jalkaa, ei vasenta
• Palkka ehdottomasti vasemmalle, pois oikeasta taskusta, namipalkka vasemmasta kädestä

Loppuun katsottiin ihan lyhyesti liikkeestä maahan menoa. Satu aloittaisi nopeamman maahanmenon (mahdollisesti eri sanalla) siten, että ensin istumisesta yritetään saada koira lätkäisemään etutassut maahan.

Kaahaa, jarruttaa, istuu!

Eilen pikkutokoset lähikentällä. Seuraamista suoria pätkiä siten että etutassut vippasivat ilmassa, wau. Hyvä vire siis, yritin palkita siitä, ja puhuttiin että jatkossakin yritetään kiinnittää enemmän huomiota siihen tekemisen ilmeeseen.

Vähän käännöksiä vasemmalle. Jäävät vajaiksi. Täytyy harjoitella.

Ja sitten sitä kaahausta eli luoksetuloja - onnistuneita! Tuli just niinkuin toivon, eli lujaa, jarruttaen ja keräten kontit alleen kun istuu. Vinoon menee helposti, jos linja on vino eli ei osaa korjata suoraksi. En tiedä vielä yritänkö opettaa koiran hakemaan suoran eteenistumispaikan vinostakin tulosta. Ei varmaan nyt ainakaan. Palkkasin myös paikalla pysymisestä ja vähän huutelin & heiluttelin häiriötä, kerran lähti Kukka! -käskyllä, muuten hyvä ja keskittynyt.

Hyvän fiiliksen lyhyt arkeenpaluuharjoitus.

Löysät tokot

Heinäkuussa ollaan ilman ohjaajaa. Ryhmän treeneissä tehtiin tänään käännöksiä ja luoksetuloja. Seuraaminen ja käännökset huonoja, lötköä menoa. Luoksetuloissa kivoja onnistumisia. Täytyisi päättää, kelpaako sellainen "ihan hyvä" vai palkkaanko vain ne joissa tulee kunnon jarrutus, täysin suoraan, ilman pomppua.

Paikkamakuussa alussa oli toooosi levoton ja äänekäs, öpitin, keskeytin ja vein autoon. En tiedä auttoiko, kitisi myöhemminkin mutta jälkimmäisissä hyvin keräsi itsensä ja keskittyi alkumölinän jälkeen.

Itsekin olin ihan nälkäinen ja vätys. Ei kovin onnistuneet treenit.

Mopopoikien kera lähikentällä

Tokoryhmän reenit oli peruttu tältä päivää, kun olin ainut kynnelle kykenevä. Tehtiin sitten Karun kanssa korvaava pikkuharjoitus lähikoulun kentällä. Suunnitelma oli ottaa niitä luoksetuloja, vähän helppoa seuraamista ja paikkamakuu.

Aloitettiin seuraamispätkillä, suoria vähän pidempiä pätkiä ja joitakin käännöksiä vasemmalle. Käännöksiä alkoi helposti ennakoimaan, mikä ei haittaa, kun niitä on kotona nyt pyöritelty - kiva että on ideassa kiinni. Muutenkin ihan jees, kehuin äänellä pitkin matkaa.

Luoksetuloissa muutama hyvä toisto. Yritin muistaa palkata pakittamalla taaksepäin, että vahvistan sitä lähelle tuloa. Tein myös niin että innostin äänellä pitämään vauhdin ihan loppuun asti, jotta sain sen jarrutuksen edessä aikaan + omat kädet edessä alhaalla estämässä pomppua. Kyllä se siitä paranee.

Paikkamakuuta ennen perusasennossa rauhoittelin äänellä ja silittämällä, aikansa kuunneltuaan Karu pisti itse maihin. En korjannut, hyvä vaan että mielikuva oli paikkamakuuseen jo siinä kohtaa. Noin kolmeminuuttinen hyvä pätkä.

Parasta reenissä oli että samalla kentällä oli pari mopopoikaa potkimassa jalista, mutta minäpä vaan rohkeasti vedin koko homman autosta autoon ilman hihnaa. Ja Kartsa oli komea ja kiltti vaikka vähän kyllä mieli teki juosta moikkaamaan ja pallon perään. Sanoinkin Ollille, että ehkä ensimmäinen kerta ikinä, kun olin hiukan ylpeä siitä että koiro oli tottelevainen.

Uupelo uusinta

Käytiin koiran kanssa kentällä, tarkoituksena ottaa sama treeni kuin maanantaina mutta paremmin. Ei oikein onnistunut.

Käännöksissä koira alkoi ennakoimaan käsiapua ja loikkasi karkuun sivulle heti, kun meinasin kääntyä. Saattoi kyllä sinkaista peppunsa takaisin käännökseenkin, mutta yhtään ihan onnistunutta toistoa ei tehty. Näitä säätäessä seuraaminenkin oli tosi huonoa. Pitää nyt miettiä miten tuota käännöstä yrittää kehittää, tarttisi jonkun osaavan kommentoimaan tekemistä. Ongelmana siis hitaus ja vajaaksi jäävät käännökset. Paikallaan pyöriessä koira kyllä osaa peppua liikuttaa.

Luoksetuloissa satunnaisesti hyviä, väliin aina sitten huonoja. Näyttäisi siltä, että saan "onnistuneen" suorituksen useimmin silloin, kun koira on hyvässä korkeassa vireessä, matka on noin 10-15 metriä ja omat kädet pidän alavatsan kohdalla apuna paikoillaan. Pitkällä matkalla tulee vinoon ja törmää, lyhyellä matkalla tai matalassa vireessä ei keri itseään lopussa alle vaan tulee tökkäämään nokalla ja istuu hitaasti kauas. Ehkä yritän nyt vain saada toistettua onnistuneita, jotta saadaan itselle ja koiralle mielikuvaa siitä mikä on hyvä.

Paikkamakuu oli vähän pidempi kuin maanantaina. Meni hyvin, koiralla tosi hyvä ilme ja rauhallinen fiilis.

Kankeat käännökset ja luoksetuloja

Pitkästä aikaa omat treenit lähikentällä. Hinkkasin päivällä kotona luoksetuloja ja olin vähän epätoivoinen, kun en saa siitä sellaista kuin tahtoisin. Minulla on selkeä mielikuva siitä, miten toivoisin luoksetulon lopun menevän - suoraan, vauhdilla, loppuliikkessä voimakas jarrutus, etuosa ylös ja takapää alle ja nopea istuminen. Reaalimaailmassa koiro tulee kyllä vauhdilla, mutta edelleen helposti tökkää mahaan / hyppää vähän ja sitten hitaasti istuu (ja jää vähän kauas).

Kentällä tehtiin luoksetuloja lyhyellä ja pidemmällä matkalla. Alussa oli vähän ongelmia, mutta nostamalla virettä ja pidentämällä matkaa sain pari hyvää tehtyä niin, että autoin laittamalla kädet alas eteen. Tyytyväinen olin, että sain esiin vähän sitä mitä hain.

Reeni  aloitettiin ajatuksella kokeilla niitä kädellä autettuja täyskäännöksiä, mitä Olli teki Karun kanssa eilen leirillä. Tosi huono pätkä minulta - ei tuntunut hyvältä, en palkannut tarpeeksi enkä varsinkaan siinä heti käännöksen jälkeen missä olisi pitänyt. Koira oli taas huuli pyöreänä. Tähän tarvitsee kyllä apuohjaajan katsomaan milloin koira vippaa oikein ja muistuttamaan palkasta.



Lopussa kolmen minuutin paikkamakuu. Pari nuorta tyttöä keinumassa vieressä häiriönä. Meni oikein mukavasti, Karu oli rento ja rauhallinen.

Tassutauolta takaisin töihin

Haava anturassa on vielä möllöttävä, mutta niin vahvasti voiton puolella että ollaan luovuttu remmilenkeistä ja sideharsosta ja palattu arkeen. Ihanaan normielämään kuuluu tietysti myös tokottiryhmän reenit, tällä kertaa poikkeuksellisesti taas sisällä Telkkisellä, kun sirkus valtasi treenikentän.

Tein Karun kanssa kaksi kierrosta, ekalla pelkkää luoksetuloa, toisella pelkkiä noudon nostoja. Luoksetulon kanssa on nyt vähän sormi suussa - pitkänmatkanongelma on suurelta osin selätetty, mutta se törmääminen tai ylöshyppy-kuonotökkäys tulee vahvasti lyhyelläkin välimatkalla. Loppuhypystä eroon pääsemiseksi olisi luontevaa laittaa alas käsiapu, mutta sitten tökkää ensin käsiin ja istuu sitten - ja jos pysähtyy ensin & istuu sitten, on taas auttamatta liian kaukana istumassa. Eli haluaisin koiran jarruttavan siten, että vetää takajalat alle ja "istuu vauhdista", mutten yhtään tiedä miten siihen pääsen.

Nostot meni ihan kivasti. Pitkältä matkalta kovassa vauhdissa tulee rumasti, mutta kapulan laittaminen pitkittäin tötsän taakse auttoi siihen hyvin. Pikkuisen epävarma olen siitäkin, että vaikka tekisin paljon toistoja hidastavalla avulla (kapula seinän lähellä tai tötsän takana tai korokkeella), niin oppiiko koira niiden avulla jarruttamaan kapulalle ja nostamaan nätisti silloinkin, kun mitään apuja ei ole? Kokeilin kerran myös kieltää ja kutsua pois kun otti rumasti. En tiedä, toimisiko se, että saa nostaa ja tuoda vain jos ottaa nätisti.

Paikkamakuita tehtiin treeniin kolme - kaksi yhteistä alussa ja lopussa + yksi oma Toivalan Essolla kotimatkalla. Ensimmäisessä oli rivissä välissä ja minä lähellä hihnan mitan päässä. Alkoi tosi huonosti, jopa haisteli ja piippaili, mutta kun komensin uudestaan niin jotenkin tajusi tai muisti mistä kyse -> skarppasi hienosti loppuun. Toinen Ujon vieressä reunimmaisena tosi hienosti, samoin huoltsikkamakuu.

Mukavaa oli. Nyt tuntuu olevan taas ihan liikaa juttuja joista en tiedä miten tekisi.

Pientä piippiä, noudon nostoja ja loppuja

Kevään viimeisellä Ponderakerralla tiistaina tehtiin noutoa - kapulan nostoja nätisti ja loppuasentoa + muutamaa luoksetuloa ilman kapulaakin. Nostoissa vinkkinä kokeilla laittaa kapula esim. tötsien päälle - saadaan jarrutus ja nosto suoraan. Harjoituksia pitävällä alustalla, niin välttyy liusumiselta. Ei vielä namia kapulan eteen jarruksi. Luoksetuloissa kapula suussa tuli oikeastaan ihan hyvin. Jos jää kauas, korjataan.

Alkuun ryhmässä ja välissä yksin paikkamakuut, ekassa piippasi, toisessa palkitsin lyhyestä hiljaisesta pätkästä.

Eteen istumista ja paikalla makuuta

Suloisen sadelauantain parasta antia - hurtan kanssa kahdestaan hallilla. Touhuiltiin paikkamakuita, luoksetuloa, vähän paikalla istumistakin sekä nättejä nostoja erilaisilla kapuloilla ja noudon loppuasentoa eli eteen istumista kapula suussa.

Paikkamakuita kolme treenipätkien välissä:

1. pitkä ja tylsä, reilu 4 minuuttia hallin eri päissä toisiamme napottaen. TOSI HYVÄ, ei kertaakaan edes korvaansa lotkauttanut, vaihtanut asentoa, kääntänyt päätä tms.
2. piilossa 2 minuuttia, kokeenomaisesti, vessassa olin ja vähän peilin kautta vakoilin. Yhtä hyvä tämäkin.
3. häiritty - leluilla härkin, lätkin ja heittelin, lihapullalla samoin (!), kävin suurieleisesti juosten hallista ulkona jne - hyvin pysyi, joskin päätä käänsi aina reilusti lihapullan perään. Viimeisenä viirauksena keksin laittaa koiran hihnaan ja nykiä siitä. Tein huonosti kun en vahvistanut että pitää pysyä, kytkin vain kiinni ja lähdin kävelemään ja koirohan lähti mukaan. Laitoin takaisin maahan, sama juttu ja taas nousi. Kerroin selkeäsanaisesti että PAIKKA SIINÄ. Tässä kohtaa Karulla meni pasmat sekaisin, oli ihan sen näköinen ettei yhtään tiedä mitä pitäisi tehdä eikä oikein uskaltaisi tehdä mitään. Nousi kuitenkin vielä kolmannen kerran varovasti, sen jälkeen ei enää vaikka nyhdin hihnasta eteen, taakse ja sivulle. Hyvä kokeilu mutta huonosti minulta tehty aloitus.

Luoksetulon loppuja, ensin lyhyemmältä matkalta ja sitten pitkältä - hienosti! Olli tosin kritisoi että pakkohan sen on jarruttaa ja pysähtyä kun minä seison ihan nurkassa =/. Mutta kyllä se minusta selvästi teki tietoisesti oikein!

Erilaisten kapuloiden nostoja Mariannen ohjeistamasti, eli kohtalaisen läheltä ja palkka JEE heti kun menee suoraan kiinni kapulaan. Nämä ok, kahdella erilaisella puisella ja metallilla, metallin nostaa paljon varovaisemmin muttei mitenkään erityisen huonosti. Kokeilin lisätä matkaa (ja vauhtia), ja samantien tuli myös niitä tassulla päälle ja yli - nostoja. Palattiin lyhyemmälle matkalle siis vielä.

Tehtiin myös vähän noudon loppuasentoa siten, että jätin koiralle kapulan suuhun, pakitin kauemmas ja kutsuin Tuo! -käskyllä ja autoin käsillä luoksetulon loppuasentoon. Vähän vaikean tuntuista, mutta parani. Toistoja vaan.

Hurjan kivat treenit.

Tokotottisviikonloppu majalla

Viikonloppuna meitä hemmoteltiin raikkailla kevättuulosilla, auringolla, hyvillä kommenteilla ja seuralla sekä oikein makoisilla Riitan ruoilla - vietettiin siis omatoimi-toko-tottis-viikonloppua Haukkumajalla.

Lauantai

Lauantaina tehtiin kolme kiekkaa kentällä. Aloitimme Karun kanssa "tunnustelukierroksella" eli ensimmäistä kertaa ulkona ja piiitkästä aikaa majalla neljän seinän sisällä vietetyn talvikauden jälkeen - apua, mitenkähän käy? Tehtiin Mennään -höömpöttelyä, vähän seuraamista ja vasemmalle käännöksiä paikallaan (nenän vippaus huomiokohteena) sekä maahanmenoja liikkeestä. Maahanmenoissa otti helposti sivulle askeleen, varsinkin jos autoin nopeuttaakseni. Lyhyen kierroksen jälkeen yhteispaikkamakuu, jossa vein Karun ryhmästä toiselle sivulle, mutta oli silti huono - levoton ja piippailevainen.

Toisessa pätkässä teimme kokeenomaisen tokon alokasluokan, jossa jo heti kentälle tullessa minä heitin pyyhkeen kehään kun koiro ei tuntunut sellaiselta miltä pitäisi - vaikea selittää - vähän sellainen "mieluummin olisin muualla" -fiilis, vaikkei suoranaisesti mihinkään hajuun tai häiriöön fiksautunutkaan. Tehtiin kuitenkin luokka läpi, teknisesti kaikki ihan ok, fiilis oli lattea ja seuraamiset huonoja.

Alla video luokkatreenistä - hyvin näkyy välipalkoissa se, kun yritin koiraa nostattaa, ja sainkin sen possuilemaan hyppimällä ja rälläämällä. Parempiakin välejä on nähty. Hypyn stoppi oli hyvä! (siitä olisin palkannut, jos olisin älynnyt).



Kolmoskiekalla yritin korjata kaikenmaailman väli-, taka- ja häiriöpalkoilla, mutten oikein onnistunut. Tehtiin myös pitkältä matkalta luoksetuloyritys, jossa rälläsi kunnolla ohi. Loppuun saatiin kuitenkin onnistunut lihapullalla auttamalla, eli kun selkeästi näytin koiralle että pulla on minulla, ja autoin kädet edessä loppuun, niin tuli hyvin eteen.

Sunnuntai

Sunnuntaina kaksi kierrosta. Aloitimme eilisellä luoksetulo-ongelmalla siten, että kokeiltiin apuohjaajaa liinan päässä pysäyttämässä, jos meinaa rällätä eli ei yritäkään pysähtyä. Liinalla kuitenkin teki ihan kohtalaisia, matka ei varmaan ollut tarpeeksi pitkä. Vaihdettiin takaisin eiliseen lihapullalla auttamiseen, ja se toimi hyvin. Uskon itse, että koira ei tosissaan tiennyt mitä sen kuuluisi tehdä, pitkästä matkasta liike on kuitenkin ihan erilainen kuin läheltä ilman hurjaa vauhtia eteen tulo.

Tehtiin myös noutokapulan nostoja sillä ajatuksella, että miten saisi koiran nätimmin kapulalle. Ongelmana on ollut "rumasti meneminen" eli juoksee ohi kapulasta ja paluukiekalla nostaa tai joskus loikkaa tassut edellä kapulaan. Tähän vinkkinä tehdä ja palkata nostoja liikkumattomaan kapulaan läheltä. Tuntui toimivan. Loppuun mielialahyppynouto, ihan perus, autettuna.

Tokalla kiekalla halusin tehdä sitä kunnollista seuraamista hyvässä vireessä ja kerrankin onnistuin! Aloitus koira maasta vapautettuna rättiin, hetsausta ja purematta suoraan seuraamaan, Suoria pätkiä normaalia, vähän hidasta ja juoksuakin, palkaten hetsillä ja joku kerta ihan irroitus - perusasennosta lähteminenkin. Nämä meni hienosti. Kenttälepotauon jälkeen tehtiin kaksi pitkän matkan autettua luoksetuloa, molemmat hyvin, oma palkka / käsiapu pitää laskea alemmas ettei vedä koiraa ylös edessä.

Lopetuskivaksi tehtiin eteenlähetys niin että vietiin yhdessä pallo kentän päätyyn, palattiin toiseen päähän josta seuraamalla pätkä ja vapautus Eteen! Onnistui hyvin.

Kovasti tyytyväinen olin viikonloppuun, vaikka lauantaina tuntui vaikealta. Karu käyttäytyi viksusti ja kiva oli tehdä yhdessä.

=)

Tänään oli piiiiitkästä aikaa lähes normaali koiro Ponderan tunnilla. Kyllä tuli hyvä mieli, kun päästiin oikeasti tekemään juttusia yhdessä keskittyneesti. Ja monta hyvää paikkamakuutakin.

Aloitettiin ruudulla, jossa todettiin los problemo eli Karu menee hienosti innolla lujaa tyhjäänkin ruutuun (... ja yli!). Stop-käskyyn kyllä reagoi, mutta ei kovin aktiivisesti yrittänytkään pysähtyä. Tehtiin sitten lyhyemmältä matkalta pari niin, että itse olin ruudussa ja pysäytin koiran sinne, ja sen jälkeen lähetin ruudun läheltä - jes, pysähtyi.

Jatkosuunnitelmana ruutuun tehdä edelleen niitä "läpijuoksuja" eli Jes! kun on oikeassa kohdassa ja pallo perään, ja ottaa mukaan lyhyemmältä matkalta lähetykset, joissa rauhallinen namipalkka pysähtymisestä. Lyhyisiin matkoihin myös sitä ruutuun menoa eri suunnista ja eri kohdasta missä ohjaaja on + jos menee väärin, niin odotetaan josko korjaisi ja palkataan koiran aktiivisesta korjausyrityksestäkin.

Tokana juttuna tehtiin luoksetulon loppua törmäysongelman näkökulmasta. Vinkkinä että kun ongelma kerran on pitkällä matkalla, niin pitää harjoitella reilusti pitkällä matkalla ja yrittää auttaa koira onnistumaan. Voi toistaa käskyn, kun lähestyy, vinkata käsillä oikeaa paikkaa ja esim. käyttää siivekkeitä tai muuta "kujaa" ettei pääse kaahaamaan ohi. Kokeiltiin muutama pitkällä matkalla keppi poikittain edessä, ja eihän se nyt mitenkään päälle tai ohi ryykännyt, liukkaan lattian takia vain luisui ja teki loppuun sen saman pikku hypyn, jonka tekee läheltäkin.

Toisten reenaillessa tehtiin paikkamakuita kolmesti, eri mittaisia, ihan hyviä kaikki. Loppuun vielä yhteismakuu jossa Karukin oli rivissä, häiriönä kentälle päästettiin seuraavan kurssin koirat. Tosi hyvin meni tämänkin. Ihku puupelo.

Haljennut hammas ja hienot treenit

Puupalla halkesi yläetuhammas toissapäivänä. Hammas on vinosti pitkittäin halki ja toinen puolisko roikkui päivän vielä kiinni, eilen putosi pois. Koirasta ei huomaa, pureskelee ja kantaa normaalisti, ei reagoi mitenkään vaikka hampaantynkää koputtelen ja ikeniä painelen. Nyt sitten ihmetellään, että pitääkö se varulta käydä ennakkoon vetämässä kokonaan pois (kun kuitenkin ytimeen asti halki) vai odotellaanko, että jos tulehtuu / kipeytyy niin sitten vasta.

Onneton alapuolisko vielä kiinni kiikkumassa

Tänään tokoryhmän treeneissä meillä olisi ollut teemana nouto, mutta hampaan takia ei tehty sitä, ja palkkausvalikoimastakin jätettiin normaalit taisteluleikit pois. Ihan kivasti toimi lentävällä pallopalkallakin, heittelin pehmeää uutta palloa. Ei niin mielekästä kuin repimisriekkuminen mutta yllättävän hyvin toimi.

Tehtiin kaksi paikkamakuuta yhdessä, ekalla Karu kiinni ovessa ja minä toisella reunalla hallia, tylsä kaksiminuuttinen. Toinen lyhyempi rivissä muiden kanssa mutta reunimmaisena ja pitkällä välillä. Molemmissa oli oikein hyvä, rauhallinen ja ihan piippaamaton.

Harjoituksina tehtiin luoksetulon loppuja (ei onnistu vielä pitkällä vauhdilla, mutta lyhyestä jarruttaa jo välillä hienosti), seuraamista ja seisomaan jäämistä takapalkkaa kokeillen ja vähän vapaamuotoisia jääviä + pari hyppyä pallostopilla.

Jäävien osalta todettiin, että kun kerran molemmat on ihan ok, niin ei nyt ehkä kannata niitä yrittää tässä vaiheessa hurjasti viilata. Seisomisesta "etutassujen asettelu" ei kuulemma näytä pahalta, ja vaikka maahanmeno on vähän hidas, se kuitenkin tapahtuu oikealla tekniikalla ja heti käskystä. Ehkäpä minä työnnän nämä nyt jonnekin jemmaan odottamaan.

Takapalkkaharjoitukset oli kivoja. Jostain syystä ei olla paljoa käytetty, mutta esim. noihin jääviin ja pitkäkestoiseen seuraamiseen kokeillaan kyllä jatkossakin.

Keskiviikon masentavan painisession jälkeen taas tosi kivat treenit. Kyllä minä vielä voitan ne Hajut. Kiitokset Riitalle ohjauksesta!

Hömpöttelyä

Tänäänkin piti ängetä hallille kaksin koiron kanssa. Oli suuret suunnitelmat, mutta homma lässähti ekaan treenipätkään, kun Karu olikin jotenkin väsynyt ja mm. läähätti tehdessään. Minä menin epävarmaksi ja sekaisin  suunnitelmissa, niin sitten lähinnä hömpöteltiin kaikenlaista.

Eniten tehtiin luoksetuloja, erityisesti sitä loppua. Ensin toistoja kiertämisen kautta ja kun näissä jarrutti hyvin vauhdista, päätin uskaltaa kokeilla ihan oikean pitkän matkan luoksetulon. Tule! - koira kiitää miljoonaa luokse, kurvaa ohi ja lennosta ympäri, tunkee itsensä takaapäin harallaan olevien jalkojeni väliin ja jää siihen seisomaan. Hölmistyneenä jäin odottamaan, että kai se nyt jotenkin korjaa, mutta siinä se napotti vakaasti sen oloisena että me osataan jo tää homma. Tulipahan kunnon naurut!

Seuraamispätkiäkin tehtiin, niistä jäi päällimmäisenä mieleen että pitkällä matkalla menee tosi huonoksi eli EI KANNATA tehdä niitä pitkiä matkoja. Ts. pitää palkata siinä pisteessä kun on vielä hyvä ja jos häviää hetkeksikin väärälle paikalle ja pois kontaktista niin homma on epäonnistunut ja ensi kerralla helpommin. Helposti tulee näemmä matalaviettistä matkalaukkumenoa.

Hinkattiin myös peiliä kohti suoralla pätkällä perusasennosta perusasentoon, jossa pysähdyksestä jäi lähes aina auraten vinoon. Johtuu osittain siitä, että liikkeelle lähdettäessä ensimmäiset askeleet on epätasainen ja painaa jalkaa, jolloin toki pysähtyykin samaan vinoon.

Perustreeni

Tänään käytiin hallilla tekemässä luoksetulon loppuja, vasemmalle käännöksiä yrittäen säilyttää kontakti ja pari paikkamakuuta. Oheistoimintona jatkettiin eilen tehtyjä kontaktiharjoituksia Mennään -käskyn alla ja uutena "hallintaharjoitteena" palkkapallon pudotusta / heittoa häiriötyylisesti - ei saa ottaa ilman lupaa.

Kiva treeni oli taas. Olli kuvaili, alla pätkä käännösharjoituksessa, jossa siis keskityttiin vain siihen että kontakti pysyisi kääntyessä. On mennyt paljon eteenpäin eli pienet käännökset paikallaan onnistuvat jo ilman massiivista kuonon vippausta, mutta heti kun on vauhtia alla niin edelleen kontakti katoaa.



Paikkamakuissa toinen kolmeminuuttinen josta pari viimeistä tylsänä yhdellä välikehulla - hyvin jaksoi. Toisessa vähän häiriöitä (mm. hallin maton harjausta) ja piilossakäyntiä, hyvin meni tämäkin. Luoksetuloissa tulee kohtalaisen varmasti suoraan ja riittävän lähelle, mutta ottaa edelleen toisinaan kuononvenytysloikkatörmäyksen loppuun.