Hakuja

Kahtena lauantaina taas hakuiltu. Viime lauantai meni huonolla hallinnalla (tauon jälkeen en ollut oikein hereillä) ja innokkaalla koiralla joka kaahotti menemään pitkin metsää. Ihan hyvä harjoitus noista huolimatta.Tehtiin myös tyhjiä pistoja.

Tänään oli jo -10 pakkasta mutta se ei paljon menoa haitannut. Nyt jätettiin tyhjät pistot väliin, että koiralla olisi vahva tunne siitä että ukko löytyy sieltä minne lähetetään. Rata oli hiukan ylileveä tarkoituksella. Neljä maalimiestä, ensimmäinen ja neljäs olivat suoralla palkalla, muissa piti haukkua hyvä sarja (n. 10 - 15) ennen palkkaa. Ensimmäiset kaksi oli hyviä, kolmas oli paras.

Neljäs oli todella vaikea. Koira oli käynyt 5 metrin päässä ainakin kolme kertaa, mutta ei vaan huomannut kunnes sitten lopulta. Sinne mennäkseen koiran piti myös ylittää kaksi tietä jotka ovat Karulle vaikeita (tahtoo helposti lähteä juoksemaan tietä pitkin). Pitkää lenkkiä heitti kun kutsuin aina välillä takaisin. Valitettavasti teki kaikki ne lenkit taaksepäin työskennellen eikä eteenpäin. Siinäpä sitä meillä onkin opeteltavaa.

Hyvä harjoitus.

Tottikset ja haku

Tämän viikon saldoa: tiistaina tottista ja lauantaina hakua.

Tottis: Arvosana 3. Koira ei ollut niin innostunut minusta kuin olisin toivonut. Todennäköisesti siis tein jotain väärin. Tehtiin pari paikkamakuuta häiriöisellä kentällä (piippausta mukana, muuten ok). Seuraamista ja henkilöryhmä. Pääpaino oli seuraamisessa. Anne huuteli hyvät kohdat ja palkkasin pitkästä hyvästä.

Haku: Arvosana 4. Mahdollisesti kauden viimeinen, koska ainakin seuraavat kolme viikonloppua jää välistä. Neljä maalimiestä, ei suunniteltuja tyhjiä. Ensimmäiseltä ja neljänneltä vaadittiin ilmaisu (palkka n. 10 haukun hyvästä sarjasta), kakkonen ja kolmonen oli suorapalkkoja. Haukku sujui hyvin, ja löytyihän ne ukotkin, vaikka kolmonen oli vaikea ja vaati useamman yrityksen. En ollut kauhian pettynyt siihenkään koska koira kiersi kauempaa kuin missä maalimies oli ja tuli tosi hienosti luokse kun käskin. Hallintapuolta harjoiteltiin koko harjoituksen ajan eikä se ole täysin mahdotonta enää. :)

Ilmaisua ja esineitä

Lauantain hakutreenissä päädyttiin tekemään Karun kanssa ilmaisuharjoitus. Syynä oli harjoituspaikassa ollut piikkilanka, jonka takia en uskaltanut antaa Karun mennä vapaasti vaan otettiin se haamulla aina suoraan maalimiehelle.

Kokeiltiin seuraavalla reseptillä:

• Koiran haukuttava kunnes ohjaaja on paikalla
• Kun koira lopettaa haukkumisen sekä ohjaaja että maalimies ovat hiljaa, kun koira taas haukkuu, maalimies kehuu ja ohjaaja etenee

Oli vähän liian hankala vielä Karulle. Onnistui, mutta tuli taukoja jossa Karu katseli minuun. Yhdellä maalimiehellä ei alkanut haukkua vaan alkoi haistella ympäristöä. Kutsuin takaisin ja uusintalähetyksellä onnistui paremmin. Neljä maalimiestä tehtiin tällä menetelmällä.

Sitten pellolla (!) esineet. Karulle oli neljä esinettä. Tein rätin heiton ennen ruutua, mutta koira karautti kuitenkin peltoa pitkin suurella ilolla vailla kästystäkään mitä pitäisi tehdä mutta siitä täysin rinnoin nauttien. Vasta kun Paula kävi näyttämässä yhden esineen koira alkoi toimia oikein.

Toisen löydetyn esineen jälkeen olin laittamassa pillejä pussiin ja otin PK-liivit pois ja vapautin koiran pellolle. Haki vielä yhden. :) Palkka siitäkin.

Melkein se jo osaa!

Ohjelmassa lauantaiseen tapaan hakua. Edellisestä kerrasta jatkaen me tehtiin haukkuilmaisua ohjeistuksella "ensimmäisellä piilolla 20 haukkua ennen palkkaa, jos ei meinaa tehdä niin voi käskeä - seuraavat 10 ja 5. Pidin koiraa käskyn alla ilman hihnaa metsässä liikkuessa Mennään! -käskyllä ja öpittämällä kun uhkaili lähteä kiitämään. 

Johtuen erittäin pahasta häiriöstä (äänekäs kriisi-mikälie-harjoitus alueen ulkopuolella olevassa risteyksessä lähellä umpipiiloa), päädyin pyytämään maalimiehen ensin näyttäytymään ettei kriisiharjoitus eskaloituisi. Hyvin meni sillä säädöllä, tosin ei ollut mitään tekemistä nenän kanssa.

Toinen oli toisella puolella noin alueen puolivälissä. Olin edennyt jonkun matkaa keskilinjaa kun olin tullut ensimmäiseltä piilolta koiran kanssa. Lähetin toiselle puolelle ajatuksena tehdä tyhjä pisto. Jälkikäteen kuulin että siinä vaiheessa kun huusin koiraa pois se oli juuri löytämässä maalimiehen. Ei huonosti - paitsi tyhjäksi pistoksi. Karu etenee aivan hirmuista vauhtia metsässä. 

Viimeinen taas toisella puolella takanurkassa. Tässä välissä taisi olla yksi tai kaksi oikeasti tyhjää pistoa. Kun lähetin Karun viimeiselle piilolle se kiersi taaksepäin. Ajattelimme ensin että se meni tarkistamaan tyhjää piiloa ko. puolen keskeltä - ja sen jälkeen pelkäsin että se juoksee kriisiharjoitukseen saakka joten viheltelin ja huutelin sitä takaisin. Koira oli kuitenkin kääntynyt ja alkanut taas edetä oikeaan suuntaan löytäen sieltä viimeisen maalimiehen.

Seuraavia kertoja silmälläpitäen:

• Teen lähes aina kolme maalimiestä - voisi tehdä useammankin välillä
• Palkkausta voisi vaihdella samassa harjoituksessa:
• suorapalkka: silloin tällöin - ei ehkä joka harjoituksessa mutta kuitenkin
• ei palkkaa: suunnilleen yhtä usein kuin edellinenkin ja myös hyvästä suorituksesta; jotta yrittäisi vielä kovempaa
• haukkupalkka: pääsääntöisesti hyvästä haukkumisesta pitää palkata, koiralla pitää olla sellainen ajatus että jos se haukkuu niin se tekee oikein

Ehkä ihan parasta on että Karu on todella motivoitunut hakuharjoituksissa ja sen jälkeen. Se tykkää tosi paljon ihmisistä.

Hakua ilmaisten

Eilisessä hakutreenissä otettiin ensimmäistä kertaa ilmaisu virallisesti mukaan. Haukkuilmaisu olikin meillä pääasiallisena harjoituskohteena, maalimiesten ollessa tarkoituksellisesti helppoja haamuja.

Ensimmäinen tehtiin jo hiukan alueen ulkopuolella. Karu näki maalimiehen menevän noin 40 metrin päähän piiloon. Löytyi hyvin ja maalimies haukutti koiraa. Seuravat kaksi oli hiukan vaikeampia löytää, mutta samalla tavalla piti haukkua. Palkan saadakseen koiran on haukuttava hyvä sarja.

Näyttää sitä että haukku tulee jo hyvin helposti Karulta kun löytää maalimiehen. Nyt pitää saada riittävän pitkiä sarjoja ja uskoa koiraan siinä että kun vain haukkuu niin palkka tulee. Toinen on että ei ole liian röyhkeä, vaan pitää pienen etäisyyden tai on maassa haukkuessaan. Tässä maalimiehet voivat ohjata koiraa oikeaan käytökseen. Oma tehtäväni on lähinnä juosta paikalle. :)

Mikael Laineen PK-leiri - Sunnuntai

Mainio Mikael Laineen leiri päättyi eilen sunnuntaina. Ohjelma oli samankaltainen kuin lauantaina - eli tottista ja hakua. Ensin tehtiin tottisharjoitus joka on nähtävissä alla olevassa videossa. Seuraamista, henkilöryhmää ja A-este melko korkeassa viretilassa.



Hakuharjoitus oli erinomainen. Neljä maalimiestä hyvin piiloutuneina suorilla palkoilla. Sain hyvä vinkkejä lähetykseen ja hallintaan. Tällä tavalla jatketaan oman ryhmän harjoituksissa. Teen haukkuilmaisun kuntoon hakumetsän ulkopuolella ennen kuin otetaan se uudestaan mukaan. Suurin ongelma on hallinnassa, mutta sen kanssa meneminen on tasapainottelua ettei motivaatio maalimiehiin pääse liikaa laskemaan. Hallinnassa voin käyttää apuna patukkaa - mutta sitten minun pitää saada kiinnostus myös maalimiehiin pysymään korkeana.

Viimeisenä tehtiin vielä yksi tottis. Se oli viikonlopun huonoin yksinkertaisesti siksi, että minä harjoittelin siinä itselleni uusia tapoja saada koira tekemään kulmat hyvin. Nyt kun  minä en osannut, niin koira hyvä vire laski. Opettelen itse liikkeet ennen kuin teen ne seuraavan kerran koiran kanssa.

Hyvä leiri. Täynnä motivaatiota kesän harjoituksiin. Seuraavaksi treenisuunnitelma.

Mikael Laineen PK-leiri - Lauantai

Perjantaina oli luentoilta, tänään ensimmäinen toiminnallinen leiripäivä Mikael Laineen leirillä KPSH:n Haukkumajalla. Päivään kuului meidän osalta haku- ja tottisosuus. Molemmat harjoitukset aloitettiin periaatteella että tehdään normaali harjoitus ja Mikael lähtee siitä kommentoimaan ja ehdottamaan muutoksia.

Haku

Pyysin maalimiehet piiloille 1-3, mukanaan lihapullapalkat ohjeella käsketään haukkumaan ja palkitaan siitä. Ensimmäiset kaksi maalimiestä meni hyvin siinä mielessä, että Karu löysin heidän jokseenkin suoralla pistolla ja jokseenkin helposti. Huonona puolena oli hallinta joka oli vähän väkinäistä. Mikael kehotti minua laittamaan hihnan aina kiinni ja käyttämäään hihnaa pakotteen antamisessa jos on ongelmia. Tätä jäin miettimään ja tästä myös keskusteltiin jälkikäteen. Tällä hetkellä tilanne on siinä mielessä nurinkurinen, että minä itseasiassa koen ja myös saan koiraan paremman hallinnan jos hihna ei ole kiinni. Tämä johtuu kahdesta syystä: kun koira on vapaana, minun on pakko vaatia siltä enemmän ja tämän lisäksi siitä että koen etten voi antaa hihnalla sellaista pakotetta jolla on jotain todellista merkitystä koiralle. Tässä on selkeä korjaamisen paikka, kyllä minä voin vaatia koiralta en pelkästään yhtä paljon vaan enemmän jos hihna on kiinni - koska silloin se ei voi päästä minua karkuun. Ehdottomasti mukaan hihna - sekä metsässä että tottiksessa. Toki koiran pitää olla minun hallinnassa myös silloin kun ei ole hihnassa, mutta se ei estä sitä etteikö minun kannata hyödyntää hihnan käyttöä.

Hakuharjoitus jatkui siten että Karu alkoi toimia väsyneemmin, eikä enää tehnyt niin pitkiä suoria pistoja vaan alkoi juosta siksakkia enemmän. Kolmas maalimies jäi löytymättä, eikä sitä lähdetty etsimään väkisen vaan siirryttiin seuraavalle (kaiken kaikkiaan löydettiin 5). Työskentely ei siis ollut enää niin hyvää, mutta motivaatiota lähdettiin kasvattamaan sillä että viimeiset maalimiehet olivat haamuja.

Harjoituksen jälkeen palautteessa oli kaksi selkeää kohdetta joiden mukaan aion jatkaa hakuryhmämme harjoituksissa:

1. Erotetaan hakuharjoitus ilmaisuharjoituksesta. Eli vaikka olemme ottaneet juuri ilmaisun mukaan, se jätetään hakumetsän ulkopuolelle (tai ainakin hakuharjoituksesta erilliseksi) vielä toistaiseksi. Kun Mikael sanoi tämän olin välittömästi samaa mieltä. Nyt muutama harjoitus on tehty kahta asiaa yhtä aikaa ja sen seurauksena ei voi olla muu kuin maalimiesmotivaation heikkeneminen. Eli jos halutaan korkealla motivaatiolla löytää maalimies, niin ideaalipalkka siitä ei ole haukkumisharjoitus vaan ruoka tai taistelupalkka.
2. Mikael arveli että Karu oli löytänyt maalimiehiä liian helposti, maalimiesten pitää olla paremmin piilossa (vaikka he olisivat haamuja) jotta koira oppii käyttämään nenäänsä. Tätä pyydän maalimiehiltä jatkossa - ja piilojen käyttämistä pitää lisätä.

Tottis

Etukäteen olin päättänyt että harjoittelemme sitä miten minä säätelen (lähinnä nostavasti) koiran virettä. Liikkeelle lähdettiin hets-hets-pallo-nenän-edestä-karkuun-menee -tekniikalla, samantien pallo pois ja Sivu! Se meni hyvin, 30 sekuntia harjoituksen antamisesta kommentti oli että 'Ohjaaja tekee aivan oikein.' ja sain muilta aploodeja. Tätä jatkettiin sen muutaman minuutin ajan. Kun koiran viere alkoi laskea, Mikael kehotti minua taas tekemään niinkuin aikaisemmin - eli hetsaamaan sen taas ylös - ja se toimi. Tehtiin sitä jonkin aikaa ja sitten pois. Karu kantoi pallon tottiskentältä majan vieressä sijaitsevalle autolle, melkein 100 metriä, mitä ei ole ihan ehkä ikinä tehnyt.

Tämmöisiä asioita pohdin harjoituksen jälkeen:

1. Olin yllättynyt siitä miten hyvin harjoitus meni. Se tarkoittaa sitä että minä osaan tehdä sen mitä pitääkin. Nyt pitää vain varmistaa että myös teen sen.
2. Käytä hihnaa, käytä pakotetta, jos on tarvis - mutta varmista että pakote myös toimii, eli jos nyppäisy ei toimi niin silloin korjaan koiran vaikka käsin tai miten tahansa kunhan pakotteella on merkitys koiralle. Ja yhtä tärkeää: sitten kun koira korjaa toimintaa pakotteen seurauksena sitä täytyy kehua.
3. Hyvä kommentti oli se, että kun koira seuraamisessa laskee kontaktin, olen edennyt kaksi askelta liian pitkälle.
4. Palkka tulee, ja se tulee koska tahansa ennakoimattomaksi: ennen askeltakaan, ensimmäisen askeleen puolivälissä, 20 askeleen jälkeen, 3 askeleen jälkeen tai milloin vaan koira tekee oikein.
5. En taida murehtia tekniikasta ollenkaan tänä kesänä, yritän tehdä harjoituttaa ainoastaan oikeaa viretilaa.

Katja voi harjoituttaa tekniikkaa. :) 

Betonitottista ja uusi metsä

Maanantaina saatiin Karun kanssa mahdollisuus pikatottiksiin työpaikan betoniparkkipaikalla. Koira oli joutunut odottamaan autossa jo ihan jonkin aikaa ja minulla oli meetwurstia. Harjoitus oli suuri menestys. Seuraamista suoraan, käännöksiä vasemmalle ja täyskäännöksiä. Yksi paikkamakuu. Kaikki tosi mallikkaasti. Menestyksen avain oli siis paikallaan oloon kyllästynyt nälkäinen koira ja superherkku.

Tänään tiistaina oli hakutreenit uusissa maastoissa. Jotain hyvää, mutta myös huonoa. Ei ollenkaan tuulta. Ensimmäinen maalimies oli oikeassa etunurkassa. Pisto melko lailla suora ja löytyi nopeasti. Tarjosi haukkumista. Etukäteen puhuttu istualtaan haukuttaminen osoittautui liian vaikeaksi. Karun on todella vaikea pysyä istuallaan ja haukkua. Taisin juuri päättää että tästä lähtien pyydän maalimiehiä laittamaan koiran makaamaan ja palkkaamaan haukkumisesta. Kovasti nosti kierroksia se istualtaan haukkumisen yrittäminen ja tahtoi tulla siinä maalimiehen silmille. Mutta pisto ja työskentely oli hyviä.

Toinen maalimies oli vasemmassa etukulmassa jossa oli piilo. Nyt ongelmana oli pisto. Ei mennyt kuin vähän matkaa ja haisteli ja juoksi edes takaisin. Varmaan haisteli edellisiä koiria. Taisin kutsua luokse ja lähettää uudelleen. Edelleen haahuili menemään. Nyt kauempana, viheltelin ja kutsuin takaisin - mutta koira ei tullut ja löysi piilon ja maalimiehen. Alkoi haukkua, käskin palkata. En tiedä. Pitäisi olla itselleen selvempi missä olosuhteissa käsken palkkaamaan ja milloin en. Ja takaisin kutsumista/tulemista pitäisi harjoitella varmaksi.

Kolmas oli piilo oikealla. Tein virheen että lähetin koiraa kohti pusikkoa, tämä katsoi suoran linjan viistoon vasemmalle ja juoksi sinne. Sieltä sitten takaisin päin ja Paulan luo. Hyvä haukut.

Paulan kanssa keskusteltiin taaksepäin työskentelyn estämisestä. Tai oikeastaan siitä, että nyt koiralla on idea mitä pitää tehdä ja se käyttää nenäänsä - nyt pitää kouluttaa se työskentelemään oikein. Aika mielenkiintoinen kesä tulossa.

Toinen hakuonnistuminen

Tämänpäiväisessä hakutreenissä oli tarkoituksena toistaa edellisviikkoinen menestys - ja se onnistui!

Tehtiin samankaltaisella ajatuksella:

• kaikki maalimiehet sillä puolella keskilinjaa josta saatiin paremmin tuuli avuksi (=yritetään saada koira ymmärtämään että haistamalla löytää)
• kolme maalimiestä, ensimmäinen valmiiksi piilossa, seuraava meni piiloon kun tulin hakemaan koiraa ensimmäiseltä jne. (=ei vahingossa löydä toista maalimiestä vaan maalimies löytyy piston päästä)
• maalimies käskee Karun istumaan ja sen jälkeen haukkumaan, palkkana lihapullia haukkumisesta (=opetellaan ilmaisua + ei leikitetä ettei kiihdy liikaa ja unohda haistelua)
• ensimmäisestä maalimiehestä käydään hakemassa haju jonka jälkeen palataan keskilinjaan josta lähetys (=varmistetaan että koira ymmärtää että ollaan etsimässä haisevia ukkoja)

Viimeinen juttu meni pieleen, eli kun mentiin hajua hakemaan, koira löysi vaikka sun mitä hajuja maasta mutta vaikka käytiin sen puun takana jossa Mirka oli en usko että koira haistoi kunnolla. Palattiin kuitenkin keskilinjalle, epäilykset oli kovat mutta lähetin kuitenkin. Nyt kävi hyvin - Karu juoksi suoraan ja hyvää vauhtia ohi äsken niin kiinnostavien hajujen. Muiden kanssa kehuttiin ensin että miten hienosti meni suoraan ja sitten nähtiin että meni varmaan 30 metriä ohi maalimiehestä. Mutta sen jälkeen palasi ja ukko löytyi hienosti.

Seuraava meni paremmin, taas kovaa vauhtia, mutta nyt kurvasi nopeammin takaisin kun oli juossut Sallan ohi. Viimeinen meni yhtä hyvin - jos ei lasketa sitä että kesken haukuttamisen piti kakit vääntää.

Menee oikein hyvin tällä hetkellä. Koiran motivaatio on loistava ja asiat tapahtuvat vaivattomasti ja helposti. Niin hyvin menee että minulla on sellainen tunne, että kohta ei enää mene. Aion kuitenkin jatkaa samalla tekniikalla ainakin kerran tai pari. Jos yhtä hyvin menee jatkossa, niin meidän on aika siirtyä seuraavaan vaiheeseen; ja miettiä ja keskustella ja kysellä mikä se on. Ilmaisusta en ole huolissani. Tärkeintä on tässä vaiheessa saada koiralle vahva käsitys, että kun suoraan juoksee nenä auki niin ukko löytyy. Juuri nyt se on kaikkein tärkeintä.

Haukkuva hakukoira

Tiistain hakutreeni oli paras ikinä. Karun kanssa haettiin kolme maalimiestä. Kaikki olivat keskilinjalta oikealle, vastatuuleen. Ensimmäisessä oli piilo ja käytiin hakemassa haju. Reilusta kymmenestä metristä koira oli ihan varma että tuolla on ja sain tosissaan raahata sen keskilinjalle. Toiselle lähti siten että juoksi ensin ensimmäiselle piilolle tarkistamaan mutta siitä suoraan sinne minne pitkin.

Maalimiehet antoivat Hauku! käskyn ja Karu osasi senkin. Lihapullaa palkkana, koska arveltiin että leikki kiihdyttäisi vaan tarpeettomasti. Viimeisessä lähti ennen kuin ehdin Ukkoa sanoa. En ruvennut kutsumaan takaisin.

Nyt pitää päättää että onko maalimiesten vaadittava haukkumaan makuultaan vai istualtaan. Ehkä istualtaan.

Haukkuva koira!

Facebook-päivitys 6.11.2011: "Yrittää haukuttaa koiraa. Ei onnistu. Ehkä siitä tulee sittenkin piippaava hakukoira. Täytyy vaan teipata itkuhälytin pantaan kiinni, että kuullaan, koska on ukko löytynyt. Piiiip-piiiiiiiiip-piiiiiip."

Voi miten vaikealta se tosiaan tuntui, ja voi miten helpoksi se yhtäkkiä muuttui, kun puuppa tajusi, että hei oikeesti, vaikka tähän asti on aina pitänyt luopua saadakseen niin nyt voikin VAATIA ja saada! Vesa-pappa viimeisteli joulukinkunpaloilla toiminnon myös käskystä tapahtuvaksi.

 

Nyt se siis uskaltaa haukkua ja osaa sille sanan, mikä on hyvä juttu, kun hakutreenien ilmaisuharjoituksiin asti päästään. Mitenkähän haukkuilmaisua tästä eteenpäin kannattaisi talvikaudella treenailla?