Ilmaisua ja esineitä

Lauantain hakutreenissä päädyttiin tekemään Karun kanssa ilmaisuharjoitus. Syynä oli harjoituspaikassa ollut piikkilanka, jonka takia en uskaltanut antaa Karun mennä vapaasti vaan otettiin se haamulla aina suoraan maalimiehelle.

Kokeiltiin seuraavalla reseptillä:

• Koiran haukuttava kunnes ohjaaja on paikalla
• Kun koira lopettaa haukkumisen sekä ohjaaja että maalimies ovat hiljaa, kun koira taas haukkuu, maalimies kehuu ja ohjaaja etenee

Oli vähän liian hankala vielä Karulle. Onnistui, mutta tuli taukoja jossa Karu katseli minuun. Yhdellä maalimiehellä ei alkanut haukkua vaan alkoi haistella ympäristöä. Kutsuin takaisin ja uusintalähetyksellä onnistui paremmin. Neljä maalimiestä tehtiin tällä menetelmällä.

Sitten pellolla (!) esineet. Karulle oli neljä esinettä. Tein rätin heiton ennen ruutua, mutta koira karautti kuitenkin peltoa pitkin suurella ilolla vailla kästystäkään mitä pitäisi tehdä mutta siitä täysin rinnoin nauttien. Vasta kun Paula kävi näyttämässä yhden esineen koira alkoi toimia oikein.

Toisen löydetyn esineen jälkeen olin laittamassa pillejä pussiin ja otin PK-liivit pois ja vapautin koiran pellolle. Haki vielä yhden. :) Palkka siitäkin.

Hakua (vähän haussa)

Tiistaina hakutreenit ensimmäistä kertaa loman jälkeen. Meitä oli vähän, joten tehtiin sekä haku että esineruutu.

Kolme ukkoa, suorapalkka (2 ruokaa, 1 taisteluleikki - rupeaa oma-aloitteisesti haukkumaan), ukot 50:ssä, ei tuulta. Kauhia juokseminen lopputuloksena. Kaikki ukot löytyi, toki piti vähän kiertää. Jonkin kerran kutsuin takaisin ja tuli ihan hyvin. Koira tykkäsi, mutta kaahotti hirmuisesti menemään. Se tekee T-muotoista kuviota, eli juoksee ensin rajalle ja sielä edestakaisin.

Kiinnitettiin huomioita taaksepäin työskentelyyn. Karulla ei ole käsitystä siitä että pitäisi työskennellä eteenpäin. Keskusteltiin vaihtoehdoista, mm. L ja viuhka ja se että ohjaaja siirtyy aina keskilinjalla eteenpäin. Todettiin näitä voi ja kannattaa kokeilla.

Esineruutu samankaltainen. Enemmän juoksua kuin itse esineiden löytämistä. Mutta kapeasta ruudusta löytyi kolme jonka jälkeen lopetin. Viisi siellä kaiken kaikkiaan oli. Toisen esineen jälkeen lakkasi yrittämästä. Patistamalla sanallisesti kuitenkin onnistui löytämään sen kolmannen.

Ei huono, mutta ei mitenkään hyväkään harjoitus.

En taas osannut

Maanantai ja viikko-ohjelman mukainen esineruutu. Minulla oli yksi kuningasajatus ruutua tehdessäni. Halusin sellaisen ruudun jossa tulee maastonmuutos. Ajatuksena opettaa että kannattaa mennä eteenpäin vaikka maasto muuttuu. Ainoastaan toteutus meni täysin pieleen.

Tein ruudun paikkaan jossa kuusimetsä muuttui hakkuuaukeaksi jossa on suota ja puolen metrin korkeuteen sahattuja leppiä jätettynä maahan. Tosi inhottava oli se loppuosuus, mutta ruutua rakentaessani ajattelin vaan että Karu menee tänne vauhdilla ja toivottavasti ei telo itseään lepänkantoihin. Kaikki esineet olivat ruudun takareunassa leppäkantojen ja suonsilmäkkeiden väleissä.

Ongelma oli se, että Karu ei mennyt ollenkaan alueelle missä esineet olivat vaan kääntyi ennen maaston muutosta, kuten ole odotettavissakin - mutta mitä en kuitenkaan ennakoinut.Mahdollinen korjaus olisi ollut se, että olisin käynyt näyttämässä esineet koiralle, jolloin se olisi tiennyt että siellä ne ovat.

Koska en tehnyt sitä ei tulos ollut kummoinen. Koira ei tehnyt pitkää pistoa vaan kääntyi. Minä kutsuin takaisin luokse ja sitten asteltiin lähemmäs ja uusintalähetys. Vasta siinä vaiheessa kun oltiin suunnilleen rajalla, Koira meni perille asti mutta silloinkin varovasti ja etsien parhaan reitin joka oli kaikkea muuta kuin suora.

Kyllä sillä ehkä on jonkinlainen käsitys siitä että pitää mennä sinne mihin minä näytän (koska kiertää sinne vaikka kauempaa), mutta ei me sitä tässä kyllä kummemmin vahvistettu.

Ehkä tämä olisi toiminut jos maasto ei olisi muuttunut niin karmeaksi ja olisin käynyt näyttämässä esineet ennen lähetystä. Tämmöisenään se oli kuitenkin aikas lailla huono esitys minulta.

Esineruutu

Takametsän esineruutu oli tänään tehty eri paikkaan kuin viimeksi. Alueena oli alaspäin viettävä rinne, reilut 20 metriä leveä ja ehkä hiukan vajaa 50 syvä. Esineitä oli laitettuna 4, kaksi molempiin takanurkkiin ja kaksi niiden väliin vähän takalinjaa lähempänä. Takalinjaosuus oli hyvin tallattuna, edestä vähemmän.Kaikki esineet hyvin piilossa ettei niitä löytäisi katseella.

Ennen ensimmäistä pistoa valmistelevana toimena alueen ulkopuolella heitin koiralle nahkarätin jonka päästin hakemaan. Palkkiona lyhyt taisteluleikki.


Ensimmäinen pisto oli pitkä ja meni takalinjalle asti. Siellä koira juoksi hiukan edestakaisin kunnes nopeasti löysi ko. kulmasta esineen. Juoksi sen kanssa luokse ja taistelu nahkarätillä palkkana.


Seuraava esine keskemmältä lähetettynä. Koira juoksi taas takalinjalle, siellä hiukan edestakaisin ja toi toisessa takakulmassa olleen nahkarukkasen. Taistelu taas nahkarätillä. Päätettiin lopettaa harjoitus siihen. Pieni loppukiva samalla tavalla kuin valmisteleva toimi. Nyt karkasi rätille, mutta en kieltänyt enkä toistanut koska ajatuksena oli ylläpitää kivaa eikä tyrehdyttää sitä.


Ei olisi kovin paljon paremmin voinut mennä harjoitus. Selvästi etsi keskittyneesti ja motivoituneesti - onnistui hyvin ja sai siitä koiralle mieleisen palkan. Harjoitus ei kestänyt pitkään - minä vietin moninkertaisen ajan esineruudun rakentamisessa ja purkamisessa. :)

Möllitottis, kipeä lonkka, takametsä ja viikonloppuleirin odotus

Keskiviikkona pidettiin hakuryhmän laajennetulla porukalla möllitottikset Haukkumajalla. Karun ja minun tapauksessa se tarkoitti BH-kokeenomaista suoritusta.

Tervehtimisissä en ollut itse vielä hereillä: en valmistellut koiraa ollenkaan ja jouduin säätämään ennen kättelyä. Ensi kerralla tullaan tilanteeseen paremmin. Vein koiran paikkamakuuseen, köytin puskaan ja läksin (videolta tarkastettuna) väärällä eli vasemmalla jalalla pois koiran luota. Paikkamakuussa oli hirmuisesti hyttysiä ja hiljaa piippaava koira. Jossain vaiheessa jokin iski koiran vasempaan takakinttuun jonka jälkeen koira puraisi sitä ja nousi istumaan. Kävin käskemässä takaisin maahan, tehtiin vielä jonkin aikaa ja sitten lopetettiin ja palkkasin. Aika huono paikkamakuu.

Tottikset meni omituisesti, koska koira ei suostunut istumaan helposti perusasentoon - epäilen sitä puremaa tms. vasemman lonkan tietämillä. Tämä rasitti tekemistä aika tavalla. Seuraamiset meni auttavasti - käännöksiä ei osata kunnolla, henkilöryhmä surkeasti, jäänti istumaan hyvin, jäänti makaamaan ja luoksetulo muuten hyvin, paitsi luoksetulon loppu. Kaiken kaikkiaan fiilis oli korkeintaan kohtalainen. Parasta oli se miten hyvin koira jaksoi mukana seuraamisessa ja muutenkin ilman palkkaa.

Karu - pätkiä möllitottiksesta 13.6.2012 from olli jääskeläinen on Vimeo.

Lonkka on ollut kipeä senkin jälkeen. Se vaivasi koko torstain siten että ei halua laskea pyllyä maahan sen enempää istumisessa kuin makaamisessakaan. Maatessaan etsii parempaa asentoa joka on kiero ja poikkeaa normaalista. Tänään perjantaina on vähän parempi muttei kuitenkaan parantunut.

Äsken kävin koiran kanssa takametsässä tontin takana. Otin mukaan nappuloita, muutaman meetwurstiviipaleen ja lasten sormikkaan. Käveltiin vapaana metsässä ja harjoiteltiin hallintaa. Se tulee hyvin minun luokseni kutsunpa sitä sitten tai kiroilen, olen aika lailla tyytyväinen. Nyt ollaan tätä paljon tehty ja tullaan tekemään vielä joka aamu: meidän aamulenkkiimme kuuluu nykyisin vapaana metsässä kävely. Kehun ja välillä palkkaan kun koira tulee luokse tai pysyy luona - käskystä tai ilman käskyä. Palkkaan aika  paljon, mutta joskus teen koko metsäkävelyn ilman mitään palkkaa - paitsi kehu.

Kun siellä metsässä oltiin, niin harjoittelimme suoria pistoja seuraavalla metodilla. Katsoin sopivan suoran linjan, kävelin 20 - 30 metriä sitä koiran kanssa hetsaten välillä sormikkaalla. Sitten pysähdyttiin ja heitin sormikkaan vähän pidemmälle. Koira odottaa lupaa päästä sen luokse, mutta sitten kävelläänkin sama suora linja takaisin lähtöpaikalle. Siellä käsken koiran perusasentoon nenä kohti sormikasta. (Käytän tässä vielä Sivu! käskyä, mutta  nyt päätin että otetaan käyttöön uusi käsky Vie-rel-le! joka on tarkoitettu sivulle perusasentoon tuloon metsässä. Ajatuksena siis että ei pilata toko/tottis käskyn merkitystä sillä että sallitaan ei-niin-tarkka suoritus metsäolosuhteissa. Eli hetken aikaa tulen sanomaan Sivu!-Vie-rel-le! kunnes pelkkä Vierelle! riittää) Perusasennosta kyykistyminen ja käsimerkki ja sitten käsky Juttu! ja koira hakee sormikkaan. Tein kolme kertaa. Ensimmäiset ehkä 20 metriä ja meni tosi hyvin. Sitten 30 metriä ja koira lähti väärään linjaan alkaen välittömästi kiertää vasemmalle. Kutsuin takaisin, tuli ja 5 metriä lähemmäs, Vierelle! ja uudestaan Juttu! Toimi. Tuntuu siltä että tässä metodissa voisi olla ideaa: se jättää hajuvanan jota seurata suoraan.

Syy miksi päätin vaihtaa Sivu! käskyn metsätilanteessa Vierelle! käskyyn johtui Mikael Laineen luonnosta jolla juuri kävin. Huomenna ja ylihuomenna tehdään hakua ja tottista hänen ohjauksessaan. Aion oppia jotain vietin käyttämisestä ja metsässä työskentelystä.

Esineitä ihmisten sijaan

Tiistaisin on meidän hakutreenimme, mutta sen peruunnuttua päädyimme esineruutuun tontin takana olevassa valtion metsässä. Kävin tallaamassa kapean - noin 20 x 50 ruudun jonka takakulmiin laitoin esineet ja kolme esinettä ruudun sisälle. Karu seurasi innostuneena aidan takaa ruudun rakentamista.

Harjoituksessa oli kaksi tavoitetta: löytää esineitä nenällä ja hallinta metsässä. Harjoitus meni hyvin: Karu toi kolme ruudussa olevaa esinettä jonka jälkeen lopetin harjoituksen. Hyviä puolia oli että koira oli motivoitunut, se pysyi ruudussa (ylitettyään rajan palasi pian takaisin), etsi selvästi nenällään ja toi esineet välittömästi ne löydettyään. Myös hallinta oli mainio. Huonona puolena oli että Karu ei tuonut yhtään takanurkissa olleista esineistä.

Seuraavalla kerralla teen pidemmän ruudun ja laitan esineet kauemmaksi enkä yhtään lähelle.

Lauantaina jutuja kaatopaikan takana

Vietiin remonttijätekuorma kaatopaikalle joten samalla tehtiin Karun kanssa esineruutu. Ensimmäisen esineen kohdalla tehtiin niin, että Katja hetsasi ja heitti sukan mättääseen josta koira haki sen mainiosti. Koko alueelle oltiin laitettu n. seitsemän esinettä ja harjoituksessa Karu toi niistä neljä tai viisi.

Fiilis harjoituksesta on hyvin kaksijakoinen. Ensimmäisessä varsinaisessa pistossa oli vähän hankalaa, eikä mitään meinannut löytyä, koira huiteli menemään esineiden ohi ja vähän alueen ulkopuolellakin, mutta tuli käskettäessä luokse. Sitten yhtäkkiä koira toimi täydellisesti parin esineen verran. Selvästi etsi nenällään ja löysi nopeasti. Ja sen jälkeen lähti etsimään kuten juuri äsken, mutta kymmenen metrin jälkeen totesi ettei niitä ehkä löydy ja näytti kysyvältä jotta mitäs sitten tehtäisiin.

Väkisen koitin saada muutaman onnistumisen loppuun. Hallinta oli hyvä.

Esineruutua

Olemme Karun kanssa alkaneet huolellisesti edetä esineruudun kanssa. Olen nyt pari kertaa käynyt tallaamassa omaan pihaan n. 5x15 ruudun johon olen laittanut kolme esinettä. Vaihtelen esineitä ettei koiralle tule ajatusta että pitää etsiä jokin tietty. Lisäksi koiralla on PK-liivit ja hallinta on sama kuin toivoisin sen metsässä olevan. Palkinto on hyvä lihapulla joka seuraa esineen tuomisesta. Sanallinen kehu on mukana suorituksen aikana kun koira löytää esineen tai tuo sitä. Hyvin on mennyt. Koira pysyy ruudussa ja on motivoitunut ja tehtävästä selvästi tykkäävä.

Sisältä ulos!

Kaksi vuotta ja kolme päivää

Nyt tapahtuu se odotettu siirtyminen hallista ulos kentille ja maastoon. Torstaina meillä oli viimeinen harjoitus Telkkistentien hallin epävirallisessa Tottisryhmässä. Pari paikkamakuuta tehtiin. Alkaa taas piipata minulla, teen luultavasti liian vaikeasti - tosin tahallaan koska olen uskonut että se vähentää piippaamista, kun koiran on pakko vähän tsempata niin ei turhautuisi niin helposti - mutta nyt on aika helpottaa. Seuraavat makuut on kentillä ja siellä joutuu taas aloittamaan hiukan alunpaa. Sitten tehtiin käännöksiä vasemmalle kiinnittäen erityisesti huomiota siihen että Karu pitäisi kontaktin eikä vippaisi päätä sillä tavalla kuin tekee. Tässä minulle painotettiin ennen kaikkea sitä että minun pitää selkeämmin koiralle kertoa milloin se tekee oikein ja milloin väärin. Se on noin yleisesti ottaen sellainen juttu jossa on oltava tarkempi.Lisäksi tehtiin luoksetuloja kohtalaiselta matkalta ja niissä koira tuli mielestäni tosi hienosti eteen ilman mitään törmäys- tai ohi-juoksu-ongelmia.

Lauantaina olin mukana majalla tokohenkisessä viikonlopussa josta Katja on edellisissä postauksissa kertonut. Minun osuus oli lyhyt: vein Karun esineruudulle ensimmäisenä ennen kuin menin letunpaistoon. Karu hakee ihan mukavasti lelun kun sille näytetään se. Oikeaa suoritusta se ei osaa tehdä. Se vaan rällää ympäri metsää. Hyvänä puolena on että hallinta on parantunut: koiran voi käskeä takaisin Tuuppa-tänne! ja sen voi laittaa lepoon siksi aikaa kun jutellaan. Mutta se ei etsinyt Juttuja nenällä. Tämän korjaukseksi Riikka laittoi pienen nahkalelun sammaleen sisälle ja minä lähetin Karun sitä läheltä etsimään. Tehtiin pari kolme kertaa kunnes selkeästi keskittyi nenällä etsimään. Minä pidin liinassa ettei päässyt rälläämään. Minä olen arvioinut väärin Karun edistymisen tässä asiassa. Olen tehnyt pihalla hallinta harjoitusta jossa koira näkee kun heitän esineen ja sitten vapautan hakemaan sen. Sen se on oppinut tekemään, mutta ei etsimään esineitä nenällään. Seuraavaksi minun pitää alkaa piilottaa niitä tallatulle alueelle.

Taidankin lähteä tästä pihalle ruutua tallaamaan.

Temppurataa ja esineitä

Tänään tottikseen kuului temppurata. Ensin kierrettiin tötsiä, hypättiin pöydälle ja tehtiin kauko-ohjausta, sitten kierrettiin tuoli, mentiin agility-renkaasta läpi, merkille josta ohjattu nouto ja lopuksi pujoteltiin agilitytolppia. Toisella kierroksella vähän vaihdettiin ja tuli mm. kapulan hakeminen parhaiden lelujen keskeltä ja hyppyjä.

Eka kierros oli kontrollin puutteessa huitelevalle koiralle (ja minulle) naureskelua. Toisessa korjasin lähtökohtaisesti virheeni ja otin nahkarätin avukseni. Leikitin ennen kierrosta ja välipalkaten. Hallinta oli paljon parempi. Hauskaa oli tehdä näitä ja koirakin varmasti tykkäsi. Katsotaan jos postataan niistä videota myöhemmin.

Temppurataa vieläkin oudompana oli esineruutu sisätiloissa. Esineet piilotettuina hallista löytyvästä rekvisiitasta tehtyihin "maastonmuotoihin". Karu teki hyvin nahkarätillä, mutta ei ilmeisesti hoksannut tuntemattomia villasukkia etsimisen arvoisiksi. Kaksi muuta asiaa jäi mieleen. Ensinnäkin hallintapuoli oli hyvä. Jossain vaiheessa Karu mm. totesi ettei löydä mitä pitäisi ja juoksi eteeni ja kävi siihen maahan. Tuollainen käytös on niiiin paljon parempi kuin se, että koira olisi huidellut omilla teillään minusta välittämättä ja Tuuppa-tänneä! tottelematta. Toinen asia mikä jäi hyvin mieleen oli, että Karu haistoi ja nuoli yhdessä kohdassa jonkin pentukurssilaisen pissit.Puutuin siihen, mutta se ehti nollata aivot ja vei mielenkiinnon kaikesta muusta. Koira oli jotenkin hämillään ja villasukan kiinnostus nollassa. Jonkunlainen into nahkarättiin saatiin kuitenkin Mariannen avustuksella rakennettua.

Loppuun tein vielä kaksi paikkamakuuta. Muut koirat oli samalla kentällä ja tekivät hyvän häiriön. Ensimmäinen paikkamakuu meni hyvin pientä piippausta lukuunottamatta. Toisessa piippausta tuli enemmän. Minun olisi pitänyt pistää se poikki ja koira palkitsematta häkkiin. Odotin kuitenkin aina hyvää pätkää ja lopulta palkkasin sellaisesta. En kuitenkaan usko että koira tajusi mitä halusin.Piippaamista lukuunottamatta paikkamakuut olivat hyviä. Ei ollut yhtään sellainen tunne että koira olisi lähdössä jonnekin. Mutta tyytyväinen niihin ei tuon piipan takia voinut olla. Paljon hyvää ja paljon huonoa oli loppufiilis.

Esineitä ihan issekseen

Lauantaina kärsittiin kommunikaatio-ongelmasta ja päädyin pojottamaan hakuryhmän maastotreeneissä koiran kanssa kahden. Pitkän matkan huristelleena päätin tehdä Kartsalle extempore esineruudun, ettei ihan hukkareissuksi menisi.

Tallasin ensin pienehkön, noin 30 * 30 ruudun sekalaiseen maastoon koiran kanssa. Tämä oli ehdottomasti vaikein osuus - pidin Karun hihnassa, ja koiro tietysti tunsi paikan ja oli vakaasti sitä mieltä, että jossain täällä on se UKKO! Yritin selittää että tässä sitä vaan kuule vihellellään ja metsässä tampataan ihan keskenämme, mutta ei mennyt jakeluun. Ei siis oikein pysynyt nahoissaan.

Tallauksen ja nurkkien merkkauksen jälkeen pistin Karun puuhun kiinni ja kävin viemässä kassista löytyneet viisi esinettä (patukkaa, farkunlahjetta, palloja jne) alueelle. Yritin vähän piilotellakin niitä puunjuurikoloihin ja puskiin, etteivät näkyisi ohi juostessa. Karu odotti kiltisti.

Viimeksi kun esineitä on tehty, ongelmana on ollut se päätön juoksentelu. Reteesti ajattelin kuitenkin kokeilla mikä on nyt tilanne. Irrotin koiran puusta ja hihnasta, pujotin pk-liivit niskaan, kyykistyin viereen ja lähetin alueelle - Juttu! Paineli hienosti keskittyneen näköisesti etsimään, sai juostessa hajun, kääntyi, etsi ja löysi esineen. Hienoa! Kehuin ja hihkuin ja sain aikaan sen, että koira veti hillitöntä onnellisuusrallia pitkin metsää patukka suussa. Mur. Kutsumalla, kolmen kunniakierroksen jälkeen, toi minulle. Vahingosta viisastumatta lähetin palkkauksen jälkeen uudelleen samalla tavalla ja toistettuiin ensimmäisen kiekan hyvä etsintä ja huono JEE JEE rälläys.

Loput kolme otettiinkin sitten ylös niin, että pidin koiran hihnassa ja kävelin läheltä siitä missä muistelin esineen olevan ja kehoitin Juttu! -käskyllä etsimään. Hyvin löytyivät ja hyvin tuntui tietävän käskystä, että täältä jostain jotain löytyy.

Kun esineet saatiin kassiin, päästin Kartsan vielä vapaana juoksemaan siksi aikaa että kävin keräämässä merkit pois. Oli ehkä huono idea, kun lähti päättömänä juoksemaan sille puolelle metsää, jossa niitä ukkoja on yleensä ollut piilossa. Piti huudella aina lähemmäs kun katosi horisonttiin sammalet pölisten. Kotona metsälenkeillä ei koskaan lähde tuolla tavalla litomaan.

Vähän ristiriitainen olo jäi, hyviä haistelujuttuja ja parempaa keskittymistä, mutta huonoa hallintaa ja päätöntä kaahaustakin tällä kertaa.

Haut ja tokot

Keskiviikkona oli hakuryhmän treenit tuolla kaupungin eteläpuolella kaatopaikan varjossa. Itseasiassa paikalle ilmeistyis toinenkin hakuryhmä joten levike oli täynnä autoja. Niin, ja vettä satoi koko ajan.

Tehtiin tällä kertaa esineruutu. Karun kohdalla tämä tarkoitti sitä, että Virpi kävi viemässä esineen n. 20 metrin päähän metsään koiraa hetsaten ja kun Virpi oli tyhjin käsin palannut minä menin kyykkyyn koiran viereen, ojensin käteni kohti esinettä ja sanoin Juttu!

Siinähän sen koira sitten juoksi sinne tänne tajuamatta homman jujua. Kutsuin luokse ja lähdettiin katsomaan sitä juttua samalla tavalla kun ollaan tuulilähdällä ukkoja etsitty. Tultiin lähelle esinettä, koira käyttää nenää - löytää esineen ja hurjat kehut ja leikit päälle. Toistettiin samalla tavalla liinassa kaksi kertaa. Hyvin meni. Tehtiin lopuksi sama kuin aluksi, ehkä aavistuksen lähemmäs esine jättäen. Juttu! Koira juoksee ensin esineen ohi sitten vetää sivulle ja tulee takaisin. Ja etsii nenällään sen esineen. Hyvä puuppa!

* * *

Sitten onkin jo torstai ja Ponderan tokoilut. Tällä kertaa vapaavalintainen videoitava harjoitus. Tehtiin (ta-daa) perusasentoon tuloa! Ehkä noin neljän minuutin mittainen harjoitus. Alkuperäisenä tarkoituksena oli enemmän painottaa sitä että koira pysyy ja hakeutuu perusasentoon aina kun ohjaaja liikkuu. En osannut tätä itse kunnolla joten tehtiin enemmän vielä enemmän sitä perusasentoon tulemista eri kohdista. Se meni kaiken kaikkiaan tosi hyvin. Palkkasin lähinnä leikkimällä palloilla joka teki siitä koiralle hyvin kestettävää. Lopussa sain ainakin omasta mielestäni kolme tai neljä peräkkäistä täydellistä suoritusta, joista jokaisesta seurasi hyvä palloleikki.

Harjoitukseen kuului yhdessä vielä kaksi paikkamakuuta. Ensimmäinen oli normaaliin tapaan suoritettu ryhmäpaikkamakuu ja meni parhaiten minun ohjaamistani pitkästä aikaa. En välipalkannut, mutta käytin koiran nenän alla herkullista kissanruoasta, juustoraasteesta ja palvikinkkusuikaleista koostuvaa ruokapalkkaa. Tuijotti silmiin suu kiinni ja kuolasi. Ja pitkään. Sitten agilityradalla vinkui joku täskrusseli ja koira herpaantui, rupesi haistelemaan mattoa ja minä oli ihan että Öp! Koira nousi ylös sen näköisenä että nyt tuli lupa ottaa palkka. Ei tullut, mentiin takaisin maahan ja oltiin taas hienosti siellä. Sitten saatiin palata viereen, Sivu! ja Jes!

Toinen harjoitus oli häiriöpaikkamakuu. Namua nenän edessä heiluttelin kunnes koira tuijotti koiranohjaajaa. Jes! Pirjokin heilutti namua Karun edessä. Karu tuijotti Pirjoa - ihan selvästi tiesi mistä oli kysymys. Eli siis ei tajunnut harjoitusta. Ei se mitään. Valmis eri ihmisille ohjattavaksi. Paikkamakuuna tämä ei mennyt niin hyvin, koska minä en puuttunut välittömästi matonhaisteluihin ja paikalta nousemisiin.

Mutta kaiken kaikkiaan kaksi erinomaista harjoituspäivää.

Yhdistetty sieni- ja esine-etsintä

Vapaapäivän kunniaksi suunnattiin koiron kanssa metsään toiveikkaasti ämpäri mukana keikkuen. Realistina lastasin kuitenkin ämpäriin esineruututarvikkeet, ettei se ihan turhan päiten mukana kulje. Sieniä oli rutkasti, mutta sellaisia minun tuntemia syötäviä ei kyllä löydetty. Siirryttiin siis hyödyntämään ämpärin esineenkuljetusfunktio.

Tallattiin koiron kanssa ensin väljästi noin 40*40 metrin alue, ja laitoin sitten Karun puuhun kiinni alueen reunalle ja kävin itse viskelemässä ei-niin-näkyviin paikkoihin viisi mukavaa esinettä. Karu siis näki kun kävin viemässä esineet. Päästin koiran irti ja lähetin etsimään (koira istumassa, minä kyykyssä, käsiapu ja Juttu!). Lähti todella innokkaasti ja löysi ensimmäisen esineen nopeasti, toi ja sinkaisi uudelleen etsimään heti kun sai palkkiolihapullan suuhunsa.

Nostatin kolme esinettä (toisen jälkeen otin koiran kiinni ja lähetin uudelleen kolmannelle). Haki todella innokkaasti ja löysi hyvin, mutta en ollut oikein tyytyväinen työskentelyyn - ei ollut kovin keskittynyt vaan ennemminkin riehakas ja ei varsinaisesti etsinyt, vaan juosta kohnusti edestakaisin kunnes sattui saamaan riittävän vahvan hajun. Kolmannen jälkeen kytkin koiran ja käveltiin yhdessä hakemaan kaksi viimeistä edellisten harjoitusten tapaan eli annoin koiran löytää ja tuoda nekin.

Omituiselta tuntui, että vaikka ennen ruutua oltiin kuljeskeltu vapaana samassa metsässä jo vajaan tunnin verran, niin koira kuitenkin lähti kohnustamaan ihan eri tavalla heti kun sai ns. tehtävän. Kuten Riikka aiemmin kommentissaan niin myös minä osittain oletin, että ruudussa ilmennyt päätön juoksentelu johtuisi siitä, että kun vihdoinkin pääsee vapaana juoksemaan niin ei malttaisi keskittyä varsinaiseen asiaan. Ainakin tällä kertaa se yli-innostus kuitenkin liittyi selvästi nimenomaan siihen "tehtävään". Tjaa-a.

Juttuja metsässä

Riikan maastotreenissä otettiin tänään Karun kanssa vain esineruutu. Tehtiin vielä nenänkäytön vahvistamista niin, että 50*50 alueelle oli ripoteltu 12 erilaista mukavaa esinettä, joita sitten ristiin rastiin yhdessä kävellen koira bongaili ja toi. Suurimman osan aikaa Karu oli irti, välillä pitkällä hihnalla hidastin menoa ja ohjasin oikeisiin suuntiin. Palkkana palautuksista lihapullia.

Karu etsi taas ihan mukavasti, välillä tuntui ettei ihan tiennyt mitä pitää tehdä mutta tehokkaasti löysi ja palautteli. Käytti nenää ts. saattoi ohittaa esineen ja kääntyä lennosta hakemaan sen kun haistoi. Ensi kerralla kokeillaan sitten taas "normaalia" ruutua eli apuohjaaja vie esineen niin, että koira näkee ja sitten päästetään pistolle.

Sovittiin, että esineruutuun lähetetään koira istuen ja ohjaaja kyykystä (Juttu!), hakuun koira ja ohjaaja molemmat seisten (Ukko!).

Kotitreenailuja

Tämmöistä on ainakin viikon sisään kotona touhuttu:

• Metallisen ruokalusikan pitoa suussa. Ei ollut kovin mieluisa, mutta suostui kuitenkin pitämään. Ei nostanut vielä itse maasta suuhun.
• Hihnalenkkejä. Menee vaihtelevasti - useimmiten kuitenkin aivan upeasti verrattuna keväiseen. Lenkeillä tehdään pieniä istu-, maahan- ja lepoharjoituksia sekä kontaktin ottoa. Juoksenneltu, tai siis hölkätty (lyllerretty) hihnassa on myös ja sekin meni hienosti.
• Metsälenkkejä - normikamaa. Uutena harjoituksena entisten luoksetulojen lisäksi otettu helppoja vapaasta liikkeestä maahanmenoja.

• Hyppyä uudella Ollin tekemällä hyppyesteellä! Muutama ihan alokasluokan suorituskin kotipihassa tehtynä.
• Sisäharjoituksia sivulle tulosta ja seuraamisen alusta. Näissä on vielä ongelmia - en saa tehtyä tasalaatuista palkkausta ja tuntuu, ettei etene. Tehdään lisää.
• Esineruutuharjoitus "takapihametsässä" niin, että paljon mukavia haisevia juttuja (lippiksiä, sukkia, rukkasia, pieni pyyhe, tohveli jne) ja palkaten jokaisesta löydetystä ja tuodusta. Meni oikein hyvin, etsi innokkaasti ja löysi nopeasti monta.

Jeeeee - vaaleanpunainen sukka löytyi!

Metsässä

Tänään käytiin Riikan kesän Tottisryhmän kanssa yliopiston nurmikentillä tekemässä jälkeä ja sen jälkeen metsässä esineruutua. Muistaakseni olen ohjannut Karulla edellisen kerran samat jutut juuri Riikan johdolla alkukesästä. Katja on onneksi muutaman kerran ohjannut esineruudussa, jotta meidän puupan PK-koulutus ei sentään aivan olematonta ole ollut. Itse olemme kyllä tietoisesti asettaneet panostuksen tokoon ja tottikseen tässä vaiheessa.

Jälki oli hätäinen, koira ei malttanut kelata hitaasti eteenpäin lihapullanpalasia syöden. Jos sitä jarruttelin niin se alkoi viisarina vetää puolelta toiselle kunnes taas laskin jäljen kohdalla oikeaan suuntaan menemään. Riikan ehdotus oli tehdä kotona tiivistä jälkeä johon kylvetään ruoka-annos. Saataisiin vähän tarkemmin keskittymään asiaan.

Esineruudussa oli viimeksi ollut ongelmana nenän käytön puute, jota nyt lähdettiin korjaamaan kylvämällä kymmenkunta esinettä ruutuun ja sitten kävelemällä siinä koiran kanssa johdonmukaisesti eteenpäin ja poimia sieltä esineitä (Yes! + Leikki esineellä + Makupala). Homma meni ihan hyvin, mutta lisää harjoitusta kyllä kaivataan.

Mukavaa vaihtelua oli mahtavassa kesäsäässä.

Ihan pepulleen, tosi kivasti ja vähän sinne päin

Piiiitkästä aikaa päästiin Riikan tottistreeneihin majalle. Tarkoituksena oli ottaa ilmoittautuminen, esteitä ja paikallamakuu sekä esineruutu.

Karun ensimmäinen kentälle tulo meni ihan penkin alle - hurtta ei todellakaan tarjonnut kontaktia vaan vipotti ympäriinsä häntä pystyssä sen näköisenä, ettei näin jännää ja kiinnostavaa paikkaa olisi ikinä nähnytkään. Mokkapalan työntäminen nenään kiinni ei auttanut ollenkaan. Riikka vaihtoi lennosta suunnitelmaa ja tehtiinkin pelkkä motivaationnostotreeni - koira Riikalle kentän sivuun ja minulle omat bileet pystyyn riekkuen, kiljuen ja leluja viskellen. Hetken hetsauksen jälkeen Karu pääsi mukaan leikkimään ja toistettiin vielä uudelleen, sitten autoon.

Toisella kiekalla oli jo ihan normaali eli päästiin tekemäänkin. Otettiin hyppyä, ensin samoin kuin kesäkoulussa viimeksi eli kävelin Karun kanssa kohti estettä ja kun lähti hyppäämään, Riikka heitti palkan esteen vierestä. Karulla oli hyvä imu esteelle ja päästiin tekemään niinkin, että koira lähti itse hyppäämään (vaikka palkka oli minulla), ja hyppäsi myös takaisin päin. Kerran taisi ainakin hypätä pallo suussakin. Vähän sekava mutta reipas treenipätkä ja olin oikein tyytyväinen siihen, että lähti itsenäisesti mielellään hyppäämään.

Esineruudussa otettiin tallaamattomaan maastoon kolme hanskan hakua. Karu lähti hyvin, muisti etsiä ja palautti hanskan kivasti minulle, mutta oli nenänkäytöllisesti tosi huono - juosta loikotti eestaas ja lähes hanskan päältäkin. Sitten kun alkoi haistella niin löysi kyllä. Toisella kiekalla väänti kakit kesken juoksentelun - muisti kuitenkin jatkaa jopia kakkitauon jälkeen. Alla videopätkä ensimmäisestä otosta (kiitos kuvauksesta Kristiinalle):



Juoksentelijalle saatiin jatko-ohjeistukseksi esineruututreeniin sellainen muutos, että tehdään monta hyvin hajustettua esinettä ja viskellään niitä tallaamattomaan metsään, jossa sitten koiran kanssa vaan kävellään ristiin rastiin ja palkitaan aina, kun nappaa hajun ja löytää esineen.

Hii-op eli tutustuminen A-esteeseen

Maanantaina tottisryhmän treeneissä touhuttiin pitkälle kolmatta tuntia kolmen koirakon voimin - kivat treenit! Tutustuttiin majalla hyppyyn ja A-esteeseen, tottisteltiin paikallamakuun aloitusta ja lopetusta ja harjoiteltiin esineruutua.

Hyppyharjoitukset aloitettiin matalalla esteellä ja ohjaaja mukana hypyssä tai esteen sivulla, nostettiin sitten noin 70 senttiseksi. Ohjaaja houkutteli / käskytti esteen takaa ja Riikka päästi koiran nakille. Hypyt menivät hyvin, lennokkaasti, ja kun tarpeeksi autettiin niin ei tullut kiertämisiäkään.

Hyppyjen jälkeen lähdettiin päättäväisesti vähän madalletulle A-esteelle. Karu nosti kyllä etutassut estettä vasten, mutta loppukoiralla ei ollut aikomustakaan kiipustaa ylemmäs. Parin yrityksen jälkeen siirryttiin nelihenkiseen työskentelyyn, jossa yksi houkutteli koiraa esteen harjalla, toinen veti, kolmas työnsi ja koira jarrutti. Kun homma oli todettu riittävän traumatisoivaksi otettiin iloinen estehyppy ja leikkien autoon.

Toisella kiekalla A-este oli laskettu laatikoiden varaan noin metrin matalaksi, ja Kartsa kävelikin yli jo ihan sujuvasti heti ensimmäisellä kerralla hihnasta vähän auttamalla. Ylitettiin muutama kerta ihan sujuvasti ja rauhallisesti, kerran pysähdyttiin harjalle syömään kissanruoat.

Pienen tauon jälkeen otettiin vielä paikkamakuun aloitusta (koira istumaan, ohjaaja sivulle, maahan, palkka) ja lopetusta (koira maahan, ohjaaja sivulle, sivu, palkka). Karu oli kivasti keskittynyt mutta toimi satunnaisesti - en antanut käskyn lisäksi mitään muita apuja, niin oli selvästi välillä epävarma että pitikö nyt oikeesti tehdä jotain vai ei. Helpotettiin sitten avuilla. Ohjaaja oli vähän keskittymiskyvytön.

Esineruututreenissä Karulle kolme keikkaa niin, että Riikka vei pikkuisen hetsatun rukkasen ruutuun. Päästin koiran Juttu! -käskyllä etsimään vasta kun Riikka oli palannut lähetyspaikalle. Ensimmäisellä kiekalla koira irtosi hyvin (ts. paineli horisonttiin mustikanvarvut pölisten) juoksenteli isot kaaret mutta löysi ja palautti rukkasen. Toisella kerralla samoin mutta vähän pienemmillä juoksulenkeillä. Palkkasin palloleikillä palautuksesta.

Kolmatta kertaa ei olisi pitänyt ottaa, mutta otettiin kumminkin. Oli jo väsyneemmän oloinen, ravasi, löysi hanskan hyvin mutta palautuksessa pysähteli ja tiputti. Lopulta kuitenkin toi ja sai loput kissanruoat. Riikan mukaan hyvin käytti nenua ja tajusi tallatun alueen rajankin. Palkata voisi jatkossa sillä hanskalla leikkimällä.

Treenien jälkeen olin vielä kahden ilmaisun maalimiehenä Ketulle. Kiva oli, kun en ollut ennen nähnytkään ilmaisutreeniä.