Perjantain privaattitottikset

Viime perjantaina oltiin Karun kanssa ainoana koirakkona tottisvuorolla Suunnistajanpuiston kentällä.

Ensin seuraamisia, jotka meni vähän heikosti (kenttä hajuineen olisi kiinnostanut enemmän), joten siirryttiin lennosta kulkemaan agilitypuomilla pariin kolmeen kertaan (josta tiputtiin vain kerran - säikähdin, mutta tehtiin vielä kerran ettei jäänyt kammoa). Sitten mentiin hyppimään tavallista estettä ongelmitta. Tämän jälkeen siirryttiin A-esteelle ja yllätyksekseni koirahan meni siitä yli pari kolme kertaa. Se mitä tarvitaan on hallittu alastulo - ei hyppäämällä ylhäältä niinkuin on nyt tilanne. Kiitokset kuitenkin Katjalle että on saanut Karun tajuamaan että A-esteestä mennään yli.



Tämän jälkeen tehtiin vähän BH-kokeen "jääviä" liikkeitä. Luoksetulo oli todella tolkuttoman hidas, joten otettiin siinä vaiheessa paikkamakuu lepohetkenä. Tämän jälkeen oli uusi luoksetulo jossa kiihdytin nahkarätillä koiraa ja menikin paremmin. Siirryttiin nahkarättitaistelu, seuraaminen, nahkarättitaistelu sarjaan. Lopuksi vielä toinen paikkamakuu.

Kohtalainen mutta suunnittelematon harjoitus. Tarvitaan treenisuunnitelma.

Jotain hyvääkin

Torstaina oli rennot tottisharjoitukset pienellä porukalla Telkkistentien hallilla. Meillä oli Karun kanssa ohjelmassa seuraamista.

Keskityttiin suoraan kulkemiseen mutta myös vasemmalle käännöksen ongelmiin ja mahdollisiin ratkaisuihin. Suoraan kulkeminen menee hyvin silloin kun koira on sopivassa vireessä. Käännös vasemmalle aiheuttaa edelleen kontaktin tippumisen ylettömän päänheilutuksen seurauksena. Mietittiin Veeran kanssa kahta korjausta: niin pientä käännöstä ettei päänheilahdusta tapahdu ja pallon tms. pitämistä vasemmassa kädessä rinnan kohdalla niin että kontakti pysyy koiralla siinä.Molemmat toimii, se mitä tarvitaan on paljon toistoja.

Lisäksi tehtiin pari paikkamakuuta joissa ongelmana oli piippi - erityisesti jälkimmäisessä.

Huonointa koko harjoituksessa oli jonkinmoinen haistelutaipumus joka kyllä tokeni aina öpillä mutta palasi pian uudelleen. 

Nopeudenvaihdoksia

Keskiviikon tunnilla tehtiin seuraamista teemana siirtymät, meillä vaan tavallisesta hitaaseen käyntiin ja takaisin. Kartsa oli edelleen sen oloinen että teki väkisin, mieluummin olisi tehnyt muuta eli klutannut pitkin mattoa. Luulen, että silloin ei kannattaisi yrittää opetella mitään, mutten oikein tiedä, mitä silloin sitten pitäisi tehdä joten nahjusteltiin seuraamisia. Pudottaa kontaktin siirtymissä, teki saman myös kun sanoin vain Sivu kesken normivauhdin, ennakoi ehkä kääntymistä tai jotain.

Väliaikaodottelut meni jo paremmin, paikkamakuuta ei tehty.

Temppurataa ja esineitä

Tänään tottikseen kuului temppurata. Ensin kierrettiin tötsiä, hypättiin pöydälle ja tehtiin kauko-ohjausta, sitten kierrettiin tuoli, mentiin agility-renkaasta läpi, merkille josta ohjattu nouto ja lopuksi pujoteltiin agilitytolppia. Toisella kierroksella vähän vaihdettiin ja tuli mm. kapulan hakeminen parhaiden lelujen keskeltä ja hyppyjä.

Eka kierros oli kontrollin puutteessa huitelevalle koiralle (ja minulle) naureskelua. Toisessa korjasin lähtökohtaisesti virheeni ja otin nahkarätin avukseni. Leikitin ennen kierrosta ja välipalkaten. Hallinta oli paljon parempi. Hauskaa oli tehdä näitä ja koirakin varmasti tykkäsi. Katsotaan jos postataan niistä videota myöhemmin.

Temppurataa vieläkin oudompana oli esineruutu sisätiloissa. Esineet piilotettuina hallista löytyvästä rekvisiitasta tehtyihin "maastonmuotoihin". Karu teki hyvin nahkarätillä, mutta ei ilmeisesti hoksannut tuntemattomia villasukkia etsimisen arvoisiksi. Kaksi muuta asiaa jäi mieleen. Ensinnäkin hallintapuoli oli hyvä. Jossain vaiheessa Karu mm. totesi ettei löydä mitä pitäisi ja juoksi eteeni ja kävi siihen maahan. Tuollainen käytös on niiiin paljon parempi kuin se, että koira olisi huidellut omilla teillään minusta välittämättä ja Tuuppa-tänneä! tottelematta. Toinen asia mikä jäi hyvin mieleen oli, että Karu haistoi ja nuoli yhdessä kohdassa jonkin pentukurssilaisen pissit.Puutuin siihen, mutta se ehti nollata aivot ja vei mielenkiinnon kaikesta muusta. Koira oli jotenkin hämillään ja villasukan kiinnostus nollassa. Jonkunlainen into nahkarättiin saatiin kuitenkin Mariannen avustuksella rakennettua.

Loppuun tein vielä kaksi paikkamakuuta. Muut koirat oli samalla kentällä ja tekivät hyvän häiriön. Ensimmäinen paikkamakuu meni hyvin pientä piippausta lukuunottamatta. Toisessa piippausta tuli enemmän. Minun olisi pitänyt pistää se poikki ja koira palkitsematta häkkiin. Odotin kuitenkin aina hyvää pätkää ja lopulta palkkasin sellaisesta. En kuitenkaan usko että koira tajusi mitä halusin.Piippaamista lukuunottamatta paikkamakuut olivat hyviä. Ei ollut yhtään sellainen tunne että koira olisi lähdössä jonnekin. Mutta tyytyväinen niihin ei tuon piipan takia voinut olla. Paljon hyvää ja paljon huonoa oli loppufiilis.

Painihommia

Reeniplokia on kiva kirjoittaa silloin kun on kivoja reenejä. Eilisestä ponderoinnista ei oikein irtoa mitään positiivista. Onneksi olen harrastanut aiemmin mattokamppailulajia, siitä oli hyötyä kun harjoiteltiin koiron kera tunti kyljellään pötkötystä ja aina välillä reippaat painisessiot (jos sattui olemaan meillä eriävä mielipide aiheesta pötköttääkö vielä vai ei).

Lähdin siis videon purun jälkeen uudella innolla selättämään vire-mielentila-haistelu-kuuntelemattomuus -ongelmaa ja päätin, että harjoitellaan sitä minusta kiinnostumista (Karu) ja keskittymisen vaatimista (minä). Karun mielestä siellä oli paljon hyvää haisteltavaa, minä yritin viljellä haistelemattomuutta komentamalla ja houkuttelemalla mutta jäin tylysti toiseksi. Ihan kuin pentukurssiaikoina, ei kiinnosta meetvursti kiinni nenässä, ei edes huomaa vaikka kovasti komennan.

Nopeasti päädyin kontrolloimaan tilannetta ainoalla mahdollisella tavalla eli heittämällä koiran kyljelleen mattoon ja pitämällä siinä (tunnin). Noin vartin välein, sinä hetkenä kun lopetti haistelun ja rimpuilun ja siirtyi pelkästään tärisemään ja tuijottamaan, vapautin. Tehtiin yhdessä helppoja juttuja ja paljon palkkaa niin kauan kuin koiraa kiinnosti, sitten painittiin takaisin mattoon. Tunnin loppuessa tilanne oli ihan sama kuin alussa.

Onneksi sitten, kun onneton koironohjaaja raahautuu kotiin, siellä odottaa empaattinen puoliso:
- Miten minä muka saan sen tottelemaan? - Pitää ostaa sellainen sähköpanta.
- No mutta miten siitä selvittiin silloin pentukursseilla? - Ei siitä selvittykään, ne kurssit vain loppui.

Luokkatreeniä - liikkeiden välejä

Tokoryhmän kevään ohjelman mukaisesti meillä on joka kuun viimeisenä kertana kokeenomainen harjoitus. Minä harjoittelin edelleen niitä välejä, suunnitelmana palkata hyvin vähän / rauhallisesti liikkeen lopussa, laittaa koira istumaan, jos tulee lätinätauko ja siirtyä hallitusti Mennään -käskyllä seuraavaan aloituspaikkaan. Ajattelin myös palkita kunnolla kesken liikkeen, jos tulee oikein hyvä pätkä, mutta ei sitten sattunut sopivia kuin yksi, seuraamispätkän juoksussa. Hypyn stoppi oli myös hyvä mutten muistanut palkata.

Tehtiin siis alokasluokan liikkeet ilman vapaana seuraamista, ja liikkeissä oli kaikissa jotain sanottavaa:

• seuraaminen taluttimessa - kivasti jaksoi pitkän pätkän, mutta hyvin epätasaista menoa
• liikkeestä maahan - ei mennyt, toistokäskyllä ja avulla meni, haisteli, huono seuraaminen
• luoksetulo - loppu edelleen karmea ohijuoksutörmäys
• liikkeestä seiso - pysähtyi ok, pieni steputus, haisteli (!), huono seuraaminen
• hyppy - varasti taas vaikka muistin ja yritin ottaa haltuun esteelle mentäessä, muuten hyvä.

Mutta ne välit, joita me harjoiteltiin, meni minusta jo paljon kivemmin. Ei harhaillut kovin kauas mennään-seuruutuksessa ja tuli kohtuullisen hyvin perusasentoihin, monesti ilman käskyäkin eli tietää jo mitä on tarkoitus tehdä. Ei tuntunut siltä, että olisi meinannut lähteä sooloilemaan.

Vieläkin oli pientä possuilua, palkan tonkimista, hyppimistä jne mutta paljon hallitumpi kokonaisuus kuin viimeksi joulukuussa. Kiva! Video alla.

Alkuun tehtiin ryhmässä paikkamakuu ja meidän ensimmäinen ryhmässä paikallaan istuminen. Paikkamakuu oli Karun normaalitasoa, oli aloittaessa levoton, piippasi ja katseli välillä. Istumaan jättämisessä tarjosi maahanmenoa, eteen istumista ja sivulletuloa, mutta kun tajusi mitä piti tehdä niin istui ihan yhtä hyvin (huonosti) kuin makasikin. Tehtiin myös myöhemmin muiden suorittaessa yksin lyhyt noin puolen minuutin paikkamakuu.

Treenien loppuun vielä pujottelukontaktiharjoitus, jossa oli tänään vähän enemmän vaikeuksia pitää kontaktia, ja pentukurssiajoilta tuttu luoksetulokuja. Luoksetuloissa olin varma että Karulla menee kuuppa taas nurin kun ihmiset juoksevat ja kutsuvat koiria - se on aina ollut tosi vaikeaa - mutta ottikin yllättävän hienosti ja rauhallisesti. Oman vuoron jälkeen vähän kuumui mutta hillitsi hyvin.

Pikatsekkaus noudoista ja suunnat

Ponderoissa tehtiin luoksepäästävyys ja paikkamakuu, omavalintana nouto ja loppuun suuntien opetuksen tilannekatsaus.

Luoksepäästävyydessä Karu on ollut tosi hyvä viime kerrat, nyt nousi kun oikein ahkerasti siliteltiin, mutta ei mitään vakavaa. Paikkamakuu tehtiin ryhmästä erillään, Olli varmisti, tein tosi helppona kun koiro oli ihan kiljukaula. Koska Karu keskittyy hyvin kun teen jotain (seuraa minua), niin vinkkinä yllättää koiraa "staattisesta" tilasta esim. heittää nami ja vapautus, jotta pysyisi tarkkaavaisena.

Noudoista vinkkinä nätisti ottamisen vahvistamista eli lyhyellä matkalla käsky Tuo! ja heti kun koira nostaa kapulan niin JES! ja vapautus lelulle. Toisena harjoituksena pitkällä matkalla luoksetuloa kapula suussa, eli jätetään koira istumaan pitäen kapulaa ja kutsutaan sitten luokse.

Suunnat meni ok, tätä harjoiteltiin kerran kotonakin ja hyvin valkkaa sen mihin vinkataan. Jatkoharjoituksena niin että koira seisoo, namit kauempana sivuilla ja ohjaaja kauempana + vaikeusastetta lisää jättämällä koira esim. vinoon vasemmalle ja lähetetään kuitenkin oikealle.

Hirmu haistelevainen ja äänekäs oli tänään.

Huonoa mutta vähän hyvääkin

Ponderan toko. Alun paikkamakuu oli huonoin ikinä. Ihan karmea. Pirjo oli vieressä seisomassa hihnan päällä. Tämänkertaiseen epäonnistumiseen kuului kaksi nousemista ja jatkuvaa piippaamista. Pirjon suositus oli että nyt ei osallistuta paikallaan oloon ryhmissä. Karun paikkamakuut kannattaisi nyt tehdä sivussa esim. toisen koiran tehdessä omaa suoritustaan ja hyvin helpotettuina. Pitäisi saada homma kasaan ennen kuin palataan ryhmään tekemään.

Heti perään oltiin Karun kanssa vuorossa tekemässä kolme liikettä. Meillä ne olivat seuraaminen, liikkeestä maahanmeno ja hyppy. Ennen seuraamista Karu hyppi vähän päin, Katja kommentoi sitä myöhemmin että minun olisi kannattanut ottaa kunnolla pois. Sitten seurattiin ohjattuna melko pitkät pätkät. Niihin kuului huonoa seuraamista mutta myös hyvääkin. Käännöksissä on paljon petrattavaa, perusasennoisa ja paikassakin. Koko kolmen liikkeen palkkasin ainoastaan suoritusten jälkeen kehumalla ja keholla. Liikkeiden välissä otin Pirjon mukaan pikkuisen liikaa hihnalla - hihnan pitäisi olla löysä aina paitsi jos koira tekee jotain ei toivottavaa kuten haistelee.

Liikkeestä maahan meni hyvin muuten mutta kun palasin koiran luo se ei suinkaan odottanut minua vaan käänsi huomionsa muualle. Perusasentoon vasta toisella käskyllä. Hyppy meni hyvin lukuunottamatta sitä että Stop! ei pysäyttänyt vaan koira siirtyi esteelle asti ja lisäksi perusasento meni noin ihan vinoon.

Tunnin lopussa oltiin taas kentällä ja tehtiin kaikki yhtä aikaa. Se osuus kun Pirjo ei ollut meidän luona meni ihan kauhean huonosti. Olin tosi pettynyt itseeni ja koiraan. Sitten Pirjo tuli paikalle ja päätettiin tehdä seuraamista. Ja se meni oikein hyvin.

Lopuksi Pirjo kehotti meitä harkitsemaan sitä, että valitsisimme vain toisen ohjaamaan koiraa tokossa. Hän kehui kyllä miten hyvin olemme saaneet vuorottelun onnistumaan mutta koiralle olisi paljon helpompi jos ei tarvitsisi opetella asioita kuin yhdellä tavalla tehtynä. Kyllähän se totta on. Haluamme kuitenkin pitää harrastuksen yhteisenä. Mietitään.

Kivan kautta

Eilen oli vuorossa Ponderan treeni. Nyt lähdettiin liikkeelle palkkaamisesta omalla itsellä - eli otettiin koira sivulle, seuruutettiin vähän pysähdyttiin ja palkattiin ilman nameja tai leiluja - eli omalla keholla. Sitten pelkästään koira perusasentoon ja superpalkka - kävelin taaksepäin ja syötin nakinpalasia.

Seuraava harjoitus oli hauska. Kaikille metrinen keppi käteen ja sitten tehtiin kaiken maailman kiertämisiä ja hyppimisiä ja muuta vänkää. Sekä koira että ohjaaja sai keskittyä ihan koko ajan. Tämä oli pitkä harjoitus mutta hyvä.

Lopuksi otettiin paikallaanmakuuta ja rentoutumista. Pikkuisen alkoi Karun kiinnostus herpaantumaan.

Hyvin meni. Haistelut ja piippaukset pyrin ottamaan pois.

Kaukokäskyjä ja innokasta loikkimista

Tänään tokoryhmän treenissä aiheena oli hyppy ja kaukokäskyt. Kaukoja ei ollakaan aikoihin ohjatuissa tehty, mutta sopivasti kotona männä viikolla kylläkin.

Meitä oli treenissä vain kolme koiraa, joten alkuun ja loppuun otettiin rauhassa paikkamakuut. Karun kanssa tehtiin molemmat hetsattuna siten, että välivapautin kerran kaksiminuuttisen aikana. Jälkimmäisessä olin noin ensimmäisen minuutin piilossa. Karu pysyi hyvin ja oli hiljaa ja enimmäkseen keskittyväinen, eli ihan tyytyväinen sai olla. Luoksepäästävyydet ja kehääntulot otettiin myös, näissä alkaa jo pysymään nahoissaan. Ainakin jos on lihapulla lähellä.

Treenipätkien välissä pidin Karun häkissä ja yritin kurmoottaa sitä piippaamisesta. Ei ainakaan välitöntä vaikutusta. Kyllähän se on hiljaa, kun jännittyneenä odottaa seuraavaa "hienosti _hiljaa_ hieno hurtta" -palkkaa mutta kun alkaa piippaamaan, ei mitenkään hiljene komentamalla. Edelleen tuntuu ettei ymmärrä tai yhdistä ääntä siihen rankaisuun, mutta tällä logiikalla olisi turha palkita hiljaa olostakaan, joten yritetään nyt kokeilla. Tosin, kun vähän miettii, se systemaattinen hiljaa olosta palkitseminenkin on pikemminkin pahentanut tilannetta...

Tällä kertaa kuvituskuvana suloinen koiranpentu

Hyppy-osiossa näytin, miten koiro saattaa varastaa hypylle ja ei pysähdy nasakasti esteen jälkeen, vaan hiipii lähemmäs. Päädyttiin siihen, että ei yritetä hypyttää koiraa lähelle esteen taakse, vaan vahvistetaan selkeästi pysähtymistä käsimerkillä ja pallon kanssa heti kun on kääntynyt. Hyvinhän se pysähtyi sitten. Hienoa että tykkää ja on innokas hypylle, pitää vaan mennä kontrollissa esteen lähellä ja välillä vahvistaa siinä pysymistäkin, ettei lähde luikkimaan liikkurin käskytyksestä tms.

Kaukoissa kokeiltiin takapalkkaa, joka toimi hyvin seisomisessa vielä välillä ilmenevään eteenpäin tepsutteluun. Näistä en ole kovin huolissani, Karulla on luonnostaan kohtalaisen paikallaanpysyvä tekniikka ja (minulle) riittävän nopeat vaihdot, joten viilataan tarkemmin sitten kun tarvis on.

Mukavaa oli taas, vaikka piippaamisongelma ja ääntelyn kanssa samalla tavalla käsiin leviävä maton haistelu (varsinkin Lepo! -käskyn alla) ärsyttävät. Pitää yrittää korjata.