tiistai 12. helmikuuta 2013

Seuraamisesta

Alkuvuoden koekohnustuksen jälkeen ehtii taas vähän ajatella eteenpäin. Viime treeneissä pyysin videoimaan meidän seuraamista (iso kiitos Kirsi!), jotta voin miettiä mihin suuntaan sitä haluaisin viedä, ja mihin ongelmakohtiin kannattaisi seuraavaksi keskittyä.

Tässä video:


Havaittuja huonoja juttuja:

  • perusasentoon istumiset on hitaita ja epävarmoja
  • oikealle käännökset kävelen ihan pyöreän näköisesti, vaikka tuntuu siltä että käännyn napakasti
  • kontakti tippuu käännöksissä
  • täyskäännöksistä en tykkää, jäävät vajaiksi ja ovat hitaita
  • oikealle käännöksissä jää helposti väljäksi
Havaittuja hyviä juttuja:
  • kestävyys on hieno! Jaksaa taapertaa vieressä jo tosi pitkään ja tuntuu helpolta
  • vaikka kontakti putoaa käännöksissä, hakee nopeasti takaisin ja pysyy suorilla hyvin
  • juoksu ja juoksusiirtymät menevät jo yleensä ilman pomppimisia
  • vasemmalle käännökset näyttää ihan hyvältä
  • paikka ja asenne on ihan jees, vaikkei se niin virkeältä näytä kuin voisi olla, tykkään ilmeestä kuitenkin
Paljon siis jo hyvää. Viilattavaa lähinnä käännöksissä. Valitsen nämä kaksi ensin työn alle:
  1. kontaktin säilyttäminen tasaisena läpi käännösten
  2. täyskäännökset sujuvaksi
Kontaktin säilyttämiseen olen jo aiemmin tehnyt harjoituksia jotka toimivat ihan hyvin, niitä pitää vaan toistaa usein ja paljon että saadaan vanha opittu tapa korjattua.

Täykkäreitä pitää varmaan vähän ajatella ensin. Päättää millaisen haluaisin siitä ja sitten vasta pähkäillä, että saanko sellaisen tehtyä. 

lauantai 2. helmikuuta 2013

Tokokoe, avoin luokka, 2.2.2013

Kolme viikkoa sitten korkattu tokokisaura jatkui tänään avoimen luokan kokeella. Tuomarina oli Erkki Shemeikka. Viimeksi alokasluokan kokeessa oli Mauri Pehkonen - unohtui mainita. Avoimessa oli koirakoita paikalla 13, meidän kokonaispisteet 162, I-tulos ja luokkasijoitus 5.


Paikallaan makuu: 7

Ihan kauheaa. Aloitus oli levoton ja huono. Vessakopissa piilossa kököttäessä mietin, että onkohan pahempi se että piippausta kuuluu vai ne hiljaiset hetket. Kolme minuuttia on iäisyys. Tuomari kommentoi, että taisit itsekin kuulla mitä täällä tapahtui. Juu, kuulin. Lisäksi oli haistellut.

Seuraaminen: 9

Parempi aloitus kuin viime kisassa, meidän normitasoinen tämän hetken koeseuruusuoritus. Vähän reilut pisteet minusta. Epätasainen, välillä painoi välillä loittoni, kontakti putosi käännöksissä. Seuraamista ei olla paljoa harjoiteltu viime aikoina ja se kyllä näkyy laadun huonontumisena.

Liikkeestä maahan: 10

Haisteli ja vähän hidas maahanmeno, varma tutunoloinen suoritus.

Luoksetulo: 5

Tätä oltiin kiireellä jankattu pari viikkoa - kokeeseen ilmoittauduttaessa ei osattu vielä ollenkaan. Viimeistelytreeneissä Karu jo pysähtyi kohtalaisen nätisti pelkällä käsimerkillä, mutta tiesin, että kokeessa ei tule toimimaan. Yllättävän hyvin jarrutti, mutta meni kuitenkin epävarmaksi ja loikki häntä heiluen perille asti eli läpijuoksusta 5 pistettä.

Liikkeestä seiso: 8,5

Jäävät on meillä aina olleet ihanan varmat ja tasaiset. Tässä taisi olla vikana vain pieni teputus käskyn jälkeen.

Nouto: 8

Noutoakin kokonaisena liikkeenä on harjoiteltu aika vähän. Etukäteen epäiin, että loppuasennon kanssa voi tulla ongelmia. Meni just niinkuin arvelinkin, muuten varsin mallikas (ja meni kapulallekin siististi kuono edellä!), mutta lopussa tökkäsi minua mahaan kapulalla ja istui kauas. Tuomarikin mainitsi nämä pistevähennyksen syinä.

Kaukokäskyt: 10

Jätin koiran tosin vinoon, mutta siitä ei rokotettu. Hirrrmu pitkät vaihtovälit. Varmat ja normihitaat vaihdot.

Hyppy: 8

Tätäkin hinkattiin (luoksetulon pysäytyksen kanssa) pari viikkoa tiiviisti ennen koetta. Idea meni perille ja ylimääräisiä kiekuroita ei onneksi tullut. Arvostelussa tuomari mainitsi jotain esteen takana olosta, olisiko ollut liian kaukana tai vinossa tai jotain? Takaisinhypyn jälkeen luoksetulossa tökkäsi minua kuonolla.

Kokonaisvaikutus: 9

Tuomari kehui rauhallisuutta ja että ei ollut turhia kiemuroita.

Ennen koetta jännitin paikkamakuuta ihan yhtä paljon kuin ekaan kokeeseenkin mennessä. Kun se oli ohi, hävetti ja harmitti mutta ei enää juurikaan jännittänyt. Kehäänmenovalmistelut tein samoin kuin viimeksi ja aloitus oli nyt parempi.

Parasta kokeessa oli, että minulla oli ihan mukavaa kehässä. Viime kerrasta viisastuneena laitoin koiran suoraan maahan liikkeiden välissä, ja homma pysyi hyvin hanskassa ilman mitään ylimääräistä häsellystä. Karu murukuonolo tuli mielellään mukana aina seuraavan liikkeen aloitukseen ja oli hyvin keskittynyt, ei tainnut juuri vinkua aloituksissakaan nyt.

Ennen omaa vuoroa ajattelin pisteitä, mutta kehässä en taas yhtään tiennyt mikä on tilanne, vaikka tuomarin kommentteja kuuntelin ja jotain jopa muistinkin suorituksen jälkeen. Kehästä poistuessa olin ihan hurjan iloinen. Karu teki kaiken minkä osasi 100% ja toimi hyvin lunkisti. Mainio otus <3.

Pihalla hehkutellessa tuli vielä jymy-yllätys: vaikka korkean kertoimen paikkamakuu ja luoksetulo menivät mönkään, pisteet riittivät ykköstulokseen! Ei ollut ihan etukäteen suunnitelmissa, että kahdella kokeella saadaan kilpailulupa voittajaluokkaan :).

Seuraavaksi pidetään piiiitkä tauko koehommista, reenaillaan paikkamakuita ja piippakuonon hermojen hallintaa, käydään ehkä mölleissä ja mätsäreissä ja ihmisten ilmoilla oppimassa olemaan koiriksi, ja humputellaan kaikkea ei-niin-vakavaa ja enemmän mukavaa - esimerkiksi jatketaan operaatio suppilovahveroa.

Sitä ennen kuitenkin mietitään, että millainen pitää kakun oikein olla, jotta se olisi riittävän hyvä sellaiselle reenikamuryhmälle kuin meille on suotu?

tiistai 15. tammikuuta 2013

Operaatio suppilovahvero

Tykkäämme hyvästä ruoasta ja sienistä saa hyvää ruokaa. Asumme metsän reunassa, liikumme koiran kanssa metsässä, sienestämme. Emme löydä sieniä. 

Ongelmanasettelusta voi arvata, että karvakuono valjastettiin vihdoinkin oikean palveluskoiran hommiin eli palvelemaan omistajiensa kulinaristisia tarpeita. Tavoitteena on siis sulostuttaa ruokapöytää jatkossa oman perheen voimin, eli istua kannolla, juoda lonkeroa ja odottaa että koira ilmaisee suppilovahverot.

Ilmaisu on vähän ongelmallinen. Haukkuvan wanna-be-hakukoiran ei ehkä kannata ilmaista suppilovahveroa samalla logiikalla kuin maalimiestä. Muun ääntelyn opettaminen tuntuu vaikealta. Asentoilmaisu, esim. sienen edessä istuminen, ei toimi jos laiska ihminen vain istuu kannolla. Paitsi jos etsintäsäde on hyvin suppea. Karulla mikään toimintasäde ei tunnu olevan kovin suppea.

Ehkä siis jonkinlainen rullailmaisu ilman rullaa, eli koira löytää sienen, etsii ohjaajan, kertoo löytäneensä sienen ja näyttää tien sienen luo. Yksinkertaista.

Opetussuunnitelma:
Käytetään naksutinta. KLIK + nami. Aloitetaan aina harjoituskerta yhtä tai kahta pykälää alempaa kuin mihin viimeksi jäätiin.

  1. Ensin käytetään kuivattuja sieniä, ensin opetetaan vain yksi sienilaji (suppilovahvero)
  2. Opetetaan koira etsimään sieni sisällä kotona
    1. Laitetaan kuivattu sieni karvamatolle, KLIK kun liikahtaa kohti sientä.
    2. Kun edellinen toimii, eli koira osaa hakeutua sienen lähelle saadakseen namin, heitetään sieni "piiloon" karvamattoon. Kehutaan kun haistelee mattoa (etsii ehkä sientä), KLIK kun melkein törmää sieneen.
    3. Kun koira osaa etsiä sienen karvamatosta: jätetään koira istumaan, viedään sieni toiseen huoneeseen. Vapautetaan koira ja kehutaan, jos se etsii jotain. Tässä auttaa, että Karu osaa jo etsimisleikin. KLIK kun löytää sienen.
    4. Kun koira tajuaa idean, eli lähtee välittömästi vapautuksen jälkeen etsimään sientä, lisätään etsimiskehoitteeksi käsky Suppis!
  3. Opetetaan koira ilmaisemaan löydetty sieni sisällä kotona
  4. Yleistetään opittu liotettuun / tuoreeseen / pakastimesta sulatettuun suppilovahveroon
  5. OPTIO - yleistetään opittu muihin sienilajeihin
  6. Siirretään opittu toimimaan ulkona
  7. Siirretään opittu toimimaan metsässä
  8. Herkutellaan saavutuksilla

maanantai 14. tammikuuta 2013

Tottelevaisuuskoe Kuopio 12.1.2013

Ihka ensimmäinen osallistuminen tottelevaisuuskokeeseen Kuopiossa omalla hallilla 12.1.2013. Alokasluokassa 12 koiraa. Kokonaispistemäärä 177, I-tulos ja luokkasijoitus 2/12. Video ja selitykset alla.


Luoksepäästävyys: 10

Vähän meinasi pusuja tarjota, mutta ei kuitenkaan poukkoillut naamalle vaan pysyi hienosti istumassa. Sai tuomarilta naureskelukehut että hyvin on luoksepäästävä.

Paikalla makuu: 10

Tosi iso yllätys. Karu oli jo ennen liikkeen alkua suorastaan epänormaalin rauhallinen, ei vinkunut eikä pyörinyt joten päätin, etten ainakaan jätä tekemättä makuuta vaikka sekin oli vaihtoehtona. Paikka oli helppo, satuttiin reunimmaiseksi ja puolitutun rauhallisen Tane -koiran viereen. Jätössä haisteli kunnolla alueen, sen jälkeen ei ollenkaan. Pientä piippausta jota tuomari ei kuullut. Hyvin rauhallinen makuu.

Seuraaminen kytkettynä: 7½

Kehäänmenovalmistelu onnistui minusta hyvin, Karu oli keskittynyt ja kuulolla ja säpäkkä. Heti kun päästiin nauhan sisäpuolelle homma levisi, ja ensimmäisen liikkeen aloitusperusasentokin vaati useita käskyjä. Seuraaminen oli levotonta, vasemmat ja täyskäännökset huonoja.

Seuraaminen taluttimetta: 8

Jo vähän rauhallisempi mutta edelleen levoton ja epätasainen.

Liikkeestä maahanmeno: 10

Normaali suoritus, valmisteleva osuus ei mitenkään erityisen hyvä, pikkuisen vinoon ja hitaasti, vähän haisteli.

Luoksetulo: 8

Hirrrmu vauhdilla tuli ja jotenkin tökkäsi kuononsa minun jalkojen väliin, mikä oli hyvä koska jarrutti tehokkaasti ja päätyi ihan hyvään loppuasentoon. Lennokas sivulle tulo. Pisterokotukset törmäämisestä, vaikka meidän mittapuulla se oli vain hipaisu :)

Liikkeestä seisomaan jääminen: 10

Taisi olla ihan jees.

Hyppy: 9

Töpötti esteen takana muutaman askeleen Stop-käskyn jälkeen, ei muuta vikaa. Ei onneksi mennyt niin pahasti esteen sivuun, että olisi töpötellyt ohi.

Kokonaisvaikutelma: 8

Tuomari taisi kehua että miellyttävästi ohjattu ja iloinen hyvä yhteistyö mutta hienon suorituksen kokonaisvaikutelmaa laski lievä kurittomuus. Lievä on aika lievä ilmaisu - Karu veti kunnon penturallirälläystä parin liikkeen välissä ja kävi kehän ulkopuolellakin. Loppua kohti rauhoittui, kun ihana yleisö lopetti huomaavaisesti taputtamasta ja itse tajusin laittaa koiran suoraan maahan suorituksen jälkeen ilman mitään JEEEEE hehkutuksia.

Päivän hyvä mieli tuli jo paikkamakuuosion jälkeen, oli suorastaan kiva mennä yksilöliikkeisiin. Mikään muu kuin se makuu ei minua etukäteen jännittänytkään. Kehässä tosin meinasi mennä vähän jännäksi kun jätkä vetää kylki maata viistäen kahdeksikkoa korvat tötteröllä. Olen minä silti vain iloinen että koiro on iloinen ja virkeä ja hirmu hieno otus.

Omaan suoritukseeni olin myös tyytyväinen. Muistin olla rauhallinen ja hymyillä ja kiittää tuomaria suorituksen jälkeen. Kerran, luoksetulon kutsussa meinasin unohtaa mitä pitää sanoa (tai meinasin rääkäistä että SIVU), mutta sekin meni ohi kun vaan malttoi ajatella.

Päästiin palkintojenjakoon ja saatiin pokaali ja lahjakassi ja TOKO-kisakirjaan hieno ensimmäinen merkintä ykköstuloksesta. Maailman parhaille reenikamuille leivottiin kakku.


perjantai 28. joulukuuta 2012

Blogiähky

Kauan siinä kesti, mutta nyt se tuli - blogiähky. Kirjoittelu tulee siis olemaan ainakin hetkisen enemmänkin silloin - tällöin - tilannekatsauksia kuin joka rasauksesta raportointia.

Ennen oli ainakin yhdet oman ihkuryhmän reenilöiset ja pari tosi kivaa käyntiä hallilla koiron kanssa kaksin. Jouluntienoo on sukuloitu ja nyt mallaillaan paketista paljastunutta GoPro-kameraa Karun päähän. Tämän talven ensimmäiset ei-niin-professionaalit vetohommatkin on jo kokeiltu.



tiistai 11. joulukuuta 2012

Kukunnat

Kahdestaan hallilla luoksetulon stoppeja, ruutua ja seuraamista:

  • stopit toimii jo aika hyvin, pitäisi päättää kummalla tavalla pysäyttää
  • ruudun paikka on ihan hukassa - yritin saada koiran älyämään ja kovasti se työskentelee ja yrittää, mutta en vaan edelleenkään saa poimittua oikein niitä onnistumisia - menee sekavaksi ja tarjoaa vaikka mitä
  • muistutuksen jälkeen hienoja käännöksiä oikealle
  • täykkäreissä alkaa taas jäädä vajaaksi, heti kun on kiinnitetty huomiota siihen että menee yli. Hmm.
Loppuun tehtiin kaksi hyppynoutoa. Molemmat oli hienoja, kaksi siksi että ekan varasti enkä lähtenyt huutamaan takaisin. 

Mukavaa oli!

kuvituskuvana Kartsa kasvattajan leirillä elokuussa 2010 :)

sunnuntai 9. joulukuuta 2012

Kuriton kutkale ja älynväläys

Alkuviikko työreissussa, loppuviikko kunnon lentsussa sohvanpohjalla. Onneksi koiralla ei (tässä tilanteessa) keitä yli vaan köllii tyytyväisenä sohvalla kainalossa päivätolkulla.

Tänään treeneissä jo ihan normikuntoisena ja hurtta oli kuriton.

Luoksetulon pysäytyksiä. Ensin vähän vaikeaa - tuntuu, että vaan hösellän, ja koiralle ei tule selkeästi palkkaa siitä mistä pitäisi. Jos en heitä samalla kun pysäytän, pysäys huononee, jos heitän niin saa saman palkan huonoistakin. Lopussa kuitenkin ihan hyviäkin kierrättämällä.

Seuruuta ja käännöksiä. Vasemmalle käännöksissä koira meinaa istua ja irrota, jos tamppaan käännöksen. Nopeasti yhdellä askeleella kääntyessä heittää peppua yli. Täytyisi videoida ja katsoa mikä näyttää vähiten pahalta - mihin suuntaan lähteä viemään noita käännöksiä.

Oikealle kääntymisen väljyyteen tuli Elinalta kuningasajatus - miksi en antaisi hihnapakotetta siinä kun koira irtoaa. Hmmm - kokeiltiin - Karu tajusi idean kahdesta käännöksestä. Aika hienoa.

Mietin kotimatkalla taas että onkohan perskules kaikki koira-asiat sellaisia että ne onnistuisi melko lailla heti, jos vaan keksisi tavan kertoa koiralle mitä haluaa sen tekevän. Siltä alkaa vaikuttaa.

sunnuntai 2. joulukuuta 2012

Paappa siihen ja seuruutuksia

Tänään tokoryhmän treeneissä Karu ei ollut häkissä ollenkaan vaan harjoitteli rauhoittumista hallin nurkassa karvamatolla. Tätä treenaillaan nyt kotonakin.

Yhteispaikkamakuussa ensin tavallinen makuu muiden istuessa ja sitten pidempi makuu siten, että olin piilossa osan aikaa. Molemmat kohtalaisen rauhallisia mutta tasaisen piippaavia.

Omina hommina tehtiin seuruutusta monella eri tapaa, ensi paljon käännöksiä vasemmalle ja täykkäreitä ja vähän oikeallekin, sitten liike seis -juttuja ja temponvaihteluja ja häiriökontaktia. Loppuun myös avokaukot *2 (kun ekalla pyllyili, haisteli ja komennuksesta sinkosi paikaltaan) ja vähän luoksetulon stoppeja namilla lyhyeltä matkalta.

  • täyskäännöksissä kannattaa jättää ennakoiva merkki pois, että käännytään paremmin yhtä aikaa - nyt koira ennakoi merkistä
  • vasemmalle menee monesti vähän yli. Tämä ei minua juurikaan haittaa, kun olen siihen pyrkinytkin tekemällä käännökset yli, kun aiemmin jätti ne helposti vajaaksi.
  • täykkäreissä ohjaajan pitää polkea enemmän paikallaan ts. antaa koiralle aikaa kääntyä
  • oikealle pitää ohjaajan loiventaa kurvia. Se on pienempi paha kuin se että koira irtoaa rungonmitan.
  • istuminen perusasentoon oli nyt ok, juoksussa meinaa keulia, muuten temponvaihtelutkin ihan jees
  • piti hyvin kontaktia kun hoksasi että sitä nyt vaaditaan
Alun rauhoittumisharjoituksen jälkeen erityisesti ensimmäisen kiekan seuraamiset oli tosi hyvällä keskittyneellä rauhallisella mielialalla, tykkäsin.

Yllättävän kivat treenit vaikka Pirjon krapulan takia jäätiin pullatta ;~{

lauantai 1. joulukuuta 2012

Hakuja

Kahtena lauantaina taas hakuiltu. Viime lauantai meni huonolla hallinnalla (tauon jälkeen en ollut oikein hereillä) ja innokkaalla koiralla joka kaahotti menemään pitkin metsää. Ihan hyvä harjoitus noista huolimatta.Tehtiin myös tyhjiä pistoja.

Tänään oli jo -10 pakkasta mutta se ei paljon menoa haitannut. Nyt jätettiin tyhjät pistot väliin, että koiralla olisi vahva tunne siitä että ukko löytyy sieltä minne lähetetään. Rata oli hiukan ylileveä tarkoituksella. Neljä maalimiestä, ensimmäinen ja neljäs olivat suoralla palkalla, muissa piti haukkua hyvä sarja (n. 10 - 15) ennen palkkaa. Ensimmäiset kaksi oli hyviä, kolmas oli paras.

Neljäs oli todella vaikea. Koira oli käynyt 5 metrin päässä ainakin kolme kertaa, mutta ei vaan huomannut kunnes sitten lopulta. Sinne mennäkseen koiran piti myös ylittää kaksi tietä jotka ovat Karulle vaikeita (tahtoo helposti lähteä juoksemaan tietä pitkin). Pitkää lenkkiä heitti kun kutsuin aina välillä takaisin. Valitettavasti teki kaikki ne lenkit taaksepäin työskennellen eikä eteenpäin. Siinäpä sitä meillä onkin opeteltavaa.

Hyvä harjoitus.

Valoisa vapaavuoro

Perjantaina vapaavuorolla Karu oli heti alkuun niin levoton ja äänekäs etten osallistunut yhteiseen paikkamakuuseen. Ärsytti. Onneksi kuitenkin ilta valaistui kun oli niin kivoja ihmisiä ja koiria.

Luoksetulon pysäytyshommissa näytin kahdeksikkoa. Yleisö ei ollut kovin vakuuttunut. Annen ehdotuksesta tehtiin sitä mitä Ollikin ehdotti, eli vähennettiin matkaa = vauhtia ja saatiin sitä kautta koira reagoimaan pysäytykseen ihan hyvin.

Toisella kiekalla tehtiin Annen avustuksella tunnaria. Saatiin sama ongelma esiin kuin kotona, eli koira etsi nätisti huomioliivin ja pussien alta oman niin kauan, kun vieraiden kapuloiden kasa pysyi poissa reitiltä. Kun kasa tuli liian lähelle ja Karu huomasi sen, otti siitä ensimmäisen eteen sattuvan kapulan. Ei auttanut, vaikka kävin erikseen näyttämässä oman - otti silti minkä sattuu, jos vieraita oli riittävän lähellä. Mutta silti oli hyvä mieli.

Lopuksi Karu pötkötteli sen aikaa kun muut lähtivät, ja tehtiin vielä toinen setti pysäytyksiä.

tiistai 27. marraskuuta 2012

Kuinka dobermanni pysäytetään?

Maanantaina päästiin kuokkimaan - kiitos Anna & co! Päätin hyödyntää uudet kommentoijat esittelemällä kirjavan valikoiman toimimattomia yrityksiä luoksetulon pysäytykseen. Kooste kokeilluista:

  • pallon heittäminen
  • namin heittäminen yläkautta
  • namin heittäminen alakautta
  • "kuolemanviiva" ts. voimakas pysäytys
  • takapalkka
  • poispäin kävely ja siitä kääntymällä pysäytys
  • kahdeksikko
Ongelma on se, etten saa Karua jarruttamaan kunnolla millään tavalla. Koira ei edes yritä pysähtyä, ei laske painoa taakse, vaan ennakoi pomppimalla ja kääntyy palkalle loivalla loikotuksella. Varsinaisen pysähtymisen lisäksi kehnosti meni myös se osuus, jossa appari aina kutsuu koiran kauas namille, josta minä kutsun takaisin ja teen pysäytyksen - Karu pelasi tyytyväisenä juokse-namien-välissä -peliä eikä keskittynyt pysähtymiseen ollenkaan.

Kahden kiekan jälkeen parhaiten toimi kahdeksikko, eli itse juoksutan koiraa edestakaisin kasia viskaamalla namin yhteen suuntaan, juoksemalla itse toiseen ja viskaamalla namin sinne jne. Tästä sitten välillä ei heitetäkään namia eteenpäin vaan käännös ja heitto päin koiraa (ts. mieluummin ohi).

Juoksutuskiekkojen välissä tehtiin ryhmäpaikkamakuut, joissa Karu rivissä normiväleillä, minä itse lähellä. Kehuin ja komentelin ja koira oli tosi rauhallinen. En kyllä oikein ymmärrä koko elukkaa. Ehkä se oli väsynyt.

maanantai 26. marraskuuta 2012

Eka melkein avo luokkatreeni

Sunnuntaina oman ryhmän harjoituksissa kiltisti lukujärjestyksen mukaan luokkatreeniä. Ensin kuitenkin kimppapaikkamakuut - tosi huono, levoton.

Omalla vuorolla sovellettu avoin luokka, eli hyppy ja luoksetulo alokasmallisina, muuten avoimen liikkeet. Paljon pientä sanomista eri liikkeissä, mutta se mitä harjoiteltiin - kokeenomainen suoritus - meni oikein hyvin. Koira toimi ilman palkkaa ja minä muistin tehdä niitä juttuja mitä piti.



Tokalla kiekalla korjasin kehnosti menneet hypyn ja noudon. Puhuttiin myös paljon paikkamakuusta (ja Karu pötkötti). Ensi viikolla aloitetaan uudelleen rauhoittumisen vaatiminen.

Loppuun vielä omia hömpötyksiä ruudun kanssa.

perjantai 23. marraskuuta 2012

Oma appari mukana taas

Perheperjantain pikaiset hallilla. Minä ja Karu hömpöteltiin, Olli kommentoi ja kuvasi. Aika huono harjoitus mutta mukavaa pitkästä aikaa.

Noudon nostot kunnossa, lopuissa vielä sanomista. Karu puri kapulaa, hyihyi. Luoksetulon pysäytyksiä kaikilla mahdollisilla eri tavoilla, alussa parempia kuin lopussa, hitaalla vauhdilla parempia kuin kovalla. Vieläkin olen epävarma siitä miten sitä kannattaisi tehdä.

Lopussa alokasluokkatyylinen seuraaminen videolle, jotta näkisin itse miltä se nyt näyttää. Tuntuu vähän vaisulta mutta näyttää ihan riittävän virkeälle tokoseuraamiseksi, joten lakkaan nyt haaveilemasta siitä tassujen jatkuvasta vipotuksesta tällä erää. Oikealle käännös väljä, muista käännöksistä tykkäsin.

sunnuntai 18. marraskuuta 2012

Back to basics

Riikka kommentoi tänään ihan aiheellisesti muutamia peruasioita:

  • pitää vaatia - jos kontakti putoaa seuraamisessa, siitä pitää huomauttaa
  • pakotteen jälkeen kehut kun korjaa ja nostava palkka kun tekee oikein
  • Karulle virettä nostava leikkipalkka sopii namuja paremmin harjoitukseen, jossa annetaan myös korjaavaa palautetta
  • jos on tarkoitus harjoitella kontaktin pysymistä käännöksessä, ei kannata hinkata aloitusperusasentoja vaan leikistä liikkeelle sinne minne koiran nenä näyttää
Ongelmana siis muuten nätissä seuraamisessa käännöksiin (ja välillä häiriöihinkin) putoava kontakti. Paransi kyllä heti kun ymmärsi mistä kyse. Viime aikoina on hyvin vahvasti tuntunut, että ELÄIN ON ÄLYKÄS ja tekee kyllä täsmälleen sitä mistä minä vaan tajuan sitä palkata.

Ruutujutuissa tänään huomattiin, että on jo oppinut väärää mallia eli menee sinne oikeaan etureunaan ensin, vaikka sitten korjaisikin. Tähän lääkkeenä paikan näyttämistä joko kutsuen ja ohjaten koira oikealle paikalle tai ensin näyttäen oikea paikka ja sitten vasta lähetys.

Paikkamakuuharjoitus Ilon ja Ujon välissä, oli rauhallisempi, ei juuri vilkaissutkaan vierasta Ilo-typyä. Toinen makuu pk-esteeseen varmistettuna muiden loppuhömpötellessä, jätin nakit maahan estämään haistelua, toimi hyvin. Ei häiriinny häiriöistä.

lauantai 17. marraskuuta 2012

Missä ruutu?

Parin viikon ruututeemaa jatkettiin eilen vapaavuorolla. Tehtiin kyllä ihan kaikkea muutakin hömppää.

Ruutuharjoitusta viime kerran ohjeilla. Ei ollut kovin hyvä nyt, menee reippaasti ihan oikeaan etureunaan ruudun sisään ja jää siihen sitkeästi napottamaan enkä osannut kunnolla palkata siitä että hakee. Pari kertaa jätin koiran istumaan ja kävin näyttämässä paikan, nämä meni hyvin.

Kontaktinsäilytysjuttuja, kun Maggie treenasi. Ihan ok. Samassa hömpässä vähän jääviä ja seuraamisen sivuaskelia peilin edessä. Häiriöseuraamisia pikkupätkiä myös Ujon harjoitusten ohi.

Noutoa - tämä on mennyt hyvin eteenpäin. Tasamaanouto ihan ok, loppuasennossa välillä heittoa kaukana - vinossa, mutta ei se sen parempi ole ilman kapulaakaan. Hyppynoutoa tehtiin pari matalalla esteellä ja hyppynoudon loppuosia erikseen myös.

Paikkamakuita yksin häiriössä (Maggien lähtiessä, Veeran pilkkujengin tullessa) ja yksi Rockyn vieressä. Oli huomattavasti levollisempi kuin viimeksi.

Erikoista oli että koira väsähti treenistä. Läähätti ja oli normaalia vaisumpi, vähän samoin kuin kesäkuumalla. Ei vaikuta mitenkään kipeältä kuitenkaan.


torstai 15. marraskuuta 2012

Kuokkimassa

Kävimme kuokkimassa vapaalla paikalla keskiviikon ryhmän treeneissä. Strategisesti viisaasti menin hallille jo tuntia aiemmin - ehdin treenata sen mitä ajattelin ja juoksuttaa koirasta enimmät kohnot pois.

Ryhmän kanssa tehtiin kolme eri asiaa:

Yksilösuorituksena ruudun paikan hakua. Taas ensin merkkaus tyhjään ruutuun - hienosti onnistui. Läheltä lähetyksiä ja paikan hakua. Sain hyvää ohjeistusta. Olen vähän epävarma siitä mistä palkkaan ja mitä teen jos koira ei hae oikein.

  • palkka siitä, jos joko pysähtyy hyvin lähelle oikeaa paikkaa TAI jos lähtee itse korjaamaan oikeaan suuntaan
  • jos ei tarjoa korjausta oikeaan suuntaan, käy viemässä oikealle paikalle, siitä vain kehut ja uusi yritys
  • matkaa ja lähetyssuuntaa ja sitä mistä lähetän vs. koiran paikka pitää muistaa vaihdella paljon
Ryhmän paikkamakuu. Karu teki kaksi makuuta erillään muista, Päivi "vahti" kolinapurkin kanssa. Kohtalaisen rauhallinen, mutta piippaileva. Luoksepäästävyys ok.

Toisella omalla yksilövuorolla pyysin apuja paikkamakuuharjoitukseen siten, että kaksi koiraa vierellä, ohjaajilla kolinapurkit joilla nakkaavat Karua jos sattuisi nousemaan. Kiitos Elinalle ja Lauralle uhrautumisesta harjoitusavuksi. Ruttu ja Luca olivat kyllä vähän tuttuja koiria, mutta Karu oli silti tosi levoton. Ei katsellut sivuille, vilkaisi välillä, ei ollut ollenkaan rento. En tiedä mikä siinä tilanteessa ahdisti.

Alussa tehtiin yksin käännöksiä oikealle (väljä, mutta tiukkaa nopeammin kun suoristuu), luoksetuloja (hyviä loppuja!), noutoa (ok), seuraamista suorilla normaalia, juoksupätkää, hitaita ja erityisesti liike seis -juttuja joissa palkka istumisesta. Tykkäsin, kiva koiro.

tiistai 13. marraskuuta 2012

Lounasjumpat

Tänään käytiin Kartsan kanssa suorittamassa peräkonttipäivän väliulkoilu ja mielenvirkistys hallilla. Olipa kivaa! Tehokas suunniteltu puolituntinen:

Noutoa. Ensin kaksi lähetystä ja palkka nätista nostosta. Sitten kaksi loppuosaa niin, että jätin koiralle kapulan ja kutsuin luokse. Loppuun kaksi kokonaista liikettä. Sujuu hyvin, rumasti kapulalle meneminen näyttää jääneen kokonaan pois ja loppuasentokin on paljon varmempi.

Ruutua. Ensin lähetys tyhjään ruutuun - tarkistin, merkkaako ruudun - toimi. Sitten useita lähetyksiä läheltä niin, että annoin koiran hakea paikkaa. Tarjosi muutamia hienoja ja selvästi osaa hakea / korjata, mutta ei vielä ihan selvää että missä sitä pitäisi olla. Kun pidensin matkaa, saattoi "hakea paikan" siirtymällä saman matkan päähän minusta kuin läheltä lähetettynä eli ei välttämättä yhdistä vielä ruutunauhoja siihen paikkaan.

Välilepona pari paikkamakuuta, helppoja yksin rauhassa, kerran pääsin hyvin kieltämään aloitushaistelusta.

Luoksetuloa, yksi kokeenomainen (olisin auttanut jarruttamaan, mutta ei tarvinnut), vähän pysymisen vahvistusta höpöhuutelulla, pari luoksetulon pysäytystä ja lopuksi läpijuoksu.

sunnuntai 11. marraskuuta 2012

Ihanat sunnuntaitokot

Ensinnäkin päätin, että kirjoitan jatkossa blogiin vähemmän selitystä siitä, MITÄ tehtiin, ja enemmän muistiinpanoja niistä asioista MITEN kannattaisi / ei kannata tehdä.

Toisekseen mietin, että on se nyt kummallisesta että paikallaan makaaminen on kaikista vaikein liikesuoritus. Ja päätin, että ei se voi olla mahdotonta. Tai tietysti voi, mutta jos on, niin kokeillaan ainakin niin pitkälle että päästään se asia toteamaan eikä lilluta tällaisessa omituisessa paikkamakuuahdistustilassa vuositolkulla.

Tänään meillä oli vierailevana tähtenä Riikka. Veera oli tehnyt mariannekääretorttua. Melko luksusta.

Luoksetulo:
  • kannattaa kokeilla pitkällä matkalla lautoja tms. ohjureita suoristamaan
  • ensin kuntoon törmäys, sitten vasta suoruus
  • törmäykseen voi kokeilla käskyä Istu! kun koira on parin metrin päässä (toimi!)
Ruutu:
  • lähetyksiä läheltä niin että koira hakee paikkaa
Paikkamakuuasiaan Riikka ehdotti, että minä tekisin normaalisti, ja viereisten koirien ohjaajat pysyisivät lähempänä koiriaan kolinapurkkien kanssa -> jos Karu nousee, muut komentavat ja ajavat pois -> kokee, ettei kannata lähteä toisten koirien luo. Tämä vaikuttaa hyvältä etenemistavalta, mutta haasteena se ettei koira nouse tuttujen koirien luo -> pitää järjestää vieraita tekemään sama.

Popin ja Ujon välissä Karu pysyi hyvin, vaikka Pop teki Pirjon kanssa häiriötä ympärillä. Piippaus tosin koveni, kun häiriö lisääntyi. Haisteli taas melkein joka kerta jätettäessä, korjaa kyllä itse nopeasti.

Eilen päätin, että opetan Karun laskemaan pään alas käskyllä Down. Tänään en taas ole ollenkaan varma opetanko vai en. Ehkä opetan, mutta käytän sitä vain jossain tilanteissa - jos haluan sen makaavan littanana. Täytyy vielä funtsia.

Voisin opetella jonkun valmistelurutiinin. Nyt otan monesti koiran suoraan häkistä suorittamaan, ja ensimmäinen suoritus on yleensä aina huono, levoton, kontakti heittelee jne -> valmistele jatkossa aina jotenkin, vaikka lyhyestikin, tekemään lähtö.

lauantai 10. marraskuuta 2012

Tikkitauolta takaisin

Karu kastroitiin viime viikon keskiviikkona paleltuneiden pallinahkojen takia. Tikit poistetaan vasta tulevana maanantaina, mutta alan olla jo aika luottavainen siitä että haava pysyy kiinni. Niinpä käytiin vähän hömpöttelemässä hallilla tokon vapaavuorolla.

Ei tehty oikeastaan mitään järkevää tai suunniteltua. Vähän seuraamista jossa meinasi keulia. Luoksetuloja - kerran varasti kun aukaisin suuni. Kohtalaisia jarrutuksia, vähän loikkia lopussa. Mennään -juttuja ja liikkeiden aloitusasentoja - kivasti koira haki kontaktia ja keskittyi minuun.

Useampi paikkamakuu, ei muiden koirien vieressä. Paikkamakuusta on taas menossa sellainen toivoton vaihe, en oikeasti tiedä miten pitäisi harjoitella, enkä uskalla tehdä niin vaikeita että tulisi virhe, kun en tiedä mitä sitten tekisin. Ei se asia ainakaan tällä menolla korjaannu.

Kartsa on kuitenkin <3

torstai 1. marraskuuta 2012

Aamujumpat

Tiistaina kävin koiran kanssa kahdestaan hallilla ennen töihin menoa. Touhuttiin muutama luoksetulon pysäytys ja noutohommia.

Kapulan kanssa heitin ensin piiitkälle ja lähetin koiran + palkkasin heti nostosta kun meni nätisti. Meni ihan oikein suu edellä, vaikka oli täpinöissään. Mutta varasteli! Ja vielä silleen, että heitin kapulan, katson koiraa, koira katsoo takaisin ja kun en heti vapauta hakemaan niin lähtee itse!

Tehtiin varmaan jotain muutakin mutta muisti ei riitä.