Tuulilähtöjä

Kolmas harjoitus hakuryhmässä. Tehtiin neljä tuulilähtöä. Paula oli maalimiehenä ja vastatuultakin saatiin mukaan.

Ensimäisessä mentiin melko lähelle, ehkä viiden metrin päähän, ennen kuin Karu sai hajusta kiinni ja syöksyi maalimiehen luokse. Sitten kaksi kerrassaan erinomaista selvästi kauempaa. Kissanruokaa + patukkaleikki oli palkkiona. Viimeisessä vein Karun liian lähelle maalimiehen jälkeä. Oli niin selvä että koiralla oli haju maalimiehestä. Laskin irti, en ole varma kannattiko. Koukkasi nenä pystyssä juosten maalimiehen tekemän lenkin takakautta piilolle.  Parempi olisi ollut jos oltaisiin tultu toista kautta piilolle.

Mutta kylläpä oli taitava puuppa. Selvästi rauhallisempi kuin viikko sitten vaikka olikin täysillä mukana. Tietää mistä on kysymys ja nauttii tekemisestä.

Siitä perusasentoon tulosta...

Kyllä se perusasentoon tulo alkaa sieltä pikku hiljaa muodostua. Meillähän on siitä siis menossa tehokuuri, joka lanseerattiin kesäkoulun päätöstreenissä. Harjoituksia on tehty joka päivä aamuin illoin. Ensimmäisellä viikolla näytti huonolta, nyt näyttää hyvältä.

Sanalla on merkitys. Sivu! tuottaa Karussa tällä hetkellä tämän kaltaisia reaktioita:

1. koira siirtyy edestä sivulle ja vieläpä niin että menee useammin oikeaan paikkaan kuin lähelle sitä
2. koira siirtyy takaa sivulle, mutta paikka ei ole aivan yhtä usein täysin oikea
3. koira korjaa asentoaa heittämällä peppuaan koirasta katsottuna oikealle

Kyllä se vielä siitä. Jatketaan harjoituksia.

Masentavaa menoa

Tänään korkattiin kesäkoululta vapautuneiden tiistai-iltojen ilo eli pk-tottis-vapaavuoro. Kylläpä oli karmeaa. Periaatteessa yritin kyllä tehdä ihan oikein - tiesin, että tilanne on taas vähän vaikea kun on uudet ihmiset ja koirat - tulin ajoissa, että kerkesin koiron talutella alueella ennen treenejä - päätin, että teen mahdollisesta hässäkästä huolimatta keskittyneesti ja laitan Karun lepoon aina sumplintatauon ajaksi.

Treenikerta meni kuitenkin aika totaalisen pieleen. Heti alussa kävellessämme Karu rääkyi ja oli kovin levoton. Harjoituksen aikana en saanut juuri yhtään kontaktia tai keskittynyttä / innostunutta tekemistä, äänsi tosi paljon sekä levossa että tehdessään, kuikuili muiden koirien perään ja haisteli kenttää.

Minä jäin selittämään juttuja muille, en tehnyt selkeäksi koiralle rajaa milloin tehdään ja milloin pitää olla parkissa ja muutenkin homma oli vähän levällään. Yhdessä kohtaa kyllästyin jatkuvaan vinkumiseen ja riekkumiseen, ja rätkäisin remmillä pepulle. Tästä Karu säikähti niin pahasti, että loppuajan oli sekä levoton että jotenkin paineistunut ts. ei keskittynyt senkään vertaa ja huomauttaessani tarjosi hädissään ihan mitä sattui. Missähän välissä siitä on noin pehmeäkin onnistuttu tekemään?

Jotenkin tosi mälsää, etten pystynyt yhtään korjaamaankaan tilannetta. Yritin myöhemmin muiden tehdessä itsekseni kentän laidalla jotain helppoa ja mukavaa, mitä osattaisiin yhdessä tehdä, mutta edes pelkkä leikkiminen ei vaan sujunut.

Vinkuminen ja piippaaminen tai oikeastaan rääkyminen ja autossa räksytys olivat tänään ihan omaa luokkaansa. Niissä ollaan menossa koko ajan huonompaan suuntaan - keväällä Karu oli vielä treenitilanteessa enimmäkseen aina hiljaa, sitten alkoi pikku piippaus paikkamakuussa ja nyt ollaan tässä, että saattaa rääkyä yhtäjaksoisesti koko ajan tai vähintään protestivinkunat joka käskyn jälkeen.

Ihan kamalaa.

Riikan tottis

Riikan tottisporukasta Kati & Sara, Elina & Ruttu sekä minä, Katja ja Karu käytiin tottistelemassa yliopiston parkkipaikalla. Alussa keskusteltiin miten meidän kannattaisi tehdä näitä treenejä nyt kun Riikka itse ei enää ole mukana kuin korkeintaa vierailevana tähtenä. Päädyttiin siihen, että otetaan joka harjoitukseen jokin yhteinen juttu ja sitten tehdään myös mitä kukin haluaa.

Tein ensin Karun kanssa lyhyen liikkeestä maahan ja liikkeestä istumaan treenin leikinomaisesti. Mitenkään hirmu hyvin se ei mennyt. Keskusteltiin siitä ja todettiin että minun pitäisi antaa vielä käsiapu liikkeestä istumisessa jotta sitä saisi nopeammaksi. Liikkeestä maahanmenossa on taipumus palkata liian nopeasti, eli ennen kuin pylly osuu maahan.

Seuraavana meillä oli yhteistreeninä luoksepäästävyysharjoituksia ja ilmoittatumisia - sekä paikallaan makuuta.

Paikallaan makuu on ihan rikki. Piippaa ihan hirmuisesti. Katja toisaalta sanoi sitä, että kun se eilen meni niin hyvin. Pitkällisen keskustelun lopputulema oli, niinkuin minä se tulkitsin, että harjoitus oli liian vaikea. Minä olisin tässä vaiheessa lyhentämässä aikaa ihan minimaaliseksi (muutamaan sekuntiin) ja sitten vaihtelevalla ajalla (välillä pidempi, välillä lyhempi) sitä pidentämässä. Se on kylläkin aika vaikea tehdä ryhmässä muita häiritsemättä. Toki jos toiset koirat kestää sen että yksi koirakko lopettaa ja aloittaa harjoitusta vieressä.

Harjoituksen ehdottomasti kivoin osuus oli häiriökontaktiharjoitus, jossa kaikki käveltiin kontaktissa toisia ohitellen. Kivaa siitä teki minulle Karu, joka oli aika tosi hyvä.

Hallikauden korkkaus pehmeästi

Keskiviikon tokon alo-avoryhmän harjoitusaika vaihtui talvikaudeksi sunnuntaille klo 12-14, ja samalla vaihtui harjoituspaikaksi Telkkistentien halli Kuopiohallin kentän sijasta. Tänään ensimmäisellä hallivuorolla oli paikalla Karun lisäksi vain Sari & Peppi ja ohjaajana Telle.

Syyskauden ohjelmaa ei ole vielä saatu kokoon, joten päätettiin tehdä vapaamuotoisesti. Aloitettiin kokeilemalla agilitaajien suosimaa jumppasarjaa, eli neljä matalaa estettä sarjassa (ei yhtään askelta välissä vaan hypystä alas tullessa suoraan ponnistus seuraavaan). Jätin Karun paikalle istumaan sarjan toiseen päähän, kävelin itse toiselle puolelle ja vapautin "Ole hyvä!". Koiro tuli tosi hienosti ja innokkaasti loikkien sarjan. Ongelmana oli liika vauhti ts. kiihtyi matkalla eikä enää mahtunut viimeisten esteiden väliin, vaan loikkasi kaksi kerralla tai kolisteli sekaan. Yritettiin ehkäistä tätä ja hidastaa menoa nostamalla joitakin hyppyjä korkeammaksi, mutta ei vaikuttanut. Lopetettiin onnistuneeseen toistoon.



Jumppien jälkeen otettiin "kisamuotoinen" paikkamakuu, eli kehääntulotarkastus (vähän intoili), luoksepäästävyys (pysyi istumassa kun syötin lihapullaa, jes) ja käskytetty kahden minuutin makuu. Tilanne oli niin rauhallinen ja koirokin rento, että jätin sen ihan kunnolla. Minuutin kohdalla kävin välipalkkaamassa. Muuten mainio, mutta vähän vaihtoi asentoa - kuono kävi maassa - ja ihan lopussa pääsi pieni piippisarja.

Kolmantena juttuna tehtiin yksittäishyppyä. Karu teki innokkaasti - tein vaihdellen pelkkää hyppyä (palkka lensi perässä yli tai tuli takaisinhypyn jälkeen), pysäytystä hypyn jälkeen (pysähtyy kyllä, mutta ei aina heti Seiso! -käskystä vaan saattoi ottaa pari askelta lähemmäs estettä) ja harhakäskyjä esteen edessä (välillä aina varasti hypylle, yritin estää palkkaamalla heti käskyn jälkeen istumassa pysymisestä.)



Viimeisenä settinä ihmeteltiin porukalla Karun perusasentoon tuloja. Kerroin ja näytin, millaisia harjoituksia ollaan tehty (takaa helppo sivulletulo ilman apuja + pienessä kulmassa käsky ja palkka heti, jos lähtee tarjoamaan oikeaan suuntaan korjausta ts. oikea takajalka tulee kohti ohjaajaa). Harjoitus oli selvästi Karun mielestä tosi tylsä. Kokeiltiin, mitä koira tekee jos sitä ei auteta loppuun vaan pyydetään vain uudelleen korjaamaan asentoa, ja kyllähän se siitä pikkuhiljaa nytkähteli oikeaan suuntaan.

Tosi mukava tehominiryhmäkerta ja oikein rauhallinen halliinpaluu. Pientä häiriöharjoitustreeniä saatiin, kun agilityporukka raijasi kärryllä ja purki esteitä kentältä halliin. Väliajat Karu pötkötti häkissä ja harjoitteli siellä piippaamatta oloa. Ei ihan täysin onnistuneesti ts. melkoinen vonkuna kävi. Kuitenkin ihan kohtalaisen rauhallinen oli, niinkuin koko treeniajankin - oikein mukava, keskittynyt, kuuliainen. Ilmeisesti eilinen viiden tunnin riekuntasessio 15-viikkoisen Hubert-labbiksen kanssa kylässä rauhoitti sopivasti.

Lenkkiukko

Perhekävelyn ohessa otettiin tänään yksi hakuharjoitus. Pistettiin koiro puuhun kiinni kohtuullisen aukealla hakkuualueella ja tallottiin kevyesti noin 15*50 metrin kaistale. Sijoitettiin lähetyspaikka vastatuuleen, Olli kipitti kissanruoan kanssa kaistaleen päähän piiloon, odotin hetken ja lähetin koiran.

Koira lähti karmealla innolla tassut sutien - ihan päinvastaiseen suuntaan. Huutelin sen takaisin, otin kiinni ja lähetin uudelleen selkeämmin oikeaan suuntaan, mutta kurvasi taas taakse etsimään. Lähdin itse kävelemään oikeaan suuntaan ja huusin koiran mukaan, jolloin vihdoin lähti hyvin, sai aika nopeasti hajun ja etsi hienosti loppuun.

Ehkä ensi kerralla selkeämpi haamu.

Torstain ponderoinnit

Pirjon kurssilla taas!

Toko E kurssi alkoi eilen, ja nyt ollaan siis tosissaan (jos joku sitä epäili), koska kurssi on tarkoitettu tavoitteellisesti kohti tokon ylintä luokkaa harjoitteleville tokoilijoille. Meillä on vielä muutama välietappi matkalla - mm. alin luokka.

Aivan harjoituksen alussa oli paikkamakuu, jossa ongelmana oli jälleen kerran piippaaminen. Asetuin siis aivan koiran eteen ja yritin syöttää lihapullaa sillä tahdilla ettei ehdi piippaamaan kun suu on täynnä.

Varsinainen aihe oli palkkaaminen. Olimme vuorossa ensimmäisenä ja teimme kahta asiaa: perusasentoon tuloa ja liikkeestä maahan menoa. Perusasentoon tulon palkkasin makupalalla ja liikkeestä maahan palkkana oli pallo. Ensimmäinen meni melko huonosti ja toinen oikein hyvin. Sen seurauksena keskusteltiinkin paljon perusasentoon tulosta ja saimme Pirjolta hyviä vinkkejä meidän tehoharjoitteluun. Mitä itse palkkaamiseen tulee Pirjo kehui että Karu on oppinut leikkimään. Se olikin yksi kesän tavoitteistamme. Namupalkassa hän kehotti antamaan runsaammat palkat kun pääsee palkitsemaan niitä harvoja kertoja kun jokin (ainakin sillä hetkellä) vaikea asia tulee tehtyä oikein.

Se mikä oli todella mukava huomata meidän harjoitusvuorollamme oli Karun motivoituneisuus. Hukkahalli on Karulle vaikea paikka. Sen häiriöt ovat melkein omaa luokkaansa. Mutta kun tehtiin oma juttumme, niin myös teimme vain sitä. Ja sillä aikaa kun ihmiset keskustelivat, Karu oli hienosti levossa.

Lopputunti oltiin sitten häiriötreenissä siten että koira oli hihnalla kiinni sivummalla ja minä syötin namusia. Tehtiin myös keskenämme yksi hyvä paikkamakuu ja kontaktitreenejä.

Keskiviikon hakutreenit

Otetaan yksi innokas koira ja annetaan sen olla kotona päivä, laitetaan se autoon ja ajetaan metsään. Muutaman tunnin kuluttua klo 20 maissa otetaan se autosta ja mitataan viretila hihnalla. Ei riitä asteikko.

Tehtiin kolme tuuli-ilmaisua KPSH:n hakuryhmä 2:n treeneissä Karulla. Ylpeä saa olla koirasta, innosta huolimatta se malttaa mennä käskettäessä makuulle maalimiehen eteen ennen kuin saa palkkansa. Treenit meni siis hyvin ja kahdelle viimeiselle ilmaisulle saatiin tuulikin avuksi. Intoa täynnä ja nenä keskellä kuonoa.

Ensi kerralla voisin kyllä vastaavassa tilanteessa antaa koiralle enemmän aikaa ennen varsinaista treeniä. Käydä vaikka kävelyllä metsässä.

Yhdistetty sieni- ja esine-etsintä

Vapaapäivän kunniaksi suunnattiin koiron kanssa metsään toiveikkaasti ämpäri mukana keikkuen. Realistina lastasin kuitenkin ämpäriin esineruututarvikkeet, ettei se ihan turhan päiten mukana kulje. Sieniä oli rutkasti, mutta sellaisia minun tuntemia syötäviä ei kyllä löydetty. Siirryttiin siis hyödyntämään ämpärin esineenkuljetusfunktio.

Tallattiin koiron kanssa ensin väljästi noin 40*40 metrin alue, ja laitoin sitten Karun puuhun kiinni alueen reunalle ja kävin itse viskelemässä ei-niin-näkyviin paikkoihin viisi mukavaa esinettä. Karu siis näki kun kävin viemässä esineet. Päästin koiran irti ja lähetin etsimään (koira istumassa, minä kyykyssä, käsiapu ja Juttu!). Lähti todella innokkaasti ja löysi ensimmäisen esineen nopeasti, toi ja sinkaisi uudelleen etsimään heti kun sai palkkiolihapullan suuhunsa.

Nostatin kolme esinettä (toisen jälkeen otin koiran kiinni ja lähetin uudelleen kolmannelle). Haki todella innokkaasti ja löysi hyvin, mutta en ollut oikein tyytyväinen työskentelyyn - ei ollut kovin keskittynyt vaan ennemminkin riehakas ja ei varsinaisesti etsinyt, vaan juosta kohnusti edestakaisin kunnes sattui saamaan riittävän vahvan hajun. Kolmannen jälkeen kytkin koiran ja käveltiin yhdessä hakemaan kaksi viimeistä edellisten harjoitusten tapaan eli annoin koiran löytää ja tuoda nekin.

Omituiselta tuntui, että vaikka ennen ruutua oltiin kuljeskeltu vapaana samassa metsässä jo vajaan tunnin verran, niin koira kuitenkin lähti kohnustamaan ihan eri tavalla heti kun sai ns. tehtävän. Kuten Riikka aiemmin kommentissaan niin myös minä osittain oletin, että ruudussa ilmennyt päätön juoksentelu johtuisi siitä, että kun vihdoinkin pääsee vapaana juoksemaan niin ei malttaisi keskittyä varsinaiseen asiaan. Ainakin tällä kertaa se yli-innostus kuitenkin liittyi selvästi nimenomaan siihen "tehtävään". Tjaa-a.

Perus-perkeleen-asento

Kesäkoulun jäähyväiskerralla katseltiin möllikokeen hienoja suorituksia ja esitettiin Karun kanssa Katjalle vähemmän hienoja perusasento-seuraamispätkiä. Ajatuksena oli näyttää miten komeasti jo sujuu perusasento - muutama seuraamisaskel - perusasento -pätkä, mutta eihän se sujunut. Karu lähti kyllä mukaan, mutta aukesi, ja pysähdyttäessä jäi seisaalleen sinne jonnekin kauas ihmettelemään, että mitäs nyt.

Katja totesi, että liikkeellelähtö on ok, mutta palataanpa perusasentoon. Muutamalla toistolla nähtiin selvästi, että Karu tietää Sivu! -käskyn tarkoittavan siirtymistä istumaan jonnekin noin puolen metrin säteelle siten, että koiran ja ohjaajan nenät ei saa olla ihan vastakkain. Eli jos suoraan edestä pyydetään, siirtyy istumaan etuvasemmalle, mutta etuvasemmalla istuessaan ei edes tarjoa korjausta. Alla tasokasta videopätkää aiheesta.



No mitäs sitten tehdään? Perusasentoharjoituksia. Päästävä irti käsiavusta ja saatava koiralle mielikuva siitä, missä oikea paikka on.

• aluksi helposti, pyydetään suoraan taakse jätetty koira sivulle
• sitten voidaan lisätä vähän kulmaa
• voidaan myös palkita "kesken liikkeen", ennen istumista, eli vahvistaa sitä että koira lähtee tarjoamaan oikeaa liikettä - tällöin palkitaan niskan yli ulos, niin että ohjautuu oikeaan paikkaan ja vähän ylikin - estetään sitä, ettei opi jättämään takapäätä tuomatta
• kokeillaan kahden viikon suunniteltu kuuri - jokainen harjoitus suunnitellaan, vahditaan että tekee tarkasti oikeista asentoja, huolehditaan että homma edistyy (vaatimustaso nousee).
• yritetään tehdä tylsästä harjoituksesta koiralle kannattavampi - esim. yllärisuperpalkkoja hienoista suorituksista

Katja kehotti lisäksi huolehtimaan, ettei kontaktin otossa luisuta koiran houkutteluun ts. Karun pitää kantaa vastuu kontaktista. Nyt kun se helposti harhautuu esim. sivulla istuessaan katsomaan muualle niin autamme koiraa huomauttamalla -> saattaa helposti oppia, että ohjaaja huolehtii. Voidaan esim. koiran ollessa hihnassa vain lähteä kävelemään, jos katselee muualle, jolloin oppii että pitää itse vahtia mitä ohjaaja tekee.

Olin tosi masentunut tämän kerran jälkeen, vaikka hyvää asiaa taas oli ja Katjan havainnointi on uskomattoman tarkkaa ja oikeaan osuvaa. Masis kohdistui tällä kertaa omaan toimintaan ja siihen, että tätä tylsää yksinkertaista asiaa on hinkattu koko kesä eikä siitä edelleenkään mihinkään päästä. Koiro kyllä tuntuu oppivan juuri sitä mitä me sille opetetaan.

Kiitos Annelle ja Katjalle kesäkoulusta - todella upea tehospurtti, jonka opeista on varmasti hyötyä jatkossakin tokoryhmän viikkotreeneissä.

Kentällä, kotona ja kaupassa

Eilen iltakenttäiltiin lapsihäiriöiden kera. Ajattelin ottaa istumaan jättämistä (kun viimeksi siinä meni maahan), kokeilla osaanko minä tehdä sitä seuraamista ja syöttää iltaruoan paikallamakuupalkaksi.

Kaksi osaa, joista toinen liki kymmenminuuttinen (sisälsi Lepo!-tauon jonka aikana ihmeteltiin jatkosuunnitelmia) ja toinen vajaa viisiminuuttinen. Alussa ja väleissä melko pitkiä leikkipätkiä. Leikkiminen menee hyvin ja varsinkin kahden pallon peli ts. lelusta irrotus lennosta ja vaihto toiseen on nopeutunut huomattavasti. Huono juttu on uutena tullut passivoituminen pallon kanssa, eli jos ohjaaja ei tee mitään niin koirakin jää helposti vain pallo suussa odottamaan eikä vedä itse vastaan. Tähän lääkkeenä varastamisia aina jos ei pure kunnolla + kehuja ja mukana menemistä kun vetää.

Eka pätkä aloitettiin istumaan jättämisellä. Toistin pari kertaa jätön + pois kävelyn + huutelin jotain käskyjäkin kaukana seistessä, viimeisellä kerralla Tule! ja koiro jalkojen välistä pallolle. Hienosti jäi istumaan eikä välittänyt harhakäskyistä, vaikka tarkkaavaisena kuuntelikin. Poispäin kävellessäni kuikuili muualle (lapset leikkivät takana), mutta palasi kontaktiin.



Luoksetulosta siirryttiin tekemään seuraamisia. Aika haparoivaa se vielä on. Tein perusasennosta perusasentoon ja välissä 1-5 askelta. Koira seilasi välillä kauas ja välillä vinoon ja itse kävelin ihan mutkille kun piti suoraan mennä. Vasen käsi sai kuitenkin olla ihan alhaalla normipaikassa, eli ei se mitenkään kädessä kiinni ole. Tai sitten olisi mennyt paremmin käsiavun kanssa.

Toisella kiekalla otettiin Ollin tekemä luoksepäästävyys pari kertaa ja paikkamakuun aloitus käskytettynä. Luoksepäästävyys meni paremmin kuin aiemmin, palkkasin ahkerasti mutta hyvin otti kontaktin muistutuksella vaikka hiplattiin. Paikallamakuu kesti reilut kolme minuuttia, sisälsi pari välipalkkaa, häiriökävelijäihmisen ja minun ohikävelyn pitkälle taakse + takaisin. Karu oli nyt paljon parempi kuin viimeaikoina, ei piipannut eikä ollut levoton, piti kohtalaisen hyvin kontaktia eikä aikonutkaan nousta häiriöihin. Kiva!

Positiivinen keikka vaikka seuraaminen olikin vähän seilailua.

**

Kaupan pihalla ollaan käyty pyörimässä pari kertaa. Karu viihtyy hyvin autossa ja on monesti mukana kauppareissulla kontissa kökkimässä. Suunnaten ajatuksia jo pikkuhiljaa ensi vuoden tavoitteisiin listattuun BH-kokeeseen olen ottanut pedon peräkontista ihan ihmisten ilmoille ennen tai jälkeen kauppareissua. Harjoituksena kävellään nätisti kiskomatta pitkin parkkipaikkaa, pysähdytään välillä ja ollaan tekemättä mitään sekä joskus vähän tottistellaankin. Ihan jees. Toisinaan rääkyy.

**

Kotona seuraamisharjoituksia istumisesta istumiseen ja sivuaskel - jälkimmäinen vaatii vielä paljon apua, ensimmäinen menee jo kohtalaisesti. Vaikka Karu pitkässä liikkeessä aukeaa auraamaan ts. takapää lähtee vasemmalle, istuu se usein lyhyellä matkalla perusasentoon niin päin vinoon, että häntä kiertyy minun taakse eli peppu liian oikealla ja etutassut kaukana.

Ampparipaniikista

Näin amatööriluonneanalysoijan silmin Karu ei ole mitenkään erityisen pehmeä tai pelkoherkkä koira. Ei pelkää pauketta, ei panikoi yksin jäädessään eikä juuri koskaan arkielämässä tule vastaan tilanteita, joissa koiran huomaisi pelkäävän.

Meillä on kuitenkin Ampparipaniikki. Se alkoi viime kesänä pikkupentuaikana - minä itse asiassa näin kun se alkoi. Viikkasin pyykkejä sisällä, vilkaisin ikkunasta ulos ulkona touhuavaa pentua ja satuin juuri näkemään, kun jokin pörriäinen ilmeisesti tikkasi koiraa pyllyyn - pentu vingahti, kiepahti rapsuttamaan hampaillaan kupeitaan ja sinkaisi sitten mahanalus jalkoja täynnä karkuun.

Käppäilin rauhassa perässä pihalle katsomaan, josko hätä meni jo ohi, mutta koira viipotti edelleen miljoonaa pitkin puskanalusia. Nappasin sen kiinni - läähätti ja tärisi. Tarkistin silittelemällä läpi ettei mikään otus enää kiinni roiku eikä mitään näkyvää tai tuntuvaa pattia tai reikää löytynyt. "Ei teherä tästä ny numeroo" ajattelin ja päästin pennun vapaaksi. Karu sinkaisi välittömästi pakoon, yritti piiloutua työntymällä ahtaisiin koloihin, välillä vauhdista "näykki" kylkiään ja lopulta hyppäsi pihassa konepelti auki seisseen Ooppelin moottoritilaan. Siinä vaiheessa totesimme että meno näyttää turhan riskialttiilta, otetaan koira kiinni.

Karu ei kuitenkaan rauhoittunut kiinni pitämälläkään vaan edelleen läähätti, tärisi, katseli kylkiään ja yritti pakoon heti, jos irti päästettiin. Kymmenen minuutin kuluttua aloin jo huolestua - onkohan sillä joku allerginen reaktio? Mitään pattia ei tarkemmassa syynäyksessäkään löytynyt, Karu ei tietenkään juonut eikä syönyt tarjottuja herkkuja, tärräsi ja läähätti vain kuin vanha Massikka.

Mitattiin kuume, kaivettiin eläinlääkärin numero esiin ja odoteltiin. Reilun parin tunnin päästä alkoi muuttua normaalimmaksi. Muutamana seuraavana päivänä katseli tavallista varovaisemmin pöriseviä ötököitä ja välillä kiepahti kurkkaamaan, että onko pyllyn päällä joku. Ajan myötä sekin käytös laimeni ja sinä kesänä ei vastaavaa enää sattunut, vaikka ihan normaalisti ulkona ötökänsyöttinä oltiin.

Vahva muisto tapahtuneesta kuitenkin selvästi jäi - talven aikanakin satunnaiset sisällä pörisijät saattoivat aiheuttaa pienen epäluuloisen pepunkatselun, ei kuitenkaan mitään karkuun juoksemista. Keväällä olimme reissussa ja Karulla oli lapsenlikka meillä kotona, ja sattui vähän vastaava paniikkikohtaus, tosin laimeampana.

Kolmas kerta oli tänään. Maalailin aitaa, koiro nuuskutteli pihalla ja ilmeisesti sai piston (nyt löysimme patinkin pepun päältä). Hetken aikaa seurailin juoksemista, mutta pakkohan se oli taas kiinni ottaa, ettei loukkaa itseään tai muita. Parhaiten tuntuu rauhoittuvan, kun pidetään paikoillaan ja vaan odotellaan. Monesti näyttää jo rauhoittuneen, mutta paniikkisinkoilu alkaa heti jos päästää irti. Nyt on liki kaksi tuntia ollut sisällä hihnassa lähellä, eikä enää läähätä, muttei vieläkään rentoudu tai esim. käy makuulle.

Mitähän tuolle voisi jatkossa tehdä? Missään kohtaa ei omasta mielestä ole koiraan paniikkia tartutettu vaan pikemminkin oltu liioitellun välinpitämättömiä. Kaikkia pörisijöitä ja ötökkätilanteita Karu ei missään nimessä pelkää, vaan metsästää amppareitakin. Joku tietty harvinainen ääni tai tilanne / pisto takapäähän tms tuon aiheuttaa.

Lauantai-illan seuruutukset

Tehtiin puolen tunnin keikka lähikentälle. Kaksi harjoitusta, joista ensimmäinen kesti ehkä seitsemän minuuttia ja toinen kolme.

Seuraamista vaihdellen palkkaushetkeä - palkittavia hetkiä olivat katsominen, itse seuraaminen ja perusasentoon pysähtyminen. Palkkana makupala ja kerran leikkipalkka. Jos tein liian pitkää pätkää niin ei enää mennyt hyvin. Seuraamisten välissä oli hyvin mennyt paikallaanmakuu ja niiden jälkeen toinen vähän lyhyempi. Lopuksi eteenlähetys uudelle isolle eteenlähetyspallolle joka meni muuten hyvin, mutta aiheutti varsin pitkällisen rälläyksen pitkin kenttää. Eteenlähetypallo oli parempi kuin tavalliset pallot ainakin tuolla hetkellä.

Toisessa harjoituksessa oli tarkoitus vain vahvistaa sitä että kentällä on mukavaa. Alkuleikki makupalalla ei tosin sitä ollut, mutta seuraamisesta seurasi nopeasti leikkipalkka. Lopuksi tehtiin vauhtiluoksetuloharjoutus siten, että koira jätettiin paikalleen istumaan, josta se sitten kutsuttiin luokse. Jääminen oli hiukan vaikeaa, koska Karu pyrki jäämään istumisen sijasta maahan mutta tämä käytös korjattiin. Vauhtiluoksetulon loppu pallolle siten että koira juoksi jalkojen välistä. Ei vahinkoja. Leikin kautta autoon.

Riikan ryhmän päätöstreenit

Riikka on vetänyt meille kesän tottista ja pk-lajeja. Haikea mieli jäi eilisestä viimeisestä harjoituksesta majalla. Tottisteltiin, videoitiin, katseltiin videoita ja keskusteltiin. Ja syötiin herkkuja.

Karun ja Katjan kanssa käytyjen lukemattomien pentu-, toko- ja tottiskurssien aikana, ja lähes koko ajan vähintään kaksi kurssia menossa, on ollut ilo olla erilaisten koulutusohjaajien ohjattavana. Riikasta tulee voimakkaasti esille mikä on parhaille tapaamilleni koulutusohjaajille ollut yhteistä: innostunut ja motivoiva ote sekä vahva usko omaan ajattelutapaansa koiranohjauksesta. Kiitos Riikalle vielä kerran!

Karun kanssa näytimme seuraamisen ja liikkeestä maahan menoa. Sen lisäksi Karu näytti fokuksen sijoittamista pois koiranohjaajasta ja minä osaamattomuutta reagoida siihen oikein. Pääsimme kuitenkin itse seuraamiseen. Satunnainen lukija ei ehkä ymmärrä, miten merkityksellistä ja vaikeaa seuraaminen on ollut. Nykyisin Karu kuitenkin seuraa useita askelia ja osaa jopa istahtaa viereen kun ohjaaja pysähtyy.

Tavoitteiden tila, osa 4/4 - Perusasento ja seuraaminen

Kesän tavoitteista viimeisenä oli ainoa ns. liiketavoite eli perusasennon ja seuraamisen oppiminen.

PERUSASENTO JA SEURAAMINEN:

Perusliikesuoritukset: sivulle tulo ja seuraaminen hyvälle pohjalle. Sivulle tulo - osaa useimmiten tulla eri asennoista suoraan perusasentoon ilman apuja. Seuraaminen - vietikäs, suora seuraaminen kontaktissa ilman namua lyhyitä pätkiä häiriöttömässä tilanteessa. Koira tietää, mitä sivu / seuraa -käsky merkitsee, ja mistä saa palkan - tarjoaa ja korjaa itse asentoaan. 

(Mittarina melkein valmis toko alo -luokan seuraaminen ja liikkeiden välissä alokasluokkaan valmiit perusasennot)

Perusasennon ja seuraamisen opetus jäi jostain syystä kokonaan meiltä aloittamatta pentuaikoina. Viime syksynä Karu osasi jo hienosti useimmat peruskäskyt - istu, maahan, paikka, tule - mutta perusasentoon tulolle meillä ei ollut edes sovittua käskysanaa. Kevätkausi meni sujuvasti tokotunneillakin siirtäen koiro tarvittaessa vierelle laittamalla makkara kiinni nenään ja ohjaamalla kädellä oikeaan paikkaan. Samoin onnistui tarvittava seuraaminen.

Nooh, jatkon kannalta seuraaminen ja hyvät perusasennot kuitenkin lienee hyvä opetella, joten alkukesästä sovittiin että nyt satsataan niihin. Päätettiin sana (Sivu!), joka tarkoittaa sekä perusasentoon tuloa että siinä pysymistä (=seuraaminen). Lähdettiin harjoittelemaan, edelleen makkara nenässä, sitä sivulle tuloa ja liikettäkin. Ja voi mitenkä vaikeata on ollut ja sillä tiellä ollaan edelleen =/.

(Jotenkin käsittämätöntä että koira voi oppia vaikkapa käskyn Hyppy! niin, että kolmannella kerralla se jo pelkällä käskyllä ilman mitään muuta vihjettä käy iloisesti loikkaamassa esteen yli - mutta Sivu! on edelleen noin 3800 toiston jälkeen puolihepreaa...)

Nakkia nassuun (03/2011)

Paljonkin ollaan siis tehty väärin, koska eihän se nyt oikeasti voi olla näin mahdottoman vaikea juttu.

Perusasentoon tulon harjoituksissa lähtötaso oli se, että koira ohjattiin sivulle edestäpäin kiertämällä nakin perässä vasemmalta takaa ympyrä ulkoa sisälle päin. Kesän kehityssteppejä:

• toukokuussa Riikka tottisryhmässä ohjeisti kokeilemaan käden ohjauskierrosta niin, että käsi (ja koiran kuono) tekikin pienen kiekan edessä oikealle, jolloin takapää kurvasi vasemmalle taakse perusasentopaikalle. Karu oppi käyttämään takapäätään ja tarvittava ohjausliike pieneni rutkasti.
• kesäkuussa trimmattiin oikeaa paikkaa ja nopeutta uudella ohjaustekniikalla + takaosankäyttöharjoituksia
• heinäkuussa kesäkoulussa namikäden häivytys seinän vierusharjoituksilla + tottisryhmässä ensin käsky, sitten odotus että koira tarjoaa jotain ja heti kun liikkuu, niin ohjaus namikädellä loppuun oikeaan paikkaan. Tällä konstilla saatiin vihjesanalle merkitys.
• elokuussa vahvistetaan ilman käsiapua vierelle tuloa ja paikan säilyttämistä, vaikka ohjaaja siirtyy askeleen eteen tai sivulle.

Perusasentoon tulon kehittyessä ollaan päästy vähän miettimään seuraamistakin muuna kuin nakki-nenässä-etenemisenä. Imustusseuraamisessahan Karu toimii hyvin, on suora, mutta heti kun käsi katoaa liian pitkäksi hetkeksi ylemmäs niin koira siirtyy sivulle / eteen (aukeaa) tai hidastaa odottelemaan palkkaa. Sama avautumisongelma on myös perusasennosta liikkeelle lähdöissä, eli jos palkkaa ei tule heti ensimmäisen puolikkaan askeleen jälkeen niin koiro joko jätätti tai kääntyi eteen.

Viimeisen kahden viikon aikana on nyt saatu aikaan ensimmäisiä ihan melkein oikean näköisiä seuraamispätkiä, eli joko kesäkoulun vastakkais-mutkallekääntö -harjoitus tai jokin muu on loksauttanut palasia siihen suuntaan, ettei akuuttia aukeamista enää heti tapahdu.

Eteenpäin ollaan siis menty hurrjasti, mutta tuskastuttavan hitaasti, ja nyt juuri tuntuu siltä että kyllä se siitä lähti aukenemaan. Elämme jännittäviä aikoja.

Hakuryhmässä!

Tänään käytiin tutustumassa KPSH:n toiseen hakuporukkaan, johon mahduttaisiin uutena koirakkona mukaan. Ryhmällä on tottistreenit tiistaisin ja maastotreenit keskiviikkoisin (siirtyy viikonlopulle kun illat pimenevät).

Tehtiin ensin normaalit treenit muille ryhmän koirille ja sitten Karulle ihmisiin-tutustumis-makkararinki. Hurtta oli ihan oma itsensä eli kauniisti sanottuna avoin ja reipas. Makkaratätit pyysivät Karun makuulle rauhoittumaan hetkeksi ennen namua ja se toimi hyvin. Puhuttiin, että maahanmenoa kannattaisi ottaa myös maalimiehellä aina ennen palkkaa.

Toisena harjoituksena tehtiin tuuli-ilmaisua (ilman tuulta kun ei tuullut :) eli maalimies meni metsään piiloon siten että Karu ei nähnyt, ja sitten kävelimme pitkässä hihnassa olevan koiran kanssa ristiin rastiin kohti oletettua piiloa. Koiran saadessa hajun se päästettiin maalimiehen luo kissanruokapurkille ja leikkimään. Ensimmäinen meni vähän huonosti, minä näin piilon ja kävelytin koiraa läheltä mutta se ei hoksannut. Toisen haistoi selvästi ohi kulkiessa, läheltä tosin, noin viiden metrin päästä.

Hassua oli, että ei koirolla kyllä luonnostaan mitään maalimies-palkka-ajatusketjua ollut - se kävi iloisesti moikkaamassa että "kato terve, mitäs sinä siellä kökit" ja lähti sitten jatkamaan matkaa.

Tokavika kesäkoulukerta

Tiistaina oli Kesäkoulun tokoilut Kuopio-hallin kentällä. Katja R. ei voinut olla mukana, eli Annen kanssa tehtiin melko pitkä rupeama että saatiin kaikki monta koirakkoa kahteen kertaan harjoitutettua.

Luoksepäästävyyttä seuranneessa yhteisessä paikallaanmakuussa levoton puuppa piippasi. Hiljaa, mutta kuitenkin. Koitin helpottaa niin pitkälle että lopulta syötin melkein jatkuvasti lihapullaa - yrittäen kuitenkin olla palkitsematta piippauksesta. No hyvääkin oli, eli muuten meni mainiosti. Ei nouse, eikä varsinkaan lähde mihinkään. Eikä ennakoi ainakaan vielä.

Odotimme seuraavaksi pari koirakkoa omaa vuoroamme. Annen ehdotuksesta teimme paljon paikallaanmakuuharjoituksia. Ne menivät oikein mainiosti siinä mielessä että pystyin lähtemään pois koiran luota ja kiertämään sitä ja palkkaamaan eri puolilta ja jatkamaan harjoitusta pitkään. Kun aikaa oli paljon ehdimme välillä leikkiäkin ja välillä oltiin ihan vaan levossa (parkki).

Ensimmäisellä kierroksella tehtiin ruutua. Anne hetsasi koiraa ja laittoi esineen ruutuun ja sitten Ruutu! ja koira juoksi esineen luokse. Leikit päälle. Ja sama uudestaan. Laitettiin esine myös huomaamatta ruutuun ja koira perään. Kaiken kaikkiaan meni oikein mainiosti.

Sitten taas siirryttin syrjään ja tekemään omiamme. Oltiin levossa, tehtiin paikallaanmakuuta, leikittiin ja tehtiin jääviä liikkeitä sekä kauko-ohjausta. Se mikä oli minulle kerrassaan erinomainen positiivinen yllätys oli Seiso! joka tapahtui todella nätisti ja ilman käsiapua.

Sitten meidän toinen vuoro Annen luona. Vapaavalintaisena aiheena oli seuraaminen. Käytiin läpi edellisellä viikolla Katjan kanssa läpikäytyä ongelmaa, Karun esittämää taipumusta seurata liian kaukana sivulla ei-imutus seuraamisessa. Tätä pyrittiin Katjan ohjeen mukaan korjaamaan muuttamalla namupalkka tulemaan koiran pään takaa ja vasemmalta puolelta, jolloin koira korjaa asentoaan oikealle ja painaa lonkan kiinni ohjaajan reiteen. Karu ennakoi palkan tuloa tältä puolelta hyvin vähällä harjoituksella ja toimii juurikin niin että painautuu hassulla mutkalla koiranohjaajan reiteen. Se on ylitekemistä - korjataan palkitsemalla siitä että tekee liikaa vastakkaiseen suuntaan. Kokeiltiin nyt myös muuten, siten että palkka on vasemmassa kädessä, mutta tuossa vatsan edessä ja kyllä - Karu seuraa suunnilleen oikein. Annen ohje oli siirtyä lyhyeen tekemiseen: perusasento-joitain askelia eteenpäin-perusasento-palkka. Tätä on nyt tarkoitus harjoitella kotosalla. Lisäksi tehtiin vielä Annen ohjauksella perusasennosta kääntymistä sekä voimakasta kaarrosta vasemmalle - peräpään käyttöä.

Oli hyvä harjoituskerta.

Juttuja metsässä

Riikan maastotreenissä otettiin tänään Karun kanssa vain esineruutu. Tehtiin vielä nenänkäytön vahvistamista niin, että 50*50 alueelle oli ripoteltu 12 erilaista mukavaa esinettä, joita sitten ristiin rastiin yhdessä kävellen koira bongaili ja toi. Suurimman osan aikaa Karu oli irti, välillä pitkällä hihnalla hidastin menoa ja ohjasin oikeisiin suuntiin. Palkkana palautuksista lihapullia.

Karu etsi taas ihan mukavasti, välillä tuntui ettei ihan tiennyt mitä pitää tehdä mutta tehokkaasti löysi ja palautteli. Käytti nenää ts. saattoi ohittaa esineen ja kääntyä lennosta hakemaan sen kun haistoi. Ensi kerralla kokeillaan sitten taas "normaalia" ruutua eli apuohjaaja vie esineen niin, että koira näkee ja sitten päästetään pistolle.

Sovittiin, että esineruutuun lähetetään koira istuen ja ohjaaja kyykystä (Juttu!), hakuun koira ja ohjaaja molemmat seisten (Ukko!).

Kotitreenailuja

Tämmöistä on ainakin viikon sisään kotona touhuttu:

• Metallisen ruokalusikan pitoa suussa. Ei ollut kovin mieluisa, mutta suostui kuitenkin pitämään. Ei nostanut vielä itse maasta suuhun.
• Hihnalenkkejä. Menee vaihtelevasti - useimmiten kuitenkin aivan upeasti verrattuna keväiseen. Lenkeillä tehdään pieniä istu-, maahan- ja lepoharjoituksia sekä kontaktin ottoa. Juoksenneltu, tai siis hölkätty (lyllerretty) hihnassa on myös ja sekin meni hienosti.
• Metsälenkkejä - normikamaa. Uutena harjoituksena entisten luoksetulojen lisäksi otettu helppoja vapaasta liikkeestä maahanmenoja.

• Hyppyä uudella Ollin tekemällä hyppyesteellä! Muutama ihan alokasluokan suorituskin kotipihassa tehtynä.
• Sisäharjoituksia sivulle tulosta ja seuraamisen alusta. Näissä on vielä ongelmia - en saa tehtyä tasalaatuista palkkausta ja tuntuu, ettei etene. Tehdään lisää.
• Esineruutuharjoitus "takapihametsässä" niin, että paljon mukavia haisevia juttuja (lippiksiä, sukkia, rukkasia, pieni pyyhe, tohveli jne) ja palkaten jokaisesta löydetystä ja tuodusta. Meni oikein hyvin, etsi innokkaasti ja löysi nopeasti monta.

Jeeeee - vaaleanpunainen sukka löytyi!

KPSH alo/avo toko - 17. elokuuta

Tänään kokeenomainen harjoitus. Meillä oli kaksi ohjaajaa, joten jakauduimme kahteen ryhmään joista olimme Karun kanssa siinä ryhmässä jossa tehtiin vähemmän kokeenomaisesti.

Ensimmäisellä kerralla kolme liikettä:

1. Seuraaminen. Yritettiin kaavion mukaisesti imutusseuraamista, mutta koira oli liian levottomalla mielentilalla / en saanut sitä kunnolla mukaan, joten suoritus ei ollut kovin kummoinen. Helpotettiin ja tehtiin pieniä seuraamispätkiä.
2. Liikkeestä maahan. Tehtiin ensin parikertaa namilla hetsaten siten että kävelin takaperin ja koira kulki perässä ja Maa! Sitten tehtiin enemmän kokeenomaisesti. Seuratahan siinä pitäisi osata jotta oikeasti voisi tehdä. Olin kuitenkin ihan tyytyväinen - eli koira meni maahan, kävin kääntymässä kauempana, palasin koiran viereen, perusasento ja vapaa + palkka.
3. Luoksetulo. Melko lyhyellä matkalla, meni hyvin. Loppuasento on ainoa mikä ei toimi kunnolla.

Sitten oli muiden vuoro ennen kuin teimme toisen kierroksen jossa tehtiin pelkkää hyppyä koiran tason mukaan. Se meni oikein hyvin - tällä hetkellä siinä ei ole ongelmia.

Lopussa oli vielä koko ryhmän yhteinen kehääntulotarkastus ja paikallaan makuu. Kehääntulotarkastuksessa hiukan huomio meinasi kääntyä tuomariin päin, mutta sen jälkeen kun juostiin omalle paikallemme riviin niin alkoi mennäkin hyvin. Kontakti oli erinomainen. Paikallaan makuu kesti pari minuuttia ja meni hyvin. Jäin hyvin lähellä viime viikkoina esiin nousseen piippaamisongelman takia. Palkkana oli kissanruokaa jonka laitoin kesken suorituksen koiran eteen. Ainoa pieni ääni kuului kun kävin välipalkkaamassa kissanruokanatusella. Ääni tuli sen jälkeen kun sanoin uudelleen käskyn Paikka! Ei olisi enää halunnut olla, mutta oli kuitenkin ja söi sitten luvan saatuaan antaumuksella ruokapalkan.

Hyvä mieli jäi tästä kerrasta.